Mitä mietit sunnuntaina?
Stressaatko silloin maanantaita? Ja kyllä, tiedän, että tänään on keskiviikko.
Moni meistä todella elää vapautuneesti vain viikonloppuisin tai lomilla. Sunnuntai hupenee maanantain miettimiselle. Kun lomasta on kulunut kaksi viikkoa, aletaan harmitella sitä, että lomahan on kohta ohi. Silloin aika menee tulevaisuudessa elämiseen ja turhaan murehtimiseen. Nykyhetki luiskahtaa ohi.
Pinterestissä törmäsin eilen tähän mainioon kuvaan.
Nonni! Iloa! Itse noudatan tätä niissä määrin kuin mahdollista.
Sepä olisi, jos elämässä voisi tehdä vain hauskoja asioita. Valitettavasti ainainen hauska elämä on paitsi illuusio, se luultavasti olisi tasapaksua. Ihminen joutuu tekemään myös asioita, jotka eivät ole mieluisia. Ja myös se hauska tekeminen, vaikka sitten lähes aina mieleiseltä ja innostavalta tuntuva työ, voi sekin aiheuttaa stressiä ja epämukavuutta.
Työ herättääkin usein paljon erilaisia tuntemuksia, myös negatiivisia. Eikä ihme näinä aikoina, kun tekijöistä puristetaan kaikki energia irti. Kivakin työ voi olla vähemmän kivaa, jos sitä täytyy suorittaa kuin tuli persiin alla.
Tärkeää ei ole se, mitä tekee työkseen, vaan tärkeää on se, että oma tekeminen tuottaa itselle onnistumisen elämyksiä, positiivisia kokemuksia ja tuntuu itselle sopivalta. Olen kauan sitten kokenut itsekin sen, kun työpaikalle todella joutui raahautumaan. Se vaikutti muuhunkin olemiseen. Jos siis joka (työ)aamu vatuttaa, on aika pysähtyä tunnustelemaan, mikä mättää. En suostu uskomaan, ettei vaihtoehtoja olisi. Aina voi toimia jotenkin toisin.
Entäs sitten, jos olo siitä huolimatta tuntuu välinpitämättömältä ja kurjalta? Joskus vain on helpompi negistellä kuin edes yrittää löytää hetkestä jotain myönteistä. Useimmiten tämäkin on kuitenkin omaa päätöstä.
Pyrin itse arjessani ajattelemaan, että minä olen omilla valinnoillani saanut aikaan kaiken tämän. Jos olisin valinnut toisin, tilanne olisi ehkä erilainen. Mutta olisinko silloin onnellisempi? En usko.
En tosin usko enää, että olisi vääriä valintoja. Joskus ajattelin niin, mutta sitten opin antamaan anteeksi. Itselleni ja muille. On vain erilaisia valintoja, erilaisia ratkaisuja ja erilaisia asioita, joista voi oppia jotakin. Hei armoa, ihmiset!
Tehdään paljon (hauskoja) asioita, ja lakataan murehtimasta myös niitä vähemmän hauskoja!
Mia
Löysin sivusi nettisurffailun kautta -IHANA PAIKKA!!
Juuri sellaista tekstiä, mitä on niin rentouttavaa lukea.
Pari vuotta sitten lapsemme syntymä ja pelko hänen henkiinjäämisestä pysäytti elämäni melko täydellisesti. Aloin miettimään elämääni ja samaan aikaan FB:ssä kiersi juttu ihmisistä ja siitä mitä he katuivat elämässään.
Yksi näistä asioista oli se, että miksi he olivat tuhlanneet elämäänsä olemalla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka tuottivat heille vain mielipahaa.
Elämämme oli parisen vuotta sitten melko raskasta muutenkin lapsen sairauden ja jotenkin ympärilläni olevat negatiiviset ihmiset alkoivat kertakaikkiaan tympimään. Koska keskustelu ei auttanut, tein radikaalin päätöksen ja katkaisin siteen heihin. Valitettavasti nämä pari henkilöä oli mieheni sukulaisia… :/ Muu perhe on tekemisissä, samoin juhlilla näemme, mutta sen enempää en heidän kanssa aikaa vietä.
Yritän itse ajatella positiivisesti, hymyilen vieraille ihmisille, juttelen ventovieraiden kanssa jne. Tulen iloiseksi siitä, että saan hymyn takaisin.
Yritän opettaa lapsilleni positiivistä asennetta. Olen myös huomannut, että elämä on paljon iloisempaa olemalla itse iloinen:)
Oikein aurinkoista päivän jatkoa sinulle!
ja kiitos, piristit kyllä päiväni:)
Elisa
Kävitkö vierailulla pääkopassani? Nuo viisi ekaa riviä on niin mua. Ja sitä minua, josta haluan pyristellä eroon. Mä oon se, joka menomatkalla on ajatuksissaan jo paluumatkalla.
Jenny B-H
Hei Mia,
iso kiitos kommentistasi ja palautteestasi! 🙂
Sinulla onkin ollut isoja haasteita ja asioita elämässäsi! Mahtavaa, miten olet osannut ottaa ne tuollaisena pysäytyksenä ja pohdinnan aiheena, tosi ihailtavaa.
Enkä yhtään ihmettele ratkaisuasi jättää ihmissuhteita taakse tai ehkäpä sivuun. Joskus vain on helpompi olla olematta tekemisissä, jos kemiat ei toimi. Toisia kun ei voi muuttaa… Itseään onneksi voi 🙂 Ja itse voi myös tehdä valintoja juuri omaa eloa ajatellen.
Minullakin aikanaan, tosin eri tyyppinen pysäytys, pisti pohtimaan näitä asioita. Olen siitä nykyään hyvin tyytyväinen.
Toivottavasti lueskelet jatkossakin, kaikkea hyvää sulle 🙂
Jenny B-H
Tiedostaminen on jo eka askel!! 🙂