Hyvään keskittyminen..

..on aina vain helpompaa! Monessa asiassa toisto onkin onnistumisen ydin.

Arki on sujunut aikamoisella hyvällä flowlla, lähes joka päivä on tullut uutta ihmeteltävää ja koettavaa. Perjantaina loppui Fit-lehden Fit250-elämänmuutosprojekti, jossa sain olla mukana toimittajana. Kaikki neljä elämäänsä yhdeksän kuukautta muuttanutta naista pääsivät ihan uskomattomiin tuloksiin. Esimerkiksi painonpudottaja Maija karisti kehostaan 35 kiloa, raporttia voit lukea toukokuussa ilmestyvästä Fit-lehdestä. On ollut ihan mieletöntä seurata tämän nelikon paitsi fyysistä, myös henkistä muutosta. Kun itseään voittaa kerta toisensa jälkeen, se kasvattaa itsetuntoa ja antaa puhtia jälleen kohti uusia tavoitteita. Vain sivusta seuraamalla tuli olo, että mikä vain on mahdollista! Ja niinhän se onkin, niin kauan kun mikään ei ole varmaa, kaikki tiet ovat auki, meille jokaiselle.

Sama itsensä voittamisen fiilis on vallinnut omassakin elämässä monessa asiassa. Keskiviikkona vedin aamun intervallistepin väsyttämillä koivillani Kaivarissa mäkitreeniä kera mahtavan #Adidasheimo-joukkueemme. Ensin lämmittelimme upeissa merellisissä maisemissa, sitten juoksimme mäen kymmenen kertaa täysillä ylös, hölkkäsimme alas, palauttelimme 3 minuuttia, kunnes juoksimme uuden kymmenen kerran satsin. Huh. Loppuverryttelyssä vasta aloin heräillä, nuo intervallivedot eivät ole yhtään oma juttuni, erityisesti kun intervallisteppiä on ollut keväällä kolmesti viikossa ja sykkeet paukuttavat parhaimmillaan jumpan kovien pätkien aikana 175:n lukemia.

Heimolaiset mäessä. Kuvasta kiitos Endorfiinikoukussa-bloggaajalle.

Eilen pääsin haastamaan itseäni jälleen, mutta vähän eri tavoin: vaihdoin autoon kesärenkaat! Ensi kerralla osaan vaihtaa ne varmasti ihan itse, nyt isäni oli jeesinä katsomassa, että homma sujui kuten pitikin. Kyllä tuli voittajafiilis, kun ensimmäinen rinkula oli vaihdettu ja loputkin menivät yhtä hyvässä flowssa. Uuden oppiminen tai sellaisten omien vähän heikompien taitojen vahvistaminen tekee kyllä ihmiselle hyvää, onnistumisen ilo on valtava.

Hyvä minä!

Ja on niitä takapakkejakin ollut, ettei ala kuulostaa liian ruusuiselta. Perjantaina sain yhden kirjoittamani jutun takaisin. Jutussa ei ollut sinällään mitään vikaa, se oli aivan briiffin kaltainen, mutta asiakas oli päättänyt viime hetkillä, että homma tehdäänkin toisella tapaa. Eli nyt teen sitä yhtä artikkelia varten työn tuplasti. On tämä hyväksymisen lahja vain aivan mieletön, ei muuta kuin kalenteri uudestaan esiin ja hommiin. Entinen vuosien takainen minäni olisi ehkä vetänyt ensin hernettä nenään, sitten alkanut miettiä, mitä tein väärin, oliko juttu huono, oliko itsessäni vikaa, osaanko enää kirjoittaa ollenkaan, hihih. Nyt ei tullut mieleenikään, että olisin itse jotenkin mokannut, asiakas vain halusikin toisenlaista matskua.

Tässä vielä muutama voimasana sunnuntaille:

Odota sitä mitä haluat, älä sitä, mitä et halua. Luota lopputulokseen, oli asia mikä tahansa. Jaksa uskoa, toivoa ja luottaa, että kaikki todella järjestyy. Muista olla kiitollinen kaiken aikaa. Elämän aikatauluista ei ole loppujen lopuksi takeita. Mutta hänellä, joka on varma lopputuloksesta, on aikaa odottaa. Tänäänkin on päivä, jota et enää saa takaisin. Elä se niin, että illalla voit painaa pääsi tyynyyn tyytyväisenä ja onnellisena. 

Iloista päivää!