Kadonneet yöunet ovat ihan syvältä

Kadonneet yöunet ovat ihan syvältä

Niin ne taas katosivat, yöunet, ja vuosia huonosti nukkuneena jo parin kuukauden heikommin nukkuminen alkaa tuntua painajaiselta. Kun huonot yöunet kasautuvat, mieliala ei ole kovin korkea, ja kohta on tilanteessa, kun sitä alkaa jo etukäteen pelätä, heräileekö taas tulevana yönä, ja jos, niin kuinka pitkään sitä sitten sillä kertaa onkaan valveilla. Yöunet ovat kuitenkin kaiken pohja, eikä ihminen palaudu, jos valvoo tuntikausia. Siitäkin on kokemusta, koska juuri se nukkumattomuus aikanaan vei itseni toistamiseen ylikuntoon eli alipalautuneeseen tilaan.

Vaikka olen pyrkinyt minimoimaan huonon stressin, ottanut kaikkea kohtaan hyväksyvämmän asenteen, suosinut hyväksi havaittuja rutiineja, kuten yrittänyt rentoutua iltaisin, lukenut kirjaa, laittanut kännykän pois ajoissa, nauttinut magnesiumia, välttänyt aktiviteetteja ja urheilua iltaseiskan jälkeen, niin tällä hetkellä en illalla tiedä, millainen yöstä tulee. Olen nukkunut viimeksi pitkään hyvin juuri ennen koronaa ja mösjöön isän kuolemaa. On tässä välissäkin tosin ollut hyviä öitä ja jopa usean hyvän yön putkia, mutta aina vain löydän itseni heräämästä yhdeltä, kolmelta tai neljältä pää täynnä surraavia ajatuksia, joita on vaikea saada katkeamaan. Mistä ne kaikki ajatukset päähän yöllä löytävätkään, ja miten sitä voi ihminen niin sujuvasti surffata ajatuksesta toiseen, vaikka niiden välillä ei ole mitään yhteneväistä tekijää? Tunnustan, en ole meditoinut aikaan, vaikka yhdessä vaiheessa se oli itselleni yhtä luontevaa kuin hampaiden pesu. On vain jotenkin laiskottanut, eikä ole huvittanut hiljentyä.

Hyvien unien varmistamiseksi olen kokeillut kuitenkin piikkimattoa, hengitysharjoituksia ja iltakävelyä. Olen joogannut ja venytellyt iltaisin ja maannut rentona jalat seinällä. Minulla on rutiinit, joista en luovu edes viikonloppuna. Menen aina samaan aikaan sänkyyn, ja nukahdankin hyvin, se ei ole ongelma. En käytä alkoholia. Talvella nautin iltaisin myös melatoniinia, ehkä sitäkin voisi kokeilla taas.

Huolehdin siitä, että en juo liikaa vettä illalla ja herää vessahätään, samalla kun huolehdin siitä, että syön tarpeeksi, etten herää nälkääni. Välillä tämä kaikki tuottaa tulosta, välillä tämä kaikki on yhtä tyhjän kanssa. Joka tapauksessa huonosti nukkuminen turhauttaa, ja saa myös mielialan aaltoilemaan. Mutta ehkä se taas tästä.

Seuraavaksi suunnitteilla on pimennysverhon ostaminen, vaikka usein heräänkin silloin, kun vielä on pimeää. Kun sitten pyörii valveilla ja kääntää kylkeä, ja alkaa huomata, että pimeän sijaan onkin valoisaa, on sekin aika ahdistavaa. Toistaiseksi olen välttynyt joutumasta paniikkiin, ja olen pyrkinyt hyväksymään tilanteen: tämä yö nyt oli tällainen, nyt on näin. Mutta kun kerran on ollut tässä valvomisputkessa, tosin silloin usean vuoden, ei siihen halua päätyä, ei sitten mistään hinnasta. Toki ymmärrän myös sen, ettei ihmistä ole edes välttämättä luotu nukkumaan yhteen putkeen. Mutta se pidempään valvominen heräämisen jälkeen on ihan arsesta.

