Kolme vinkkiä stressinhallintaan
Stressillä on monta merkitystä. Pieni stressi voi olla hyvästä, mutta pitkittyessään se voi olla hyvin pahasta. Itse olen kokenut kumpaakin aika ajoin. Postauksen lopussa on kolme vinkkiäni stressinhallintaan tai ehkä enemmänkin sen sietämiseen.
Yksi mahtavia puolia toimittajan työssä on se, että itse oppii koko ajan uutta. Kirjoitan paljon juttuja liikunnasta ja hyvinvoinnista. Olen kirjoittanut myös sadoista sairauksista ja vaivoista. Erityisen palkitsevaa on kirjoittaa asioista, jotka herättävät itsenikin huomaamaan, että omakin elämä saattaisi kaivata jotain muutosta. Viimeksi koin sellaisen ahaa-hetken, kun kirjoitin stressistä.
Stressi ei ole pelkästään huono asia, vaan minua se ajaa jopa kohti hyviä lopputuloksia. Olen aina ollut sitä ihmistyyppiä, joka toimii parhaiten pienen paineen alla. Olen myös oppinut tunnustamaan itselleni, että olen henkilö, joka tekee välillä liikaa asioita kerralla. Innostun helposti, enkä aina asioista sopiessani tai niitä suunnitellessani edes ymmärrä miettiä, miten minkäkin asian hoidan, jos tekemistä yhdellä kertaa onkin liikaa. Kaikki on aina hoitunut, mutta olen myös pari kertaa elämässäni hiponut loppuunpalamisen rajoja. Siitä on kertonut esimerkiksi se, kun yhtäkkiä en ole jaksanut innostua enää niistä mukavistakaan asioista. Kaverin tekstariin vastaaminen on tuntunut ylivoimaiselta, ei ole jaksanut mennä bileisiin vaan kaikki tekeminen on tuntunut nihkeältä. Silloin sitä helposti alkaa eristäytyä ja vetäytyä omiin oloihinsa. Ei hyvä niinkään.
Rajallakäynti opettaa
Osittain nuo tilanteet ovat johtuneet liiasta tekemisestä, osittain myös äärimmäisen stressaavista elämänjaksoista. En halua enää koskaan kokea sitä, että into arkeen hiipuu, mutta pakko sanoa, että tuollaiset rajallakäynnit ja rajan yli lipsumisetkin ovat opettaneet paljon itsestäni ja ennen kaikkea tavoistani toimia, tehdä ja kokea. Nykyään osaan kuulostella itseäni ja tiedän, mitä kehoni, mieleni tai sieluni kullakin hetkellä kaipaa. Välillä se saattaa olla metsään menemistä, välillä juoksemista, välillä vain istumista paikallaan ilman, että teen mitään. Haastattelemani asiantuntijakin totesi, että ihminen ja ihmisen aivot kaipaavat yksitoikkoista tekemistä ja keskittymistä vain yhteen asiaan kerrallaan, mikä tässä multitasking-maailmassa alkaa olla harvinaista. Itselleni tuo monotoninen tekeminen voi olla vaikka pyykkien ripustamista, imurointia tai bussin ikkunasta ulos katselemista. Sellainen tekeminen auttaa jäsentelemään ajatuksia, rauhoittaa ja opettaa läsnäoloa. Ja välillä huomaa, että hei, enpäs äsken edes miettinyt mitään, kelluin vain.
Mitä enemmän ihmisellä on tekemistä, sitä enemmän hänen tulisi huolehtia itsestään. Silloin ei saisi kiireessä jättää lounasta syömättä ja vain haukata leipää ja kahvia. Yöuni on toinen asia, josta ei kannattaisi tiristää, oli tilanne mikä tahansa. Myös liikunta on helppo jättää paitsioon kiireisinä ajanjaksoina. Siinäkin mennään metsään, sillä liikunnan aikana erittyvät endorfiinit kohentavat mieltä ja auttavat jaksamaan hektisempiä aikoja. Kaikki treeni ei toki ole hyvästä. Kun olin todella kiireinen usean viikon ajan huomasin, miten kehoa äärimmäisen kovasti rääkkäävän intervallitunnin jälkeen tuli paha olo, ja kuume nousi 1,5 päiväksi. Itseä kannattaakin opetella kuuntelemaan. Itsensä kuuntelu auttaa ymmärtämään sen hetkistä tarvetta, oli kyse liikunnasta, levosta tai ruokavaliosta.
