Kohti leuanvetoa – aloitin roikkumalla

Kohti leuanvetoa – aloitin roikkumalla. Salitreenini ovat saaneet pienen mausteen kotijumpasta, tavoitteenani on saada vedettyä tämän vuoden loppuun mennessä pari leukaa. Nyt kun tämän tavoitteeni julkistan, tulee sillä tavalla mukavasti sosiaalista painetta myös jatkaa juuri aloittamaani leuanvetotreeniä. Jos kiinnostaa, tervetuloa messiin harjoituksiin!

Salilla kolmesti viikossa

Olen jatkanut salilla käyntiä nyt kolme kertaa viikossa, sillä haluan saada kroppaan lisää voimaa, josta on varmasti hyötyä arjessakin. Yläkehon voima tai sen puute on aina ollut heikkouteni ja siksi myöskään leuanveto ei ole oikeastaan koskaan sujunut. Tosin silloin, kun ohjasin paljon, en leuanvetoa edes älynnyt kokeilla, mutta veikkaan, ettei kovin montaa olisi mennyt jos ensinkään ainakaan viimeisinä ohjausvuosinani. Olihan elopainoni tuolloin lattiatuntien ohjaamisen jättäessäni lähes 20 kiloa enemmän kuin nyt kuuden vuoden tiukan jojotteluputken takia. Ei muuten ole ikävä tuota kilomäärää, joka sai kaiken, myös juoksemisen, tuntumaan niin paljon raskaammalta.

Tästä lähdetään liikkeelle.

Tällä hetkellä leukoja nolla

Saliohjelmani olen jakanut kolmeen osaan ja teen siis kunkin setin kerran viikossa. Heinäkuusta lokakuun puoliväliin tein vain yhtä ohjelmaa pari kertaa viikossa. Jaetun saliohjelman lisäksi olen nyt alkanut treenata kotona ”leuanvetoa”. Meillä on kotona puolapuut erillisellä leuanvetotangolla ja myös paksu kuminauha, joka on hyvä apu leuanvetotreenissä. Tuloshan on tällä hetkellä puhdas nolla, enkä voi sanoa, että saisin edes puolikasta liikettä tehtyä. Mutta se ei oikeastaan haittaa, sillä pohjalta on vain yksi tie ja se on ylöspäin! Kehitystä kyllä alkaa tapahtua, kun vain treenailee maltilla.

Aloitin roikkumalla

Oma tieni kohti leuanvetoa on lähtenyt puhtaasti sillä, että roikun tangossa. Ja voi luoja kuulkaas, pelkästään tuo roikkuminen ei ollutkaan ensin ihan helppoa. Jouduin aloittamaan sillä, että roikun tangossa 30 sekuntia kerrallaan, mikä sekin ensimmäisinä kertoina tuntui ikuisuudelta. Aluksi tuntui kyllä aika surkealta, ihan kuin yläkehossa ei olisi ollut voimaa ollenkaan. Mutta koko ajan roikkuminen muuttuu helpommaksi ja pikkuhiljaa roikkumisaikaa voi pidentää. Koska vasta olen aloittanut, roikun siis vielä tuon 30 sekuntia kahdesti päivässä. Vasta kun roikkuminen on hallussa, alan tehdä muun muassa negatiivista leuanvetoa ja lisään kumpparitreeniä.

Sen lisäksi aion tehdä ainakin seuraavia liikkeitä nimenomaan kotona pari kertaa viikossa juoksulenkkien päätteeksi:

1 Lankkuja. Kaikki lankut eri suunnista toimivat: perinteiset lankut suorilla käsillä tai kyynärnojassa, eteenpäin liikkuvat lankut, rapuasennosta tehtävät lankut ja kylkilankut. Voimaa tulee lähinnä keskikehoon, mutta myös leuanvedossa ja muutenkin tärkeä lapatuki vahvistuu lankkutreenissä. En ole voinut tehdä lankkuja moneen kuukauteen jalkapöydän murtuman takia, koska jalka ei kestänyt tuota varpailla/päkiällä olemista. Nyt pikkuhiljaa voin taas ottaa lankut mukaan treeniin. 

2 Punnerruksia erilaisina versioina, kuten eri oteleveyksillä. Myös punnerruksia, joissa jalat ovat esimerkiksi sohvalla ja kädet lattiassa.

3 Lattialla tehtäviä, erilaisia selkäliikkeitä.

Salilla teen tällä hetkellä ylätaljaa, hyvää huomenta -liikettä, mavea ja kulmasoutua tangolla. Vatsaa teen salilla trx:llä ja toisena päivänä teen esimerkiksi istumaannousuja, yläkehon kiertoja ja  joustoja 10-15 kilon kiekon kanssa sekä lisäksi kyynärnojasta suorien jalkojen nostoja sekä lantionnostoja.

Olisi tosi mahtavaa kuulla tarinoita leuanvetotreeneistä ja siitä, kuinka pitkä aika on kulunut, että se yksi leuka on mennyt puhtaasti! Ja siis todellakin, treeniseuraksi saa liittyä!

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi