Kuukausi: kesäkuu 2013

Unelmista ja haluamisesta

Unelmista ja haluamisesta

Mietinpä tässä eräänä aamuna, että mihin katosivat unelmat! Sitten tajusin, että no eivät mihinkään. Ei vain ole ollut aikaa kelailla niitä. Eikä edes tarvetta. Toki haluan yhä ajaa moottoripyöräkortin, haluan yhä unelmien kerrostaloasunnon, haluan painaa 9 kiloa vähemmän ja haluan olla iloinen, onnellinen ja terve. 

Antaa elämän virrata..

Antaa elämän virrata..

..ilman, että takertuu mihinkään. Terveisiä työhuoneelta! Viimeinen täysi työviikko ennen vapaita on ahdettu tupaten täyteen ja ihan omin pikku kätösinpä vielä sitä kalenteria on täytetty. Hommia riittää eikä tarvitse peukaloita pyöritellä, mutta hyvä niin. Hieman saan kyllä luovia, sillä kirjoittamani aiheet vaihtelevat todellakin laidasta laitaan, 

Tylsä on uusi musta

Tylsä on uusi musta

Vaikka sitä on tottunut tekemään ja erityisesti montaa asiaa yhtä aikaa, joskus vain on hyvä pysähtyä ja olla oikeasti tekemättä mitään. Suurimman osan tästä kolmen päivän olen vain -ajasta kännykkäkin makasi äänettömällä ja parin päivän ei juuri nettiä -breikki teki gutaa. Ensimmäiseen kertaan pariin vuoteen myöskään läppäri ei seurannut saaristoon juhannukseksi, ooh, olin vapaa! Itselleni selkeästi tuo pysähtyminen onnistuu helpoiten sillä, että lähtee pois muihin maisemiin. Kotona puskevat päälle kaikki tekemättömät työt ja pesemättömät ikkunat, joista jälkimmäisestä linnunkakka iloisesti muistuttaa aina ulos katsoessa.

Landella ei edes tarvinnut mitään erityistä ohjelmaa, riitti, että oli ihmeellinen luonto seurana. Haistelin kukkia ja kävin pulahtamassa 13 asteisessa merivedessä. Olen selkeästi tullut vanhaksi! 16-vuotias tytär nimittäin valitteli, että on tylsäätylsäätylsää, ja minä se kun nautin juurikin siitä tylsyydestä! Tylsyys oli kaikista ihaninta! Lueskelin kirjaa laiturilla ja vain tuijottelin maisemia. Katselin ohi lipuvia veneitä ja tarkkailin taivaalla leijailevia pilviä. Kuuntelin omia ajatuksia ja pohdiskelin monenmoista. Joidenkin mielestä niin hirvittävän tylsää, mutta minusta ah, niin rentouttavaa ja energisoivaa.

Pilviä tuijotellessani huomasin, että vaikka kuinka pyrin olemaan hetkessä, niin normiarkena se on välillä vaikeaa. Oman keskeneräisyytensä kestäminen on toisinaan kova paikka ja kylläpä vain minäkin jään itselleni kiinni myös siitä, että elelen toisinaan jossain tulevaisuudessa. Sitku-elämä on elämästä nauttimisen kannalta juuri hajottavinta, enkä todellakaan tahdo olla mikään ikuinen odottaja. Jaaaa ja miksi ihmeessä, kuten nyt, on aina tiedettävä mitä, miksi ja milloin. Miksei vain voi olla ja möllöttää. Harjoitukset siis jatkuvat ja irti päästäminen kaikenlaisesta kontrolloinnista erityisesti. Toivon, että jonain päivänä minulle täydesti vain riittää se, että on.