Hyvä paha stressi
Yksi ehdottomia kompastuskiviäni on se monen asian tekeminen ja keskittymisen sirpaloituminen. Olen alkanut nyt petrata niitä. Erääseen toiseen juttuun haastattelin asiantuntijaa, joka kertoi lukevansa sähköpostit vain kahdesti päivässä. Kahdesti!! Hän aloitti työpäivänsä suunnittelemalla, mitä tekee ja milloin, ei sähköpostejaan lukemalla. Minun meilinihän kilahtelee myös silloin, kun kirjoitan ja usein säntään heti katsomaan, mitä asiaa viesti käsittelee. Olenkin alkanut opetella sulkemaan sähköpostini ja laittamaan myös älypuhelimeni lentokonetilaan, silloin kun kirjoitan. Huomaan, ettei keskittyminen kärsi ja kirjoittaminen sujuu paremmassa flowssa.
Toinen asia, jota olen nyt viikon verran opetellut, on se, että kun kello lyö puoli yhdeksän illalla, laitan puhelimen jälleen lentokonetilaan enkä enää mene someen. Uskon, että tällä on positiivinen vaikutus yöuniini. Kuopuksenihan valvoi ja heräili pari ensimmäistä vuottaan, ja nukun yhä niin, että heräilen vähintään kerran pari yössä. Viime viikolla nukuin yhden yön yhtäjaksoisesti illasta aamuun ilman ainuttakaan heräämistä ja voin kertoa, että virtaa riitti koko päivän tavallista enemmän. Laadukas ja riittävä yöuni ei ole itsestäänselvyys sekään.
Kolmas asia, jonka olen ottanut elämääni kohentaakseni hyvinvointiani on se, että mahdutan jokaiseen päivään useita pieniä iloisia hetkiä. Niiden ei tarvitse kestää paria minuuttia kauempaa, mutta tärkeää on se, että tekee asioita, joista tulee hyvä mieli. Työpäivän aikana ihastelen vaikka parvekekukkiani tai katselen ulos ikkunasta. Tai käyn roikkumassa puolapuissa! Olen myös kunnostautunut esimerkiksi ystävien tapaamisen kanssa, joka toki on helpompaa freelancerina ollessani, sillä luonhan omat aikatauluni. Perjantaina pidin palaveria Kauppatorin rannassa laivoja ja merta tuijotellessa. Olen myös päättänyt, etten ota huonoa omatuntoa noista pienistä onnen hetkistä, sillä oikeasti niillä on merkitystä hyvinvointiin ja mielialoihin. Ihminen ei voi olla koko ajan tehokas ja tehdä täysillä. Lopulta jossain vaiheessa nousee seinä vastaan ja siitä kertoo usein joku fyysinen kremppa, kuten itselläni kävi vähälomaisena ja paljon tekemisen siivittämänä viime vuonna, jolloin sairastin loppumattomalta tuntuvan kuuden viikon flunssan.
Ihminen sietää stressiä kaksi viikkoa
Asiantuntija totesi, että ihminen kestää stressiä hyvin sen pari viikkoa, jolloin siitä toipumiseen menee suurinpiirtein sama aika. Jos stressi kestää pidempään, toipumiseen voi kulua kuukausia. Siksi näitä asioita on ennen kaikkea hyvä miettiä etuajassa kuin sillä hilkulla tai liian myöhään.
Pidetään huolta itsestämme! Millä keinoin sinä torjut huonoa stressiä?
Comments are closed.