Vanhan ajan majoitus Naantalissa

Rakastan vanhoja taloja, vaikka minua ei saisi kirveelläkään asumaan sellaiseen pysyvästi. Kesällä tosin aikaa tulee vietettyä saaristossa yli satavuotiaassa talossa. Haluan kuitenkin asua kerrostalossa, jossa kaikki toimii ja esillä on mahdollisimman vähän tavaraa, tässä muuten kaksi loistavaa siivousvinkkiä. Kuitenkin ihastelen täysillä vanhoja pihapiirejä, rakennuksia ja romanttista heinälato- ja aittahenkeä. On tiettyjä kaupunkeja, jossa haluan käydä kerran vuodessa ja yksi sellainen on Naantali. Pitkästä aikaa päätimme myös majoittua siellä ja vanhassa kaupungissahan vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla.

Kaunis päärakennus.

Jos kaupungissa on vanhaa asutusta jäljellä, mikäs sen ihanampaa kuin päästä fiilistelemään sellaista. Kesän alussa selasin tiuhaan Visit Naantali -sivustoa ja sitä kautta löytyi Villa Randala, joka osoittautui vallan mainioksi paikaksi.

Olimme maksaneet aittamajoituksesta (155 e), mutta buukkauksessamme käyneen erehdyksen takia pääsimmekin samalla hinnalla päärakennuksen ilmeisesti joitain kymppejä arvokkaampaan vinttihuoneistoon, jonne olisi mahtunut koko uusperheemme. Vanhemmat tyttäret (19 ja 15) eivät omilta menoiltaan aina jouda mukaamme tai ehkä kyse alkaa tuon ikäisten kanssa olla enemmänkin kiinnostuksen puutteesta. Vintillä olisi yöpynyt pidempäänkin, sillä siinä oli vallan toimiva pikkukeittiö (jota emme tosin ehtineet käyttää Ravintola Valborgin pizzaövereiden takia, nam) ja kylpyhuone, joka oli varmaankin hiljattain remontoitu. Kaikki tuntui tarkkaan harkitulta aina henkilökunnan vanhan tyylisiä asuja ja jokaista pihapiirin esinettä ajatellen. Pihalla oli muuten aitauksessa pupuja, joita majoittuvat lapset saivat ruokkia kahdesti päivässä ja se oli viisivuotiaan mielestä ehdoton hitti.

Kurkistus pihapiiriin.

Pihamaalta.

Vinttihuoneessa oli parisängyn lisäksi kaksi pienempää petiä.

Aamupala oli aika perinteinen, mutta miljöö, jossa se nautittiin oli varsin miellyttävä merinäköaloineen. Salissa tosin oli ruuhkaa sen verran, että nautimme aamupalamme pihamaalla, mutta se ei haitannut. Vaikka kotona suosinkin nykyään valkoista ja pelkistettyä myös astioissa, oli hauska nauttia aamiaista vanhoilta eriparilautasilta. Jaksan aina ihailla tyyppejä, jotka panostavat tuotteeseensa, mikä se sitten ikinä onkaan, noin kokonaisvaltaisesti ja täysillä.

Ruokasali.

Haaveissa on päästä ajelemaan ehkä jo ensi kesänä Suomen länsirannikkoa pitkin aina siellä täällä majoittuen. Myös Saariston rengastie kiinnostelee ja otankin mielelläni kaikenlaisia majoitus- ja majapaikkavinkkejä vastaan. Paljasta paikat, joissa käyt joka kesä!

Täällä vietetään viimeisiä lomapäiviä hetkeen. Ensi viikolla alkaa arki, kirjoitustyöt, kirjan viimeistelytyöt ja jumppaohjaukset. Hyvä niinkin!

Naantali vain on niin ihana!