Ihanaa juhannuksen jälkeistä aikaa! Vielä pitää jaksaa painaa tämä viikko ennen kuin voi päästää irti totaalisesti ja uppoutua ihanaan tylsyyteen useammaksi viikoksi. Viime viikon energiakyselyyni liittyen tulen arpomaan kirjat tässä alkuviikon aikana, pysykääs linjoilla siis.

x

xx

xx

xxx

IMG_0441

xx

IMG_0390

 

 

 

Ei se minusta johdu…

Ei se minusta johdu…

…vaan loppumaailmasta. Buu, ei näin! Ystävän Fb-seinällä todettiin jotenkin näin, että on tärkeää lakata keskittymästä muiden ihmisten ajattelemiseen ongelmiemme syynä tai niiden ratkaisuna. Aijettä, tuo kolahti taas oikein makeasti, sillä olenhan viime aikoina pohdiskellut tätä teemaa ja siitä välillä kirjoitellutkin. Aina silloin tällöin kun sitä 

Tarkoituksella juuri tässä…

Tarkoituksella juuri tässä…

…kylläpä vain! Ensi alkuun kiitos jokaiselle, joka on vastannut suureen energiakyselyyni! Vielä on aikaa vastata tähän iltaan mennessä, jos siltä tuntuu. Ja käykääs lukemassa muidenkin hienoja vastauksia. Ja toki myös todella mukavaa on saada blogista palautetta, arvostan. Välillä kun tämä bloggaaminen on tällaista yksinpuhelua, vaikka 

Työkuulumisia!

Työkuulumisia!

Reipas lehtinainen täällä hei! Freelancerina saa kirjoittaa näppis sauhuten, mutta tämä kaikki on kyllä sen oman vapauden arvoista. Viime aikoina en ole juuri päivitellyt blogiin kirjoittamiani artikkeleja, mutta töitä on kyllä painettu. Ja koska en ole ehtinyt, malttanut tai jaksanut opetella tekemään noita kuvakollaaseja, sain siihen apuja keskimmäiseltä tyttäreltäni, 12. Kiitos hänelle!

Tässäpä alla ovat viimeisen kuukauden aikana ilmestyneet lehdet, joissa on juttujani. Kodin Kuvalehti puuttuu joukosta, sinne kirjoitin viimeksi jutun sisäisestä kiireestä ja taitaa seuraavaksi ilmestyvässäkin olla juttuni.

Näistä lehdistä löytyy kirjoittamiani juttuja!
Näistä lehdistä löytyy kirjoittamiani juttuja!

Olen aikaisemmin myös tehnyt moniin muihin lehtiin juttuja, mutta kirjan teon aikana jouduin luopumaan useasta lehdestä, sillä aika ei riittänyt kaikkeen ja minua työllistivät nuo vakkarilehteni. Viimeisen parin vuoden aikana olen kirjoittanut artikkeleja ainakin myös Oliviaan, Divaaniin, Annaan, Cosmopolitaniin, Yhteishyvään ja Stockan Exclusive-lehteen. Olen vakuuttunut siitä, että tekevälle ja osaavalle löytyy kyllä töitä.

xxx
SATOn Kotona-lehteen kirjoitin Naapuriapu-työryhmästä, siitepölystä, kierrätyskonteista ja haastattelin SATOssa työskentelevää asiakaspalvelijaa.

Vaikka kirjoitan paljon hyvinvoinnista, mikään aihealue ei ole itselleni mahdoton. Jos en jotain tiedä, otan kyllä selvää ja löydän asiantuntevat haastateltavat. Tällä hetkellä kirjoitan lähes kaikesta: kotijuttujakin olen alkamassa taas tehdä sisustuslehtiin pidemmän tauon jälkeen ja autojuttuja en ole tehnyt toviin, mielelläni kyllä kävisin koeajolla!

Sinebrychoffin Niki-lehteen kirjoitin jutut hevosmiehestä, Mummotunnelista, Coca-Colasta ruokajuomana sekä Koffin ja ravintolan tekemästä yhteistyöstä.
Sinebrychoffin Niki-lehteen kirjoitin jutut hevosmiehestä, Mummotunnelista, Coca-Colasta ruokajuomana sekä Koffin ja ravintolan tekemästä yhteistyöstä.

Työni puolesta pääsen usein kärpäseksi kattoon paikkoihin, missä ei ehkä muuten tulisi käytyä. Yksi sellainen kiinnostava vierailukohde oli Koffin hevostallit keskellä Helsinkiä. Toki myös ne ihmiset, joita työni merkeissä tapaan, tekevät tästä todella tykkäämisen arvoista. Upeita tarinoita, elämänkokemuksia, sattumia ja tapahtumia pääsen kuulemaan. Ja haastattelen paljon myös oman alansa asiantuntijoita ja opin itsekin jatkuvasti lisää.

UPM:n Compass-lehteen tein jutun istumisen vaarallisuudesta sekä haastattelin heidän alansa ammattilaisia eri artikkeleihin.
UPM:n Compass-lehteen tein jutun istumisen vaarallisuudesta sekä haastattelin heidän alansa ammattilaisia eri artikkeleihin.
Vauva-lehdessä on juttu suomalais-venäläisestä pariskunnasta ja raskauskiloista eroon hankkiutuvien äitien elämäntaparemppaa.
Vauva-lehdessä on juttu suomalais-venäläisestä pariskunnasta ja raskauskiloista eroon hankkiutuvien äitien elämäntaparemppaa.
xxxxx
Meidän Perhe -lehteen kirjoitan nyt myös. Vauva-lehdessä myös kiinnostava juttu eri uskontokuntiin kuuluvista vanhemmista.

Olen alkanut kirjoittaa myös Meidän Perhe -lehteen, mistä iloitsen kovasti. Uusimmassa numerossa neljä tukholmalaisbloggaajaa kertovat, miten suomalainen lapsiperhe voi lomailla trendikaupungissa kuin paikallinen. Mukaan sain Nadja Mini Helmisen, ruotsalaisen treenibloggaajaguru Lovisan, Stockholm by me:n Veeran ja Anna Bomb -blogin Annan kertomaan parhaita vinkkejään.

Uusimmassa Vauvassa taas kolme pariskuntaa kertovat, miten eriuskoisten vanhempien kohdalla vauvan kasteasia ja kirkkoon kuuluminen ratkaistaan. Tätä juttua oli hyvin kiinnostava tehdä, ja olen myös tyytyväinen lopputulokseen.

Ja viimeisimpänä Fit-lehdessä on tuttua juttua eli kotijumppaa. Näitä jumppakuvauksia on hauska tehdä ja viimeksi mieleen on jäänyt seuraavan tuplanumeron treeni ulkona, jota kuvasimme helteisessä Kaivarissa.

Sixpacki esiin!
Sixpacki esiin!

 

 

 

 

 

 

Hetki itselle…

Hetki itselle…

…on ihan juuri täällä ja tulee niin tarpeeseen. Pian makaan laiturinnokassa latautumassa aurinkoenergialla! Tänään tunsin itseni ikälopuksi, kun kampesin aamulla sängystä. Kehoa kolotti ja olo vain tuntui voimattomalta, energiani olivat yllättäen jotenkin täysin alakantissa. Lisäksi vasemman jalan säärivaiva tuntui hieman yhä, ja yöllä oli alkanut 

Mitä muut nyt ajattelevat?…

Mitä muut nyt ajattelevat?…

…No mitä väliä sillä on? Pitkästä aikaa olen taas ehtinyt selailemaan hyllyni kirjoja ja viimeiseksi käteeni tarttui Caroline Myssin Hengen anatomiaan (Karisto 2011). Kirjassa on paljon sellaista hohhoijaata, jonka hyppään yli vain silmäiltyäni sitä, mutta luotankin siihen, että ne oikeat kohdat sieltä kyllä pongahtavat silmiini. Eilen 

Herätys!

Herätys!

Voihan penikkatauti! Eilinen 16 kilsan lenkki (1 h 30 min) kostautui jo viimeisillä kilometreillä alkaneella ikävällä säärikivulla, rasitusvammaa taitaa pukata. Tänään sitten jo luulin, että joudun ohjaamaan jumpan yksijalkaisena, kun kävely metroasemalle teki hemmetin kipeää. Mutta kas, liikkuessa reippaammin kipu katosi, mutta nyt pitää lepuuttaa ainakin huominen, vaikka lenkkipolku vetää minua puoleensa ja suorastaan huutaa nimeäni: hei sinä ihana tyyppi, tule juoksemaan ja tee hyvää itsellesi! Olipa muuten huippua juosta eilen kevyessä sateessa ja tuulen tuiskeessa, ainoa haittapuoli oli se, että pitkin matkaa joutui väistelemään etanoita ja kastematoja, jotka puskivat keskelle kävelyteitä. Pikku hölmöläiset!

En siis juokse vielä huomenna ainakaan näillä näkymin, mutta tässäkin hommelissa on opetuksensa. Tarvitsin tätä inhaa vaivaa, jotta juokseminen ei lähde ihan överiksi. Tälläkin hommalla siis oli tarkoituksensa: se muistuttaa minua siitä, että minun tulee kunnioittaa omaa kehoani lepopäivillä ja myös totuttaa itseäni juoksemiseen rauhallisemmassa tahdissa. Minulla on takana aktiivista juoksemista kuitenkin vasta reilu 1,5 kuukautta ja lenkeillä alkaa olla jo hyvin pituutta. Tuo eilinen oli sitä paitsi vasta toinen heittämäni 16 kilometrin lenkki, mutta viime aikoina matkaa on kertynyt vähintään kympin verran melko säännöllisesti.

Tänään sitten matkalla ohjaamaan jumppaa tein hiljaa mielessäni erilaisia harjoituksia ja keskityin myös parantamaan ikävää jalkavaivaani ja ajattelemaan siitä positiivisesti. Kunnialla sitten selvisinkin tunnista, vaikka pahimmat hyppelehtimiset jätin väliin keskittymällä tällä kertaa enemmän kannustamaan asiakkaita: no nyt ei voi todellakaan luovuttaa, himassa ehtii sitten makoilla!!

Muuten fiilis on oikein mainio ja olen keskittynyt omaan hyvinvointiini, mikä kantaa hedelmää. Jatkuvasti minulla on fiilis, että jotain ihanaa tapahtuu, vaikka en vielä oikein edes tiedä, mitä se ihanamahtavafantsu voisi olla. Kaikki kun on ihan jeesbox juuri nytkin, on alamäkeä, ylämäkeä ja välillä vedetään kurvit suoraksi, että päästään balanssiin, normiarkea siis. Mutta onpas vain niin paljon hauskempaa odottaa hyviä asioita tapahtuvaksi kuin huonoja. Elämä on niin paljon vaivattomampaa, kun pysyttelee hyvän fiiliksen virrassa, on innostunut, iloinen ja hymyileväinen. Se tarttuu myös ihmisiin ympärillä, ja sen huomaaminen, mikä vaikutus sillä on muihin tyyppeihin, antaa itselle vielä enemmän voimaa olla sitä, mitä haluaakin olla.

Vaikka tilanteet vaihtelevat, pyrin ajattelemaan asioita, joita haluan tehdä enkä asioita, joita tarvitsen niiden haluamieni asioiden tekemiseen, kuten rahaa, aikaa tai hellettä. Asiat kyllä järjestyvät ja tulevat eteen, kuten on tarkoitus.

Joskus on muuten hyvä miettiä sitä, kuinka moni hetki viimeisen vuorokauden aikana on ollut todellakin sellainen, että osasimme arvostaa sitä mitä meillä oli ja olimme myös tyytyväisiä kaikkeen. Kun kaikki toimii, kiitollisuus saattaa joskus unohtua. Tämä pieni jalkavamma toimi myös siinä suhteessa herättelijänä, olen todella onnekas, kun voin juosta ja urheilla, kiitos kiitos kiitos.

Mutta se on ihan mahtavaa, että elämä on yksi iso mahdollisuuksien ikkuna, meille kaikille. Ja se oma sisäinen voima toimii, kun uskoo, että se on minussa. Oikeastaan ei ole juurikaan asioita, joita emme voisi kokea, jos niitä sydämestämme tahdomme.

Elinvoimaista lauantaita!

Tämäkin toimii! (Kuva: Pinterest)
Tämäkin toimii! (Kuva: Pinterest)

 

 

Innostus motivoi…

Innostus motivoi…

…kun taas tunne pakosta ei, ainakaan kauaa. Taas ollaan jo perjantaissa, uskomatonta, mitä tahtia tämä arki oikein rullaa. Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että aika rientää? Juuri siksi koenkin ennen kaikkea tosi tärkeäksi nauttia jos nyt en joka hetkestä niin ainakin kaikista mahdollisista. Viikko on ollut