Tästä taisi tulla nyt valitusvirsi, mutta vielä en luovu toivosta, että saisin itse uneni kuntoon, kuten aiemminkin. Sentään nukun useimmiten sen 6 tuntia putkeen, kunnes herään, ja joskus nukahdan samantien uudestaan. Taitaa olla kuitenkin niin, että se on vain hyväksyttävä, että kerran huonouninen, ikuisesti jollain tasolla huonouninen, ja itseä pitää suojella kaikelta siltä, mikä unia voi sotkea. Ehkä tähän pätee sama kuin masennukseenkin, että kun sen kanssa kerran on paininut, se on ikuinen kumppani, joka lipuu kuin huomaamatta sotkemaan elämää, jos sen kanssa ei ole varuillaan.

Onko muita, joiden unet ovat olleet heikompia viime kuukausina? Vertaistuesta saa jo rutkasti iloa. Saa vinkata, jos on jotain hyväksi havaittuja keinoja.

Kauniita unia!

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Kolme juoksutreeniä viikossa

Rakkaus tekemiseen on tärkeintä

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Väsymys – tunnistaminen – uusi alku

Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä



28 thoughts on “Kadonneet yöunet ovat ihan syvältä”

    • Kiitos Riikka kommentista! Pitää ottaa selvää tuosta maadoittumisesta. Olen siitä kyllä kuullut, mutta tietääkseni en kokeillut. Kaikki vinkit otan ilolla vastaan. Kivaa viikonloppua!

      • Se on yksinkertaisimmillaan sitä että kävelee ulkona ilman kenkiä, istuu keinussa jalkapohjat kiinni maassa tai makaa nurmikolla 😄 Vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla kunhan ihon ja maan välissä ei ole mitään mikä eristää.

  • Niin tuttuja ajatuksia 🙁 Ammatinvaihdon myötä nyt jo neljättä vuotta paremmilla unilla. Mutta kyllä jo kaksi peräkkäistä huonoa yötä saa tuskanhien päälle: Tästäkö se taas alkaa…

    Jostain syystä mä nukun huonoina öinä sohvalla paremmin kuin sängyssä. Eli peitto mukaan ja sohvalle. Menneinä vuosina myös patja makuuhuoneen lattialla toimi. En tajua miksi, mutta toimii. Kokeile <3

    • Kiitos Piia kommentista! Joo, se on jännä, miten pari huonosti nukuttua yötä saa jo tuskanhien päälle ja edes niitä paria yötä ei meinaa kestää ollenkaan. Mutta sitten taas oloon tottuu, ja onpahan ainakin kiitollinen jokaisesta hyvin nukutusta yöstä. Mun pitää varmaan kokeilla tuota sohvaa myös, erityisesti sellaisina öinä, kun vain pyörii sängyssä. Kokeilen, kiitos! <3

  • Nukkumisen problematiikka kyllä askarruttaa, siihen ei auta keskittyä yöllä. Mietin päivällä valmiiksi, miten sitten toimin, kun herään eikä uni enää tule helposti. Tai en saa illalla unta. Face-kaverit kertovat päivittäin valvomisestaan, joku on nukkunut pari tuntia, joku ei sitäkään. Nykyiset energiat valvottavat kuunkiertojen aikaan ja korona ei tee lepäämistä yhtään helpommaksi. Yhtenä yönä heräsin suureen pelkoon, en edes huomannut kysyä, mikä sen syy olisi. Saman tien vastasin itselleni: ”Älä ajattele sitä! Ajattele sen sijaan: Kiitollisuus, rakkaus, arvostus, luottamus, terveys.” Sillä kertaa painoin pään tyynyyn: ”Nyt nukutaan! Kiitollisuus, rakkaus, terveys…” Sillä kertaa se tehosi. Aina vaan ei auta mikään.
    Aloin käyttää tuota luetteloa päivisinkin, jos ajatukset kullkivat liikaa huolestuttavissa asioissa. Päivällä voi kirjoittaa listaa niistä asioista, joita ei halua. Ja sitten vastineeksi listaus asioista, joita haluaa elämäänsä. Haluamiensa asioiden listaa voi pyörittää mielessään silloin, kun muistaa. Arkielämän ja työelämän myllerryksissä ei tosin ole helppoa.
    Tsemppiä uniin!

    • Kiitos Orvokki48 kommentista ja tuosta litaniasta! Aion ottaa sen haltuun seuraavana huonosti nukuttuna yönä. Viime yö meni onneksi aika mukavasti sinne 4.30 saakka, jolloin olin nukkunut jo 7 tuntia putkeen. Ja senkin jälkeen vielä torkuin. Kivaa viikonloppua 🙂

  • Tiedän tunteen… Eikä tarvitse edes olla mitään erityistä tekeillä, kun unet katkeavat. Joko alkuyöstä tai aamuyöstä, ja pahimmillaan sekä että. Ja vaikka joskus olisikin jaksoja, jolloin nukkuu paremmin (joko lääkkeen avulla ja ihmeen kautta ilman), tila on tosi hauras. Muutaman huonosti nukutun yön jälkeen sama univelka nousee taas pintaan. Siinä ei ole ihminen parhaimmillaan. Joskus mietin, olisinko ihan eri ihminen, jos nukkuisin normaalisti.

    • Kiitos Sanna kommentista! Oon samaa mieltä, huonosti nukkunut ihminen ei ole parhaimmillaan ja onhan se fyysinen olokin usein kamala. Mäkin oon miettinyt sitä, mitä kaikkea saisi aikaan ja millainen olisi, jos AINA nukkuisi hyvin…Mutta nyt on näin, onneksi viime yö sujui jo paremmin. Toivon sulle ja kaikille muillekin kauniita ja palauttavia unia <3

  • Aika samalta kuulostaa oma unitarina. Just nyt ei oo ongelmaa, mutta viimeksi kun oli, niin menin jo parin viikon jälkeen lääkärille. Sain sellaisen muutaman viikon ”vanhanajan mielialalääkekuurin”, jonka jälkeen unirytmi taas toimi ihan normaalisti. Mulle jäi sellanen olo, että ihan kuin keho jotenkin muistaisi sen valvomisen ja jää siihen jumiin, kun sen kerran aloittaa. Lääkekuuri katkaisi sen ja palautti unen. Huonot unet on kamala asia ja toivon todella, että saat nopeasti rytmin palautettua.

    • Kiitos Pauliina kommentistasi! Tuota oon kans alkanut miettiä, että olis jotain, jolla sen viikkojen huonon unen kierteen saisi poikki. Voisi toimia itselläkin, pitää harkita! Hyvin sanoitat, että ihan kuin keho muistaisi valvomisen ja jäisi siihen jumiin. Tolta välillä just tuntuu.
      Kiitos, viime yö menikin sitten taas pitkästä aikaa paremmin, ihan kuin asian nostaminen pöydälle olisi jo tehnyt asialle hyvää. Kivaa viikonloppua!

  • Kokemusta on viime vuosilta näin 50+ iässä. Tulee kausittain ja vaikka tekisit mitä tahansa kevätjuhlaliikkeitä, ei auta. Aamulla sitten vaan hirveellä ”raivolla” eteenpäin toivoen että ehkä seuraavana yönä taas nukuttaa. Liikunta helpottaa, joskin ajoittain korpeaa kun väsyneenä ei kulje. Mökki, sauna ja lasi viiniä viimeistään helpottaa.

    • Kiitos Sirpa kommentistasi! Mua nauratti ääneen toi sun ”kevätjuhlaliikkeet” 😀 Huumori auttaa, myös tässä tilanteessa. Liikunta tosiaan auttaa, itse oon huomannut, että vaikka olisi nukkunut huonosti, niin aamuliikunnasta saa virtaa koko päiväksi. Toki pitää ottaa rauhallisesti, eikä vetää täysillä, eikä jaksaiskaan. Kivaa viikonloppua ja sulle myös ja muillekin parempia unia.

  • Tsemppiä, unettomuus on perseestä! Mä olen myös ollut aina aika huono nukkuja, nyt on vähän parempi jakso tosin menossa.

    Mulla auttaa tällä hetkellä suht hyvin nukahtamiseen Orionin pureskeltava melatoniini (1 mg), usein puolikaskin riittää. Liian aikaisin heräilyä sekään ei kyllä oikein poista. 😕 Nukahtamiseen sillä lienee jonkinlainen plasebovaikutuskin, eli rauhoitun kun voin luottaa siihen että nukahdan.

    Pimennysverhojen hankkimista suosittelen, esimerkiksi Eurokankaasta saa todella peittäviä!

    • Kiitos H kommentista! Ihana kuulla, että sulla on parempi unijakso menossa! Mun pitää koklata tota melatoniinia. Talvella käytin sellaista suihketta, joka tuntui toimivan ainakin pari kk. Mietin just samaa, että ihan miten vain, onko plaseboa vai ”oikeaa”, kunhan toimii, se on pääasia.
      Pimennysverhot ostetaan tänä viikonloppuna! Jännityksellä odotan, miten ne vaikuttavat. Kivaa viikonloppua.

  • Tuttua on, valitettavasti. Joudun tehdä paljon turvatakseni unen ja nyt on täälläkin ollut pidempi putki heräämisiä ja seuraava yö alkaa ahdistaa. Olen ollut tällainen aina ja mulla menee yöunet mun herkkyyden ja huolehtimisen takia. Perhestressi herättää mut yöllä neljältä, vaikka olisin päivällä tehnyt rauhan asian kanssa. Päivittäinen meditaatio ja sen oman herkkyyden hyväksyminen on ollut vapauttavaa, mutta tuntuu epäreilulta välillä.
    Yleensä herääminen on kuitenkin merkki mulle siitä, että jotain traumaa tai pelkoa on vielä käsittelemättä. Koitan myös olla leimaamatta itseäni ”huonoksi nukkujaksi” koska muuten herkästi mulla jää toteuttamatta yhteisiä mökkireissuja tms., koska pelkään öitä vieraissa paikoissa. Itse olen koko elämäni myös jostain syystä pelännyt pimeää ja nukahtamista, joten siinäkin on joku trauma/pelko joka nostaa päätään ja pitää hoitaa sitä pelkäävää lasta🙏🏻
    Me selvitään kyllä lempeydellä ja hyväksyvällä asenteella huonosti nukutuista öistäkin💕

    • Kiitos Emmi kommentistasi! Sekin antoi paljon ajattelemisen aihetta! Oot niin oikeassa tuossa, ettei itseä kannattaisi leimata huonoksi nukkujaksi…Mulla kans stressi on se suurin syy luultavasti siihen, että unet menee ja kärsii. Yritän parhaani olla stressaamatta, mutta aina se ei onnistu. Kirjoitat tosi kauniisti vikassa lauseessa. Just noin me tehdään. Kiitos <3

  • ”nukkumattomuus aikanaan vei itseni toistamiseen ylikuntoon eli alipalautuneeseen tilaan.”
    Jos se onkin toisnpäin, unettomuus johtuu liiasta treenistä?
    Minulla on juuri noin, kun alkaa tulla huonosti nukuttuja öitä, niin siitä tietää vähentää treeniä vähäksi aikaa. Hyvin palautuneena nukunkin paremmin.

    • Kiitos Ar kommentista! Tuolloin, kun en kuopuksen kanssa saanut nukkua, ohjasin 10–15 kovaa treeniä viikossa. Vaikka ohjaan nykyäänkin, niin liikuntamäärät ovat tällä hetkellä itselleni maltillisia ja noin 5 tuntia viikossa, ja suuri osa peruskestävyyttä. Tälläkin viikolla (nyt siis perjantai) olen urheillut vain kaksi tuntia, koska menossa on kevyt viikko.
      Mutta totta se on, että treenien määrää ja kuormitusta on hyvä tarkkailla! Itse aina näinä huonoina unijaksoina tietoisesti vähennän erityisesti kovaa liikkumista ja teen sitten tilalla kävelyjä ja kevyempää harjoittelua. Liikunta auttaa moneen, mutta erityisesti kovat harjoitukset just stressaavat elimistöä lisää. Kivaa viikonloppua!

  • Heips Jenny🧡
    Taas kerran ollaan niin samiksia😆. Unet on olleet vähän kadoksissa ja komppaan täysin kirjoitustasi…
    Kunnes otin käyttöön piikkimaton ja meditoinnin ( tosin se on kuulunut rutiineihin päivittäin ).
    Tämä combo on nyt ollut pelastukseni😴.
    Mukavaa alkavaa viikonloppua☀️
    Koulunsa päättävälle, ihanaa KESÄLOMAA🍀☀️🌻
    -Kirsi-

    • Kiitos Kirsi kommentista! Mun pitää kaivaa se piikkimatto esiin ajatuksella ja aloittaa toi meditaatio. En tiedä, miksi se on tuntunut nyt niin mahdottomalta pelkästään ajatuksena! Vai onko tää laiskuutta, sitä, ettei jaksa olla hiljaa paikallaan, vaikka se tulisi tarpeeseen. Haluan aloittaa (meinasin kirjoittaa, että täytyy :D)
      Ihanaa kesää sulle <3

