Hyvä elämä

Miksi naisen on vaikea hyväksyä itseään?

”Onpa ihanaa, että löytyy liikunnanohjaaja, joka jojottelee painon kanssa samallalailla kuin itsekin, se on jotenkin lohduttavaa.”

Vastaisku ankeudelle

Sain eiliseen liikuntapostaukseen, jossa kerroin surffaavani liikapainon ja silloin tällöin liikuntamotivaatiopulankin rajamailla,  Instagramissa yllä olevan kommentin. Yllä olevassa kuvassa hyppää muuten lihaa ilmaan 173 cm ja 80 kiloa.

Vaikka sitä olisi titteliltään mikä tahansa, sitä voi silti kamppailla ihan samanlaisten ongelmien ja pulmien parissa kuin muutkin, jotka tekevät työkseen jotain ihan muuta. Vastasin kommenttiin, että liikunnanohjaajakin on vain ihminen, ja olen tullut siihen tulokseen, ettei näitä(kään) asioita tarvitse peitellä. Tiedän toki, että kun vielä pääsen jenkkakahvoistani terveellisellä tavalla eroon, kehoni on varmasti terveempi. Lisäksi juokseminen tuntuu nyt raskaalta, kun painoa on enemmän kuin aiemmin, kun olen juoksua harrastanut. Mutta hävetä en aio, olin sitten minkä kokoinen (jumppaohjaaja) tahansa, koska en vain näe siihen mitään tarvetta.

Juokse läski, juokse

Olin vuosi sitten kesälomien jälkeen lenkillä erään ystäväni kanssa. Hän tsemppasi itseään sanomalla ääneen, että juokse nyt läski, tämä on sulle ihan oikein. Nyt saat kärsiä, sillä tässä poltetaan rasvaa. Kipikapikipikapi, laitapas nyt kuule vain jalkaa toisen eteen.

Järkytyin. Kaverini kun ei edes ollut ylipainoinen, mutta oli ilmeisen ahdistunut kesälomaherkutteluistaan. Joka tapauksessa jäin kauas hänen taakseen, josta sitten huutelin hänelle, että hei lopeta. Et voi puhua itsellesi noin rumasti, oli kilolukema mikä tahansa. Se ei voi toimia! Kun taas juoksimme rinta rinnan, kaverini totesi hämmästyneenä, että häh, ainahan mä puhun itselleni näin, jos mun pitää saada jotain toimintaa aikaiseksi.

Kävimme sitten kiinnostavan keskustelun siitä, miten itseä voisi parhaiten tsempata. Toki joskus pieni raippakin voi olla hyvästä, mutta itse uskon kauniiden sanojen voimaan.

Vastaisku ankeudelle

Negistelyllä et muuta mitään

Jos ajattelee itsestään negatiivisesti, on ihan varmasti vaikea päästä liikunnassa vauhtiin tai aloittaa yhtään mitään muutakaan uutta asiaa arjessa. Jos tuntee itsensä lihavaksi tai huonoksi tai vieläpä nimittelee itseään sellaisiksi, on aika vaikea varmaankaan löytää motivaatiota.

Olen itsekin ollut suorittaja, vuosia. Ja olen itsekin puhunut joskus itselleni rumasti omassa pääkopassani. Mutta koska se ei suinkaan ole milloinkaan piristänyt oloa eikä varsinkaan kannustanut tekemään yhtään mitään, päätin lopettaa sellaisen puhelun. Ja nyt kun mietin, en edes muista, milloin olisin sättinyt itseäni.

Kuulostaa kliseeltä tai ei, olen itseeni tyytyväinen tällaisena. Se ei tarkoita sitä, ettenkö tekisi asioita, jotta voisin vielä paremmin. Vaan se nimenomaan tarkoittaa juuri sitä. Arvostan itseäni niin paljon, että haluan, että voin mahdollisimman hyvin.

Vastaisku ankeudelle

Keskity hyviin puoliisi

Itsensä kanssa on paljon helpompi olla, kun rohkenee nostaa ne hyvät puolet esiin ensimmäisenä. Itselleen voi olla tismalleen samalla tavalla myötätuntoinen ja lempeä kuin ystävälle tai perheenjäsenelle. Arvostelun sijaan kannattaa kehua ja rohkaista itseä. Ai vitsi mä suoriuduin tosi hyvin siitä keikasta! Mä arvasin, että mä osaan!

Usein sanotaan, että niitä heikkoja puolia kannattaa vahvistaa. Itse ajattelen niin, että kannattaa keskittyä myös niihin hyviin puoliin. Tuo paljon onnistumisen iloa tehdä asioita, joissa on hyvä.

Itseään saa taputtaa olalle samalla jotain ystävällistä sanoen. Tee itsellesi myös empaattisia tekoja: Syö hyvin, vältä huonoa stressiä, nuku. Salli itsellesi pieniä elämän nautintoja: vetäydy sohvannurkkaan villasukat jalassa, kirja kädessä ja konvehtirasian tai viinilasin kera, jos siltä tuntuu.

Ole kiinnostunut omista tunteistasi: Miltä minusta tuntuu juuri nyt? Miksi minusta tuntuu tältä? Jos kiukuttaa, oman fiiliksen ja ajatukset voi silti hyväksyä. Jokaisesta reaktiosta ei tarvitse silti pitää. Jos teet virheen, suhtaudu itseesi kärsivällisesti. Päätä olla kiitollinen myös mokistasi, sillä ne opettavat sinulle eniten.

Käyttäydy itsesi kanssa, kuten toimisit ystävääsi kohtaan. Jos ystäväsi mokaa, laitatko muka heti välit poikki tai annatko tulla haukkuja täydeltä laidalta? Et, vaan annat uuden mahdollisuuden, joskus lukuisia.

Vastaisku ankeudelle

Keksi viisi myönteistä asiaa itsestäsi

Pyysin kerran upeita, ammattitaitoisia ja empaattisia ystäviäni mainitsemaan viisi myönteistä asiaa itsessään. Lähes poikkeuksetta vastaus oli tämä: Ai kauhee, viisi myönteistä asiaa! Emmä keksi kuin yhden, korkeintaan kaksi!! Mutta hei, jos sä kysyt negatiivisia asioita, niitä mä keksin kymmenen!

Ja kaikki he ovat sellaisia, joista itse keksisin helposti kymmenen hyvää asiaa, ellen jopa kahtakymmentä! Se pistää miettimään, että vaikka toinen on kuinka “täydellinen” minun silmissäni, hän ei ole sitä omissa silmissään. Se taas antaa lohtua siihen, että useimmilla meistä on itsemme kanssa negatiivisia tuntemuksia, se on normaalia. Mutta onneksi sellaisista keloista on mahdollista päästä irti. On  mahdollista alkaa pitää itsestään ja lopulta rakastaa, ilman mitään esteitä. Voi heittäytyä rakkauteen itsensä kanssa, ilman, että se on epätervettä egoilua ja itserakkautta.

Hyväksy siis sinäkin itsesi, olethan aivan ihana. Siitä huolimatta sinun ei tarvitse pitää jokaisesta luonteenpiirteestäsi tai muusta ominaisuudestasi. Ole rehellinen itsellesi. Sinussa, kuten meissä kaikissa on myös varjonsa ja pimeät puolensa. Emme aina jaksa olla parhaita versioita itsestämme, mutta jos edes useimmiten jaksamme, se riittää.

Vaikka teet virheitä, voit silti pitää itsestäsi. Vaikka olet keskeneräinen, voit silti tehdä parhaasi ja oppia. Kun lakkaat taistelemasta itsesi kanssa, moni muukin asia ympärilläsi helpottuu. Kun lakkaat häpeämästä itseäsi, kilojasi, vartaloasi ja heikkouksiasi, alat loistaa. Miksi et voisi hyväksyä itseäsi sellaisena kuin olet?

Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, on kuin ihana valo, joka säteilee joka puolelle ja saa muutkin ihmiset säteilemään. Ja se valo on se sisäinen voima, joka sinullakin on.

TGIF! Ihanaa perjantaita!

Vastaisku ankeudelle

2 thoughts on “Miksi naisen on vaikea hyväksyä itseään?

  1. Ihanat kuvat, ihana postaus <3 Tunnistan itseni tuosta, miten yritän piiskata itseäni liikkeelle negasanoin ja inholla. Mutta olen päättänyt – hitto tuolla asenteella en lähde liikkeelle, vaan haluan sen tulevan sisältä ja rakkaudesta. Liikun, koska rakastan itseäni ja nautin siitä olosta mitä se liikkuminen tuottaa. Siinä tavoitetta, jossa en ihan vielä ole :D

    1. Kiitos Katja kommentistasi! Se onkin asia, joka monelle tulee harjoittelun kautta. Muutos missä tahansa vaatii työtä eikä tapahdu yhdessä yössä.
      Ja jos fiilis on jo heti lenkin alussa negatiivinen, tuskin se siitä paraneekaan. Kun taas ajatteleen itsestään toisin, lenkkikikin sujuu keveämmällä energialla, näin uskon.
      Muista, että olet ihana! Kivaa viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *