Ihana, kamala jumppamaikka
Terveisiä tehokkaalta sisäpyöräilytunnilta! Olipa hauskaa olla taas toisen ohjattavana, tykkäsin. Ja mikä parasta, minulla on vieläkin ihan superhyvä olo. Annoin todellakin kaikkeni. Liikunnan voima on ihmeellinen.
Joskus vuosia sitten kirjoitin Trendi-lehteen pikku jutun eri tyylisistä ryhmäliikunnanohjaajista. Minulla ei nyt ole juttua käsilläni, mutta olin jaotellut ohjaajat 4 ryhmään: oli itseään peilistä ihaileva diiva, armeijahenkeen komentava ohjaaja, tamburiinin laukustaan kaivava Jaana jumppaope ja tyyppi, joka tahtoi miellyttää kaikkia.
Työ ryhmäliikunnanohjaajana tuntuu välillä yhtä haastavalta kuin ura poliitikkona (mistä minä en tiedä mitään). Kaikkia kun ei voi miellyttää. Tunneilla käy kymmeniä ihmisiä kerrallaan ja tunti tulisi totta kai vetää läpi niin, että jokainen asiakas olisi sen aikana ja erityisesti sen jälkeen tyytyväinen. Ohjaajan pitää soittaa hyvää musiikkia, olla pirteä mutta ei tekopirteä ja koostaa tunti tehokkaista liikkeistä. Ja koska jumppaohjaajaahan saa arvostella vapaasti, hänen toivottaisiin olevan tietenkin hoikka, sporttinen, ruskettunut ja hyvännäköinen, jotta motivoisi asiakkaita treenaamaan täysillä. Jos ohjaaja on liian hoikka, sporttinen, ruskettunut ja hyvännäköinen, niin se ei ole hyvä. Musiikkivalinnat ovat myös tärkeitä: Olisi hyvä, jos ohjaaja soittaisi tunneillaan raskasta musiikkia, kotimaista tai poppia, mutta suotavaa olisi myös se, että hän soittaisi päivän hittejä. Sisäpyöräilyssä ei saisi pitää valoja, mutta sitten kun poljetaan hämärässä, niin sekään ei sovi kaikille. Ilmastointi pitäisi laittaa täysille, mutta sitten olisi hyvä kuitenkin pitää se pienemmällä, jotta ei tule liian kylmä. Ja musiikin volyymi lienee ikuisuuskysymys: Kun joku salista näyttää, että lisää volaa, toinen saattaa samaan aikaan viittoilla, että pienemmälle kiitos. Yritä siinä sitten tasapainoilla ja tehdä parhaasi, heheh.
Itse olen toiminut ohjannut tunteja 12 vuotta. Olen vetänyt koreografista aerobiccia, steppiä, lihaskuntotunteja, Bodypumpia, keppijumppaa, niska-selkäjumppaa, venyttelyä, hydrobiccia, spinningiä… Olen liikuttanut lihavia, laihoja, huonokuntoisia, supertreenaajia, sotaveteraaneja, mielenterveyskuntoutujia, lapsia.
Nykyään kun olen ”eläkkeellä”, ohjaan enää käytännössä sisäpyöräilyä ja Bodypumpia. Ennen kävin jokaisen kurssin ja koulutuksen (kesken jääneen liikunnanohjaajakoulutukseni lisäksi), mihin vain törmäsin. Nykyään en ole enää niin kunnianhimoinen, sillä uusia ryhmäliikunnanmuotoja tulee ja menee. Pysyttelen mieluiten noissa itselle tutuissa, jotka varmasti handlaan, sattui tunnilla mitä tahansa. Olen esimerkiksi juuttunut housuistani kiinni stereokaappiin niin, että housuni repesivät pitkältä matkalta suoraan takapuoleni kohdalta. Kylmän rauhallisesti vedin tunnin kuitenkin läpi, vaikka olin ensin a) kuolla häpeään b) kuolla nauruun.
Minun tunneillani käy paljon samoja ihmisiä, viikosta toiseen. Se lämmittää mieltä, mutta toki jokainen ensikertalainenkin on erittäin tervetullut. Tiedän, että minusta pidetään, mutta tiedän myös sen, ettei ohjaustyylini todellakaan miellytä kaikkia. Ehkä jo naamavärkkini ärsyttää, jutuistani puhumattakaan. Pyrin kuitenkin tekemään parhaani ja luotan itseeni. Kun tyyli ja laatu ovat vakaita, ihmiset tietävät, mitä tuleman pitää.
Eräs asiakas, joka ei selvästikään pidä minusta ihmisenä, antoi taannoin palautetta. Hän on siitä huolimatta sen jälkeen käynyt tunnillani lähes viikottain. Toki kauniisti sanottuna äkäinen palaute tuntui ikävältä, mutta pyrin korjaamaan asioita, jotka muutettavissa olivat. Itselleni en voi kuitenkaan mitään, hihih. Mutta hei, enhän itsekään todellakaan pidä jokaisesta ohjaajasta, jonka tunnille olen eksynyt. En siis kuvittele, että jokainen asiakas pitäisi minusta.
Jos omat lempiohjaajat ovat hakusessa, kannattaa kokeilla eri tyyppien tunteja. Ja myös saman ohjaajan eri tunteja. Sitä voi vallan yllättyä.
Sitä olin alunperin kirjoittamassa, että antakaa palautetta. Kaikenlaista. Kun asiakkaat ovat hiljaa, se on usein hyvä merkki, mutta kiitos aina ilahduttaa ja rakentava palaute auttaa petraamaan omia taitoja. Kukaan ei voi kehittyä ohjaajana, jos vain pukukopissa purnataan, että taas se teki sitä ja tätä.
Liikunnan iloa! Ja myös hikeä, kyyneliä, lihaskipua. Kun liikunnan tien valitset, olet hyvällä tiellä.
Kirsi H.
Oo jos jotain entisestä (kaupunkilais)elämästäni kaipaan niin bodypumppia 🙂 Enkä koskaan ennättäny Jenny käymään edes sun tunnilla!
jennyhe
Hitsi, eihän sitä tiedä, vaikka joskus kävisit täällä kun mulla olisikin tunti! Nyt en vedä muuta kuin spinua, mutta syssymmällä taas pumppiakin.
Heidi
Tuli tää kirjoitus taas mieleen kuin luin uusimman Sportin pääkirjoitusta. Siinä päätoimittaja Paavilainen kertoi päässeensä pilateksen makuun vasta kun hänen mielestään erinomainen ohjaaja oli kuvaillut liikkeitä ja asentoja maalaisjärkeen sopivasti: kuvittele olevasi samppanjapullo. Minä taas en koskaan enää palaisi, jos mulle höpistäisiin tuollaisia 😉 Ja tämä on just niitä persoonajuttuja, joista ei mun mielestä edes pidä antaa palautetta, vaan mennä suosiolla omantyylisen ohjaajan tunneille. Kaikkein eniten rakastan tosielämän Jillianeita, kunnon bootcamp-karjujia \o/
jennyhe
Heh voi apua, enpä mäkään menis skumppapullotunnille enää toistamiseen… mulla on ihan sama, sellanen Jillian-henkinen komennus puree kaikista parhaiten. Jos on liian lällyä ja ihanaa kivakivaa siis tyyliin nami nami nami, huuiiiiii, alan katsoa kelloa ja ehkä poistun paikalta 🙂
tiinanen
Ihana postaus jälleen! Juuri eilen jumpan jälkeen mainitsin ohjaajalle hyvistä biisivalinnoista. 🙂
jennyhe
Hienoa! Mä käytän kyllä jumpassa useimmiten valmiiksi miksattua pötkömusaa, huono minä. En jaksa tikuttaa kaseja jotta ne menisivät tasan liikkeiden kanssa.
Mutta sisäpyöräilyssä mulla on aina alkuperäismusiikkia ja teen paljon töitä monipuolisen musan etsimiseen.