K niin kuin kustannussopimus

Jihuu!! Nyt se on virallista! Olen Tammen kevään 2013 esikoiskirjailija. Kun suuri unelma toteutuu, olo on, noh sanoisin, että melko epätodellinen. Itse asiassa tässä saattaa mennä päiviä ennen kuin edes sisäistän koko asiaa. Kamalinta oli pidätellä asiaa jopa ystäviltäni. Kun nyt sitten pystyin asiasta kertomaan, se tuntui helpottavalta, vaikka harva lopulta yllättyi. Mahtavaa, miten ihmiset elävät mukana, iloitsevat. Sain myös onnittelumeilin eräältä toimeksiantajaltani. Hän kirjoitti, että onpa hienoa, että sinusta tulee kirjailija. Luin lauseen monta kertaa läpi, mutta voin kertoa, ettei minusta tunnu lainkaan kirjailijalta. Ehkä sitten, kun olen kirjoittanut useamman opuksen.

Kuvittelin aina, että ensimmäinen kirjani olisi romaani. Toisin kävi. Tästä tulee teos, jossa on tekstin lisäksi myös paljon katseltavaa. Romaanikässärini on pahasti kesken, eikä se tunnu ajan puutteen tai ehkä oikeammin innon puutteen takia edistyvän lainkaan. Mutta ehkä sekin valmistuu, jonain päivänä.

Romaanin sijaan aloin syksyllä työstää eteenpäin monta vuotta mielessäni ollutta ideaa, sillä minusta vain tuntui siltä, että nyt on aika. Intuitioni olikin sitten vallan oikeassa, jälleen kerran. Nyt todellakin oli aika. Valokuvaaja, jonka kanssa olin aiheesta puhunut jo vuosia sitten, innostui myös uudestaan mukaan ja saimme vielä toisenkin taitavan valokuvaajan sekä oman graafikon tekemään teosta kanssamme. Kiitos kuuluu myös heille upeille ihmisille, jotka ovat omalla panoksellaan kirjassa mukana. Love you, ja toki sillä lailla yli-imelästi artikuloituna, hih.

Unelmat voivat siis hyvinkin toteutua!

Itse olen tullut siihen tulokseen, että useimmiten unelman esteenä olemme me itse. Emme ajattele itsemme pystyvän toteuttamaan asiaa, josta haaveilemme. Tai sitten emme vain jaksa toteuttaa sitä. Silloin kiinnostusta ei taida olla tarpeeksi, eikä unelma ole todellinen unelma. Toki joskus myös ympäristö vastustaa meitä, mutta siitä me voimme olla välittämättä. Voimme valita itsemme vahvistamisen silloin, kun muut epäilevät meitä.

Mikä sitten unelman toteuttamisessa on tärkeää? No itse koin, että seuraavat seikat tukivat minua oman unelmani toteuttamisessa.

1 Usko itseesi ja ideaasi. Jos sinä et usko itseesi, kuka uskoo? Luo mielessäsi vahva mielikuva siitä, että visiosi toteutuu.

2 Aloita lopputuloksesta. Kuvittele, miltä sinusta tuntuu, kun unelma on toteutunut. Missäpäin kehoa tunne on? Millaisia ajatuksia unelman toteutuminen sinussa herättää?

3 Vaali innostusta. Se on tärkeää. Älä lannistu tai luovuta. Toisina päivinä unelman tavoittelu ei tunnu niin mieleiseltä kuin toisina. Jos homma alkaa tuntua taakalta iloisen asian sijaan, pidä taukoa. Se ei karkaa minnekään!

4 Pidä kiinni tunteesta, mutta anna itsellesi ja prosessille aikaa. Ymmärrä se, ettei monikaan asia tapahdu päivässä tai viikossa. Joskus homma vaatii vuosienkin kypsyttelyä, mutta jos todella tahdot saavuttaa jotain, se on sen arvoista.

Vieläkin yritän kuulostella itseäni, ja sitä, miltä minusta tuntuu. Olenkin miettinyt, voiko unelmassa tärkeämpää olla se tekemisen tunne kuin itse lopputulos? Entä mitä sitten tapahtuu, kun deadlinepäivä on koittanut? Iskeeköhän minuun samanlainen kriisi kuin morsiameen, jonka vuosia suunnittelema hääpäivä on ohi?

Täytyy vain olla ja nauttia fiiliksestä. Onhan Eckhart Tollekin kehottanut kiinnittämään huomiota enemmän itse tekemiseen kuin lopputulokseen. Ihan sama, onko kyse tiskaamisesta, työn teosta, juoksemisesta, unelmien tavoittelusta. Sitä paitsi kun keskittyy tekemiseen, on läsnä.

Älä huolehdi tekojesi hedelmistä. Keskity tekemiseen. Hedelmät tulevat aikanaan.

Näin sen täytyy olla.

Jeah! Esikoiskirjailija tässä hei! Kyllä se vaatimatonkin hymy vielä hyytyy, kun tajuan, mikä työmäärä minnuu vielä odottaakaan!