  • Täällä kohtalotoveri! Unettomuus jää helposti päälle ja tärkeää olisi voida katkaista kierre jotenkin. Hyväksymis- ja omistautumisterapiassa opetellaan hyväksymään unettomuus ja olemaan antamatta sille liian suurta roolia elämässä. Itse lopetin kaikki unta parantavat ”poppakonstit”, koska niistäkin tulee helposti suorittamista ja kaikki alkaa pyöriä unen ympärillä. Toki pyrin meditoimaan päivittäin (jo päivällä!) ja rauhoitan illat ajoissa somelta. Meditointi kyllä auttaa! Kannattaa lukea Pietikäisen Joustava mieli, itsellä lukulistalla myös Meadowsin The sleep book, joka perustuu juurikin tuohon HOT:iin. Tsemppiä 💛

    • Kiitos Ansku kommentista! Joo, noi poppakonstit tavallaan mietityttää siksikin, että jos niihin sitten koukuttuu. Ja itse huomasin, että melatoniini auttoi jonkin aikaa, mutta koska itse ongelmaa se ei paranna, vaan enemmänkin lievittää oireita, niin en ole ihan varma, onko se hyvä juttu.
      Mä en tajua, miten vaikeaa on saada tuota meditaatiota käyntiin taas… kuukausien tauko ja jotenkin se tuntuu nyt niheeltä, vaikka oon yli 10 vuotta sitä enemmän ja vähemmän tehnyt.
      Kiitos ja tsemppiä sulle myös! <3

  • Unet on aina välillä kateissa, nyt on viime aikoina nukuttanut, mutta tuntuu että unta tarvitsis aina vaan lisää ja lisää. Olen kuunnellut kirjaa perimenopaussista Perimenopower (Katarina Wilk) ja epäilen, että oman tilanteeni johtuu menopaussista.
    Suosittelen kuunneltavaksi. Jospa tämä joskus tasoittuu.

    • Kiitos kommentista MerjaK! Itsellä on muuten tuo sama kirja hyllyssä, pitää ottaa haltuun jossain vaiheessa.
      Hyvä, jos sua on nukuttanut paremmin viime aikoina! Uni on kyllä NIIN tärkeää.
      Kivaa viikonloppua 🙂

  • Voi kun kuulosta tutulta! Sain iltatähteni nelikymppisenä 7 vuotta sitten ja siitä alkoi uniongelmat, jotka ovat jatkuneet pitkään 😴 Siinäkin vaiheessa, kun lapsi alkoi nukkumaan niin minulla jatkui klo 4 kukkuminen. No tästä on menty pikkuhiljaa parempaan ja huomaan aina kun kuormitun liikaa niin yöheräily palaa. Asiaa ei ole auttanut aikaiset aamut työn puolesta ja fyysinen työ. Nykyisin paljon puhuttu ferritiini minulla on 26, joka joidenkin lähteiden mukaan on matala, mutta lääkärin mukaan ei vaadi hoitoa 🤔 Olen yrittänyt aloitella juoksuharrastuksen, mutta vähän on hakusessa, että miten lähden liikkeelle. Olen mennyt fiiliksen mukaan n. 5 km juoksua ja kävelyä vuorotellen. Syksyllä jään pitkälle opintovapaalle ja toivoin, että kun voin jättää raskaan työn pois, jää energiaa liikuntaan. Ihanaa kesää sulle Jenny ja parempia unia ❤️

    • Kiitos Pipsa kommentistasi! Itsellä on just toi sama, mistä säkin mainitsit: aina kun kuormitun liikaa niin yöheräily palaa. Mulla oli kans vuosi sitten tosi matala ferritiini (18,6, hemoglobiini sen sijaan oli 135 kieppeillä). Itse asiassa nyt olen sitä mittauttamassa uudelleen. Söin kuukausikaupalla rautaa, joten mielenkiintoista nähdä, onko mitään positiivista tapahtunut sen suhteen.
      Toi juoksun ja kävelyn vuorottelu on tosi hyvä juttu. Sitähän voi varioida miten tahansa, esimerkiksi 1 minuutti juoksua/hölkkää, 1 min kävelyä tai vaikka 3 min hölkkää, 1 min kävelyä. Siitä se juoksukunto ja peruskestävyys alkavat pikku hiljaa parantua!
      Sun opintovapaa kuulostaa täydelliseltä! Itseäkin opinnot kiinnostaisivat kovasti. Olisi ihana saada oppia jotain ihan uutta.
      Kiitos samoin, ihanaa kesää ja hyviä unia! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *