Kuukausi: helmikuu 2016

Kärsimättömyys

Kärsimättömyys

Kärsimättömyys on kauhea tunne. Se on ollut tänään seuralaiseni. Se on kuiskutellut korvaani rumiaan ja maalannut piruja seinilleni. Tulevaisuudessa odottaa hauskuuksia, joiden annan olla täysin rauhassa. Ne osuvat kohdalleni, kun aika on. Tiedän, että ne sieltä tulevat, omaan tahtiinsa. Mutta hetkessä oleminen ei juuri nyt 

Uusi alku

Uusi alku

Ja kuinkahan mones uusi alku elämässäni… Olen tippunut kärryiltä! Se voi olla yks puhelinsoitto, joka muuttaa sun elämän, kannusti ystäväni minua eilen. Toinen whatsappasi viime viikolla, että Muistatko, miten teidän muuttamisen kans oli? Silloinki kaikki järjesty vaikka ei ollu tietoa tulevasta. Kaikki menee just oikeella tavalla, eli 

Chillaa vähän

Chillaa vähän

Tulipa piipahdettua iki-ihanassa Tukholmassa. Joillekin kanssamatkustajille olisi tehnyt mieli sanoa muutama sananen, kuten Chillaa vähän. Onneksi useimmilta chillaus sujui, mutta oli niitäkin, joilta ei sitten ollenkaan. Jotkut puhuivat lapsilleen ja puolisolleen tosi rumasti: Älä sitä, älä tätä, älä nyhjää siinä, varo sen laukkus kanssa prkele, lopeta toi, älä nyt ole tollanen ääliö ja tätä rataa.

Uskon, että joillekin tuo tuohon tapaan nimen omaan perheenjäsenille puhuminen on automaatio, vähän kuin jatkuva valittaminenkin. Sitä ei ehkä edes huomaa, että puhuu jotenkin rumasti. Siksi onkin hyvä välillä pysähtyä miettimään, että mitä ja miten puhuu. Tiukastikin voi sanoa ilman, että sanoo toiselle ilkeästi.

Japp!
Japp!

Kun reissaa lasten kanssa tai on paikassa, kuten laivaterminaalissa, jossa on paljon väkeä kapsäkkeineen, niin mitä pidemmät lehmänhermot, sitä rennommin kaikki sujuu. Mitä lyhempi pinna, sitä huonompi reissu pätee yhtä lailla myös. Mutta miksi antaa kenenkään pompotella itseä tunteesta toiseen? Kyynärpäätkin kannattaa pitää visusti hipomassa omaa puseroa. Aikuiset ihmiset ryysimässä buffapöytään tai matkalippuja hakemaan ei ole kovin rakkaudellinen näky.

Iki-ihana Gamla Stan.
Iki-ihana Gamla Stan.

Toki joskus hermo menee, sellaista se elämä on. Mutta jos nyt vaikka se oma lapsi huutaa ja makaa ravintolan lattialla, siinä vaiheessa ei auta itsen alkaa huutaa. Joillain oli tunteet vain ihan tosi pinnassa. On hyvä muistaa se, että mikä itsestä tuntuu tavalliselta, voi tarhaikäiselle tai isommallekin mukulalle olla seikkailuista suurin. Silloin myös jännityskierrokset saattavat nousta tappiin. Ja jos matkaa alle parivuotiaiden kanssa, se nyt useimmiten on niin, että esimerkiksi ruokarauhaa ei ole samalla tavalla kuin romanttisella illallisella tinder-deitin tai puolison kanssa. Empiiristä tutkimustietoa löytyy, jo viisivuotias jaksaa paljon paremmin ruokapöydässä, puhumattakaan 14-vuotiaasta.

Kuninkaanlinnassa vietimme 1,5 tuntia. Suosittelen!
Kuninkaanlinnassa vietimme 1,5 tuntia. Suosittelen!

Meillä sujui reissu erinomaisissa tunnelmissa, ehkä juuri kaikkien kolmen matkustajan lehmänhermojen takia. Mutta tuli mieleen hetki, kun viisivuotiaani pari viikkoa sitten oli matkalla puheterapiaan ja oli villihköllä tuulella. Kun sitten kysyin, miksi hän on hieman villi, vastasi hän, että no siks ku mua jännittää. Niinpä. Samassa muuten mietin, osasinko itse tuossa iässä sanottaa tunteitani yhtä hyvin, tuskin, taisin oppia sen vasta joskus 30+.

Ihastuttava kukkakauppa Christoffers Blommor Gamla Stanissa.
Ihastuttava kukkakauppa Christoffers Blommor Gamla Stanissa.

Moni varmasti lähti hakemaan Tukholmasta kivaa reissua ja mukavaa yhteistä kokemusta, joka ehkä oli lastattu liiallisin odotuksin, liian lyhyin hermoin ja liiallisen talvilomastressin kera. Erityisesti jos niin, niin kannattaa muistaa yksi lause: Relax. Nothing is under control. Rentoudu. Mikään ei ole kontrollissa.

Tässä alla paras matkavinkkini niin itselleni kuin muillekin matkustajille kaikille tuleville ja ikimuistoisille reissuille. Oli kohde sitten Tukholma tai mikä tahansa.

Chillaa vähän. Mäkin chillaan.

Toimii!

Leppoisaa loppuviikkoa.

 

 

Juoksuhuumaa juoksukerhossa

Juoksuhuumaa juoksukerhossa

Terveiset juoksukerhosta! Ei paljon haitannut pimeys tai pieni liukkauskaan, mahtavat treenit jälleen kerran. Tammikuu meni sairastellessa, mutta jo muutaman juoksukerhon treenin perusteella pystyn sanomaan, että tämän kevään paras sijoitus on sijoitus itseeni, osallistuminen juoksukerhoon. Ehdottomasti kannatti maksaa 79 euroa siitä huvista, että saan juosta toukokuun 

Vain oleminen

Vain oleminen

Vain oleminen on mielestäni turhan aliarvostettua. Vain oleminen on se, minkä avulla pääsemme käsiksi itseemme ja tunteisiimme ja sisimmässämme olevaan aarrearkkuun. Kun pysähtyy ja vain on, niin vasta huomaa, miten väsynyt sitä voi ollakaan! Perjantaiyönä nukuin lähes kellon ympäri 11 tuntia ja tänäänkin tuli koisittua 

Listarakkautta

Listarakkautta

Olen listaihminen. Poden listarakkautta, vaikka pahimmasta listafriikkeydestäni olen toipunut. Ruokakauppaan menen listan kanssa silloin, kun ostettavaa on enemmän. Työpöydälläni on listoja, joista asioiden yliviivaaminen tuottaa minulle suurta iloa ja helpotusta. Uuh, se tunne, tiedäthän!

Listoista tykkään siksi, että ne vapauttavat aivokapasiteettiani paljon iloisempiin asioihin kuin muistamiseen. Tai sen muistamiseen, mitä piti muistaakaan! Se, että yrittää muistella, mitä piti muistella, on kovin kuluttavaa.

Mutta ihaniin uutisiin: Minulla alkaa tänään viikon loma! Viime vuonna ei tullut juuri lomailtua, siksi olen niin iloinen. Kun palaan töihini viikon lekottelun jälkeen, tiedän heti, mitä tehdä, sillä kirjoitin listan jo valmiiksi. Mihinkäs listaihminen listoistaan pääsisi.

Joskus olen tehnyt listan myös viikonlopuksi asioista, joita haluan tehdä. En kuitenkaan aio tehdä mitään suorittaen, vaan enemmänkin hyvän fiiliksen kautta. Tässä se tulee, tämän viikonlopun ja ensi viikon lista:

Haistelen kukkia.

Irti murheista.

Huolen ja stressin iskiessä kysyn itseltäni, ovatko ajatukseni totta.

Pysähdyn todella kuuntelemaan, kun linnut laulavat.

Katson, miten aurinko (toivottavasti) nousee.

Käyn luennoimassa paremmasta arjesta ihmisille.

Syön ruokani ajatuksella ja pureskelen sen hyvin, ilman kiirettä ja hotkimista.

Hymyilen ventovieraalle.

Keskityn asioihin, jotka tuovat hyvää mieltä.

Vietän aikaa rakkaideni kanssa ilman, että näprään kännykkääni vartin välein.

Keskityn kuuntelemaan ja todella kuulemaan.

Nauran paljon.

Katson sinua silmiin.

Tiedostan, että asiani ovat kokonaisuudessaan ihan hyvin.

Olen kiitollinen siitä, mitä minulla on.

Kehun, kun on aihetta.

En pidä mitään itsestäänselvyytenä.

Ajattelen ihmisiä ja lähetän heille ajatuksissani virtaa ja rakkautta.

Asså, puhun vierasta kieltä.

Tarjoan apuani.

Nostan lasillisen tälle hetkelle.

Ole tässä ja nyt.

Sanon itselleni joka aamu jotain kaunista.

Annan positiivista palautetta itselleni ja muille.

Teen jonkun asian uudella tapaa.

Olen sinulle sellainen kuin toivon sinun olevan itselleni.

Annan valoni loistaa.

En puhu lapsilleni älä-kieltä.

Uskon, että kaikki onnistuu ja ihmeitä tapahtuu.

Lähetän viestin ystävälle.

Tiedostan sen, ettei mikään kestä ikuisesti.

Luen kirjaa.

Sisäinen timantti

Iloitsen pienestä.

Kuuntelen hiljaisuutta.

En mieti tekemättömiä asioita, vaan kiitän itseäni kaikesta, mitä olen jo tehnyt.

Rakastan isosti.

Opettelen vain olemaan.

Olen oma itseni.

Siedän arjen kaaosta ja epävarmuutta.

Oivallan, että valinnoillani voin oikeasti vaikuttaa.

Teen asioita, joita haluan tehdä.

Ymmärrän sen, ettei tavallisia päiviä olekaan.

Tiedostan, että elämä on ihme.

Muistan, että olen arkeni arkkitehti.

Oho, tulipa pitkä lista, mutta suurin osa asioista ovat ihan ilmaisia toteuttaa! Vaikeinta on ollut joskus ennen tuo älä-kielestä luopuminen ja kännykän räpläämisen lopettaminen, mutta jonkin verran olen näissä asioissa jo edistynyt.

Mitä sinä aiot tehdä viikonloppuna? Listan saa mielellään kopioida!

Rentouttavaa olemista!

Sitä saa, mitä tilaa?

Sitä saa, mitä tilaa?

Huh, viime aikoina olen alkanut taas miettiä, että sitä saa, mitä tilaa ja että epäonnestakin voi olla hyötyä. Näin on tapahtunut toki minulle ennenkin, erityisesti aina silloin, kun jaksan ja haluan uskoa ihmeisiin. Mutta viime aikoina on ollut hiljaisempaa, kunnes alkoi taas tapahtua. Muistatteko, kun 

Arki on ihme

Arki on ihme

Kun hetkeksi pysähtyy, niin sen oivaltaa: elämä on ihme. Ihmeellinen elämä taitaa olla yksi lempiaiheitani. Meni sitten niin tai näin, ihmeitä tapahtuu monenlaisia. Aina ihmeet eivät ehkä ole niin mieleisiä, mutta usein myös ovat. Ihme juttu -sanonnalla on hyvinkin kaksi merkitystä. Eilen aamulla taivaalta satoi 

Hyvään keskittyminen

Hyvään keskittyminen

Joskus arjen hektisyydessä hyvään keskittyminen vain unohtuu, kun monesta tuutista tunkee vaikka mitä sontaa ja negatiivisuuksia.

Se, että on myönteinen ja elää plussan puolella ei tarkoita sitä, että kieltäisi ongelmat, olisi naiivi tai elelisi jossakin vaaleanpunaisessa vaahtokarkkikuplassa. Se, että keskittyy hyvään, tekee elämästä kuitenkin huomattavasti mukavampaa kuin se, että keskittyy huonoon. Ja kun oma elämä tuntuu hyvältä ja on mukavaa, sitä samaa oloa ja fiilistä säteilee ympäristöön, ja se tarttuu.

Niinpä muuten taitaa olla myös päinvastoin. Kun elämä tuntuu pahalta ja asiat ovat persiillään, sitä samaa oloa ja fiilistä saattaa säteillä ympäristöön. Se tarttuu myös.

Aina ei jaksa olla vahva ja myönteinen. Kukaan ei jaksa. Eikä mielestäni tarvitsekaan, siis aina, ei tietenkään. Se on ihan inhimillistä. Mutta itse olen omassa elämässä sen todennut, että kun jaksaa uskoa ja luottaa, että laituri kantaa, niin lopulta niin käy. Olen elänyt sellaiset vuodet, kun oma laiturini oli jossain pari metriä merenpinnan alla. En voi tarpeeksi kiittää itseäni siitä, että lopulta kyllästyin voimaan huonosti. Halusin elämältäni parempaa. Ja sillä tiellä olen yhä, loppuelämäni parhaimmalla matkalla.myönteisyys

Kuitenkin: Ongelman märehtimisen ja murehtimisen sijaan voi keskittyä tilanteen ratkaisuun. Joskus vain keskitymme niin tiukasti pulmaan itseensä ja se saa meidät paniikkiin, että olemme sokeita ratkaisulle. Tai sitten yritämme kerran, ja jos se ei onnistu, luovutamme heti alkuunsa. Ja silloin on niin helppo sanoa, että arvasinhan. Kaikki menee pieleen. Mikään ei koskaan onnistu. Aina mulle käy näin. Ikinä elämä ei voi sujua helposti.

Tiedän, sillä olen itse sadat kerrat todennut juuri nuo lauseet, kunnes olen taas havahtunut, jaksanut skarpata ja muistaa, että ei noin.

Negatiivisilla uutisilla mässäilyn sijaan voi keskittyä kaikkiin niihin satoihin ja tuhansiin pieniin ja isoihin asioihin, jotka maapallolla ovat hyvin.

Valittamisen sijaan keskittyy puhumaan siitä, mikä toimii.

Sen sijaan, että miettii, mitä itseltä puuttuu, keskittyy siihen mitä on.

Ei mieti sitä, mitä ei ole ehtinyt tehdä, vaan miettii, mitä kaikkea on saanut aikaiseksi.

Kiinnittää itsessään huomion hyviin puoliin, ja vahvistaa niitä. Sitä kautta ne huonommat ja epätoivotut piirteet hiipuvat ja lopulta ehkä katoavat kokonaan.

Se, että on optimisti, ei tarkoita, etteikö olisi myös realisti.

positiivisuus

Uskon myös siihen, että monesti pilaamme itseltämme hyviäkin hetkiä luomalla odotuksia, jotka sillä hetkellä eivät täyty. Emme ota hetkeä vastaan sellaisenaan, vaan ajattelemme, ettemme voi olla tyytyväisiä, kun tuon hetken täytyisi olla toisenlainen. Sitä hetkeä vertaa johonkin aiemmin tapahtuneeseen tai ehkä johonkin, joka on vasta kaukana tulevaisuudessa.

Viime vuosina yksi suurimpia harjoituksen kohteitani onkin ollut tämän hetken hyväksyminen tällaisena kuin se on. En sano, että siinä aina onnistun, en todellakaan. Mutta mitä useammin sitä uskaltaa ottaa vastaan sitä, mitä on tulossa, antautuu eikä vastusta, sitä kevyempää oleminen voi olla.

Elämä on vastakohtia, siitä me emme koskaan pääse mihinkään. Mutta mitä enemmän pistämme hanttiin, sitä vaikeammaksi arkemme teemme.

Jos haluat tehdä oivalluksia, jotta voit parantaa arkeasi, voin ehkä auttaa sinua siinä. Viimeisestä vetämästäni luennosta on tovi aikaa, mutta keväällä ryhdistäydyn myös valmennus- ja luentohommien saralla. Maanantaina 22.2. minua voi tulla kuuntelemaan Helsingin Maununnevalle. Huhtikuun alussa pidämme Yoga Angelin kanssa yhteisen loistoretriitin Helsingissä. Aiempaa joogataustaa ei tarvita. Huhtikuun loppupuolella teen Comebackin iki-ihanaan Jamilahteen. Kurkkaa, jos joku noista kutsuu! Ja olet tervetullut kirjojeni Facebook-sivulle.

Rauhallista viikonloppua, muista, että olet tärkeä!

ilo

<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/2439947/?claim=pruv4gx8nmc”>Follow my blog with Bloglovin</a>

 

 

 

Auttamalla hyvä mieli

Auttamalla hyvä mieli

Niin se vain menee. Kun auttaa, siitä saa moni hyvän mielen. Ja nykyään se on tehty helpompaakin helpoksi. Ei tarvitse edes kotoa poistua tai tuhrata liikoja aikoja, jos ei tahdo. Testasin tänään muutamaata-nettisaittia, jonka kautta auttaminen tapahtui parissa minuutissa. Tammikuussa minuun nimittäin otettiin yhteyttä kyseisestä