Stressinpoistovinkki ja treenimotivointia
No niin! Nyt on pidettävä pää kylmänä. Olen onnistunut hankkimaan itselleni jonkin verran tekemistä tulevalle keväälle. Ja miten voi ollakaan, että kaikki on mieleistä, olen onnekas! Moni tavoitteeni on edennyt huimasti ja paljon hyvää on tapahtunut. Sitä saa mitä tilaa. On tässä tehty töitäkin, vaikka nyt se tosiduunaaminen vasta alkaakin. En silti valita, olen vain onnellinen.
Okei, pääsykoekirjat ovat joutuneet odottamaan aktiivista lukijaansa, mutta olen sentään aloittanut niidenkin parissa puuhastelun! Huono stressi ei pääse iskemään, sillä on yksi ilmainen ja toimiva keino liikunnan lisäksi, joka ehkäisee stressimomenttien syntymistä ja auttaa siltä istumalta. Ja se on H E N G I T T Ä M I N E N.
Ja hei, sitä paitsi olen aina ennenkin ollut parhaimmillani ja tehokkaimmillani silloin, kun minulla on paljon puuhasteltavaa. Kun tekee asiat yksi kerrallaan, hommat hoituvat. Kas ei tää mikään lepokoti ole.
Tämä viikko meni harjoitellessa kotona oloa pitkästä aikaa. Kun puoliso on palannut aikuisten ihmisten pariin, nyt on minun vuoroni olla päivät kotona elokuuhun asti. Jatkossa taapero viettää kyllä sukulaisten huomissa pari päivää viikossa, jotta työt eivät joka päivä jäisi iltavuoroon. Kyllä voi muuten tytär, 15 kk ja risat, olla huikean hyvää seuraa. Vaikka toinen ei vielä kovastikaan puhu, silti en voi olla ihmettelemättä, miten viisitoistakuinen voi ymmärtää niin paljon. Yhteistyömme on saumatonta. Ja kun pieni ihminen hokee mamma mamma, antaa haleja ja pussailee, polveni tutisevat pakahduttavasta rakkaudesta.
Tällä viikolla liikunta tulee jäämään kolmeen kertaan, mutta ensi viikolla aion aloittaa bodypump- ja sisäpyöräilyohjausten lisäksi juoksemisen. Tuo reilu kuuden kilometrin lenkki vie aikaa puoli tuntia ja risat, joten sen sopii kipittää myös kiireisempänä päivänä. Jos pari kertaa viikossa saisi itsensä juoksemaan, olisin jo täysin tyytyväinen. Perjantaisessa pumpissa latasin tankoon muuten taas lisää painoja ja ainoa, mitkä tulivat kipeäksi kahden viikon tauon jälkeen olivat rintalihakset. Kunpa pääsisin sinne salille joskus! Vhh-ruokavaliosta huolimatta olen jaksanut hyvin treenata. Ja nytkin on olo, että voisipa vähän urheilla. Tuskin maltan odottaa, että pääsen palkitsemaan itseni uusilla farkuilla ja uusilla jumppavaatteilla. Mutta vielä on matkaa siihen kilomäärään.
Kyllä huomaa, että meillä on saatu nukkua, kun tätä innostusta riittää. Taapero on vihdoinkin alkanut käsittää, mitä yöllä kuuluu tehdä.
Tässä vielä vähän treenimotivaatiota meille jokaiselle.
Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä. Sanoi Urkkikin jo aikanaan.
Annina
Kiitos VHH kirjoituksista! Luen hengästyneenä kaikista touhuistasi, hienoa kun riittää virtaa! Muistan kyllä ajan, kun lapsi alkoi nukkua yli 2 tunnin pätkiä, se lisäsi virtaa kummasti. Nykyään yli 6h katkeamatta riittää ihan mihin hyvänsä. Vanhemmuus on tässäkin ollut hyvä koulu.
Suvi
Kun saisi vedettyä juoksukamat päälle ja lähdettyä. Aikonut olen koko viikon, sillä hypähteleminen ei tunnu enää pahalta vatsassa ja kun tietkin on putsattu, ei ole mitään syytä olla juoksematta. Se on vaan se lähteminen, aina sama homma! Tekosyitä on täällä(kin?) viljelty, sen jälkeen Pinterestistä kurkkittu omaa fitness-boardia ja suunniteltu ja taas keksitty tekosyitä… 😀
Hengittäminen. Aah. Juuri töissä luen tätä ja heti piti vetä syyyyvääään henkeä ja heti tuntui olo kevyemmältä. Mä hengitän muutenkin varmaan tosi pinnallisesti, pitäisi muistaa keskittyä välillä hengittämiseen ja oikein vetää rintaa rottingille!
Rentoa lauantaita!
Jenny B-H
Kiva, että kiinnostaa. Itsekin olen kiinnostunut, että mitä vaikutuksia tällä vhh:lla on.
Olen melko varma, että tämä energiamäärä johtuu juuri siitä, että nyt useimmiten saan nukkua täysiä öitä. Toisina aamuina kun tuntuu siltä, että on ihan uudesti syntynyt. Uni se vain on ihmiselle niin tarpeellinen asia.
Jenny B-H
Hengitykseen on ihan hyvä välillä keskittyä. Vaikka meditoidessa sen huomioi yleensä ihan eri lailla kuin normaalisti.
Joo, kuulostaa tutulta… Lähteminen on vaikeeta, mutta treenin jälkeen onkin hyvä fiilis. Pari kolme viikkoa on aina itselläni nihkeetä, sitten alkaa helpottaa. Joku 4 vuotta sitten olin ihan koukussa juoksemiseen, sitä fiilistä en ole vieläkään löytänyt uudestaan. Kaipaan keskuspuistoon juoksentelemaan!