Lomaväsymys!

Ensimmäinen lomapäivä takana, ja minulla on sellainen olo kuin olisin jäänyt tavarajunan alle. Kehoni alkaa rentoutua lomafiiliksiin, mutta osuutta olotilaani lienee torstaisella intervallibodylla ja eilisellä Pace-tunnilla. Kiertoharjoittelu toimi myös erinomaisena pään nollauksena, vedin itseni aivan piippuun.

Eilen olin vielä työhuoneella. Kirjoitin, palaveerasin kahden energisen ja toimeliaan daamin kanssa ja lähtiessäni rikoin kahvikupin, mutta sirpaleet tuovat onnea. Jännityksellä odotan, mitä kaikkea upeaa edessäni odottaa, sillä viime viikollahan löysin neliapilan. Ystäväni oli nähnyt unta, että blogillani oli 16 000 lukijaa, hihih.

Tänään vietimme päivän ulkona ja lähtiessämme laitoin Runmeter-aplikaation mittaamaan matkaa. Kappas! Tuli sitten käveltyä 12 kilometriä kuin huomaamatta, ja vielä tuossa helteessä. Erinomaista hyötyliikuntaa.

Lähikallioilla tunnelma on kuin Mallorcalla konsanaan! Espoo on kyllä kiva kesäkaupunki.

Olen viime päivinä mietiskellyt paljon omistamista ja materiaa ympärillämme. Onneksi omat kulutustottumukseni ovat muuttuneet hurjasti viime vuosina. Ennen shoppailin paljon enemmän ja monesti ostin mitä sattuu. Vaatekaappini pursusi käyttämättömiä asuja, joissa oli vielä hintalaput kiinni. Nykyään en osta enää juurikaan muuten kuin tarpeeseen.

Vaikka odotankin innolla, että saan hankittua uuden auton, minusta on sata kertaa kivempaa shoppailla muille (tarpeellisia asioita) kuin itselleni. Kun näen jonkun toisen ilahtuvan jostakin saamastaan jutusta, se tekee minut iloisemmaksi kuin mikään itselleni hankkima asia. Olin jo pienenä sellainen. Ystäväni muisteli nimittäin taannoin, kuinka oli ala-asteen aikaisilla syntymäpäivilläni kehunut jotain huoneessani ollutta tavaraa. Olin ilahtunut kehuista niin paljon, että olin ollut valmis lahjoittamaan tavaran kaverilleni. Mitä enemmän annat pois, sitä enemmän sinulla on.

Toki asioiden omistaminenkin voi olla hauskaa, mutta niiden tarvitseminen on riippuvaisuutta. Riippuvaisuus asioista ja ihmisistä taas estää elämästä. Riippumattomuus on yksi elämän suuria opetuksia valaistuksen tietä kulkeville, sanoo Wayne W. Dyer.

Vielä tahdon jakaa kanssanne Kahlil Gibranin lausahduksen:

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne/Pojissaan ja tyttärissään elämä ikävöi itseään/Teidän lapsenne tulevat teidän lävitsenne, mutta eivät teistä/ Ja vaikka he ovat teidän kanssanne/He eivät kuulu teille.

Näihin tunnelmiin, lisää huomenna.