Linkitän postauksiani Fb-sivuilleni, ja toisinaan mielipiteiden vaihtoa käydään siellä. Tänään sainkin erinomaisen kommentin, jossa pohdiskeltiin muuttumisteeman pinnalla oloa ja mietittiin, että mitä jos sitä olisikin tyytyväinen sellaisena kuin on eikä hakisikaan muutosta jatkuvasti. Että muuttumisestakin voi tehdä suorittamista ja projektin, niin kuin monesta muustakin asiasta.

Tuo on varmasti totta, että joku voi ottaa muuttumisen projektina, jossa mikään ei riitä ja aina vain on muututtava lisää ehkä vain muuttumisen vuoksi. Itse ajattelen asiasta niin, että tahdonhan muokata kehoanikin treenaamalla, niin miksei sitten muutosta ja sen hakemista voisi ajatella henkisenä treenaamisena. Mielestäni muutos ei estä juuri nyt tyytyväisenä olemista, vaan otan sen enemmänkin itseni positiivisena kehittämisenä, uuden oppimisena ja uusien käyttäytymismallien löytämisenä. Mielestäni itseni lisäksi siitä hyötyvät myös muut ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä. Enkä usko, että kukaan voi loputtomiin pysyä prikulleen samanlaisena. Tietenkin voidaan ajatella, että muutos tapahtuu kuin itsestään esimerkiksi ikävuosien ja elämänkokemuksen karttuessa, mutta minun mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, jos tällaista prosessia tahtoo vauhdittaa pohdiskelemalla asioita. Omalla kohdallani olen huomannut tällaisen asioiden pyörittelemisen johtavan hyvään ja stressittömämpään elämään. Ja olen tismalleen samaa mieltä, että itseensä tulisi olla tyytyväinen tässä ja nyt. Tietysti tulee päiviä, jolloin on epävarma, ankea ja ahdistunut olo, takapuoli on puoli metriä liian leveä, yksikään asu ei tunnu istuvan päälle ja juuri tänään, kun halusin olla parhaimmillani, leukaani ilmestyi maailman suurin finni, mutta jos suurimmaksi osaksi itseään pitää varsin mukiinmenevänä ja mukavana tyyppinä, asiathan ovat silloin tosi hyvin! Kuitenkaan se ei sulje tätä pois. Hihih, anteeksi.

Tämä muuttumisasia pyörii niin paljon päässäni siksikin, että olen viime aikoina keskustellut siitä paljon muutaman ystäväni kanssa. Olemme antoisissa keskusteluissamme puineet sitä, voiko ongelmallinen ihminen muuttua. Vastaus on kyllä, mutta kukaan muu ei häntä voi muuttaa, ainoastaan hän itse. Vaikka kuinka toivoisi, rukoisili ja anelisi toista käyttäytymään eri lailla, se ei vain toimi. Kun tämän asian hyväksyy, on jo hyvällä tiellä. Silloin osaa irrottautua toisen ihmisen valinnoista ja tehdä vain ja ainoastaan omia valintoja.

Et voi pysäyttää aaltoja, mutta voit oppia surffaamaan niillä. Mutta entäs sitten, jos et tahdokaan. Onko pakko? Vain sinä tiedät sen.

Kun ihminen vihdoin tajuaa sen yksinkertaisuuden, että itse on ratkaisu omiin huoliinsa, elämänlaatu voi nousta kohisten. Ja mitä sinun ongelmiisi tulee – vain sinä olet kykenevä löytämään omiin ongelmiisi ratkaisuja, ei kukaan muu. Se on ihan sama, mitä esimerkiksi ystäväsi ovat mieltä. Jokaisen meistä täytyy itse kääntää se viimeinenkin kivi, ennen kuin on valmis ymmärtämään sen, mitä joku on sanonut sinulle jo kuukausia sitten. Ja mistä sitten tietää, että ongelma-asia ei enää vaivaa päätäsi? Siitä, että kohdatessasi asian se ei aiheuta enää minkäänlaisia tunnekuohuja.

Siinä tämän päivän henkinen aerobic. Ensi viikkoon hyvillä mielin! Toivottavasti sinäkin.