Suojelusenkelini

Piipahdin eilen kahdella työkeikalla. Päivälle kertyi kilometrejä yli 900 ja tunteja ratin takana 11. Voin kertoa, että hieman väsytti kotiin päästyäni. Väsymys ei onneksi iskenyt ajaessa, sillä aamulla innostus piti virkeänä, päivällä auringon paisteessa ihailin hienoja maisemia ja talvista säätä. Illan alkaessa hämärtää kaikki energia kuluikin skarppaamiseen, etenkin kun alkoi pyryttää lunta ja seuranani pilkkopimeydessä ajeli lähes pelkästään hurjaa vauhtia eteenpäin jyrääviä rekkoja. Tulikin koettua kaikki mahdolliset sääilmiöt reissun aikana: Jäinen ja luminen tie, kova pyry, vihmova räntäsade. Kun Heinolaan päästessäni taivaalta alkoi tulla rehellistä vettä, se oli riemastuttava hetki. Päivä oli oikein mukava ja hauska. Tykkään Keski-Suomesta ja lumi toi vielä oikean joulufiiliksen.

Sääolosuhteet olivat ajoittain niin kammottavat, että olen varma, että minulla oli matkassa tämä alla oleva ja pari muuta hänen kaveriaan. Ja ihan omasta pyynnöstäni. Muistelen kuulleeni, että enkelit eivät osaa tulla pyytämättä paikalle.

Viime viikon keskiviikkona muuten Iskelmäradiossa haastateltiin vuosien takaista tangokuningatar Kirsi Rantoa. Satuin jumiutumaan ruuhkaan, mikä antoi oivan tilaisuuden kuunnella korvat höröllä hänen kiinnostavia enkelipuheitaan, joilta olin onnistunut välttymään tähän asti. Kirsi kertoi aloittaneensa kommunikaation ja yhteistyön enkeleiden kanssa esimerkiksi tilaamalla heiltä parkkipaikan aina keikkapaikan eteen. Ja hyvin toimii!

Enkeleihin uskovat on helppo leimata höperöiksi, mutta mielestäni on upeaa, että moni meistä uskaltaa uskoa juuri niihin omiin juttuihinsa. Mitä tahansa ne sitten ovatkaan.