On vain alkuja

Helmikuun alussa ilmestyi elokuvaohjaaja, kuvataiteilija Kaija Juurikkalan teos Varjojen taika – Matka edelliseen elämään. Mäntyharjulla vanhaa kansakoulua uusperheensä kanssa asuva Juurikkala kertoo omakohtaisen tarinan askeleistaan henkisen kasvun polulle.

Juurikkala on pienestä pitäen valvonut öisin, nähnyt painajaisia ja pelännyt. Aikuisiälläkin yölliset koputtelut ja narinat jatkuvat. Lopulta Juurikkala rohkaistuu kysymään pimeydeltä, kuka siellä on ja mitä hän tahtoo. Siitä hetkestä alkaa Juurikkalan matka pelkojen voittamiseen ja kahden maailman välissä vaeltelevien henkiolentojen yhteydenottojen ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen.

Olen ollut jo useamman vuoden hurahtanut elämäntaito- ja itsehoito-opuksiin, ja näin ollen ilmeisen otollista lukijakuntaa myös Juurikkalan kirjalle. Olen etsinyt kirjoista selitystä tietyille elämässäni tapahtuneille asioille. Olen tahtonut oppia uutta itsestäni. Olen pyrkinyt tulemaan onnellisemmaksi, huolettomammaksi ja rohkeammaksi. Olen halunnut oppia ymmärtämään ja hyväksymään asioita sellaisina kuin ne ovat.

Koko ajan huomaan itsessäni enemmän muutosta toivomaani suuntaan. Olen heittäytynyt, tarttunut haaveisiini ja toteuttanut niitä. Kirjat ovat olleet hyvä apu ja sysänneet minua liikkeelle. Ne ovat muistuttaneet minua asioista, jotka olen ehkä jo tiedostanutkin, mutta jotka ovat kiireessä unohtuneet toteuttaa.

Juurikkala pohtii kirjassaan itseänikin mietityttäneitä asioita. Tapahtuvatko asiat todellakin sattumalta, vai onko ”sattumalla” pohjimmiltaan tarkoituksensa? Onko jokaisella vastoinkäymisellä tosiaankin merkityksensä? Onko unelman puute ainoa unelman toteutumisen este?

Juurikkala kirjoittaa, ettei ole loppuja, on vain alkuja. Hän uskoo, että monella on kokemusta tuonpuoleisesta, mutta sen viestejä ei joko uskalleta tai tahdota ymmärtää. Toiseen maailmaan voi hänen mukaansa päästä omaan vaistoonsa luottamalla. Kuulostaa hurjalta. Ja nimenomaan pelottavaltakin.

Kirjan lukeminen vaatii kiinnostusta vastaavantyyppisiin asioihin. Juurikkala onkin tehnyt rohkeasti tullessaan ulos kaapista näin aran ja ennakkoluuloja nostattavan aiheen kanssa. Monelle kirja saattaa olla huuhaata ja tuntua ihan höpöjutulta. Itse ahmin sen yhdessä aamupäivässä. Taittelin kirjan sivut hiirenkorville kohdista, joihin tahdon palata. Jännityksellä odotan myös, miten kirjan lukeminen vaikuttaa omaan elämääni, vai vaikuttaako se lainkaan.

Nyt alan ideoida juttua Juurikkalasta. Olisi hienoa päästä haastattelemaan häntä.