Stoppi valivalille

No niin. Eilinen oli jotenkin pohjakosketus tässä sairasteluasiassa. Olin jo viikon onnistunut olemaan valittamatta ja ilman, että kipeä olo vaikutti omaan tai yleiseen fiilikseen. Joskus aikaisemmassa elämässäni kipeänä ollessani olin kuin persiiseen ammuttu karhu. Silloin voidessani huonosti ammensin huonoa oloa myös ympäristööni. Kauhea tyyppi!

Eilen sitten jotenkin kyllästyin ja huolimatta aikomuksestani olla valittamatta, valitin ja voivottelin oikein sydämeni kyllyydestä samalla kuin aivastelin ja niistin pari vessapaperirullallista. Olin aivan poissa pelistä enkä jaksanut nähdä mitään hyvää tilanteessa. Eiliseen asti olin pystynyt ajattelemaan, että minulla on vain flunssa. Ajattelin, että flunssasta huolimatta pystyn silti terveenä ollessani juoksemaan, urheilemaan, hengittämään. Saan olla elossa ja muutenkin elää arkeani ilman isompia kremppoja.

No, jotain hyvää siinä noin klo 15-20 minusta purkautuneessa valittamisessa oli. Kyllästyin täysin itseeni ja siihen, mitä suustani ulos päästin, siis aivan totaalisesti! Huomasin, ettei valittaminen tai voivottelu vain enää yksinkertaisesti ole minua. En ole enää sellainen, joka takertuu vain huonoon. Paitsi että tahdon elää ilon kautta, minun ei edes sen kummemmin tarvitse keskittyä hyvään, vaan se tapahtuu nykyään automaattisesti. Ymmärsin myös, että esimerkiksi kauhea-sanan haluan karsia kokonaan sanavarastostani. Aikkauhee sitä ja tätä. Aikkauhee tuota. Aikkauhee kun oon kipeä. Aikkauhee kun oon väsynyt. Aikkauhee miltä mun nenän alus näyttää, sehän on aivan riekaleina. Elämässäni ei ole enää mitään kauheaa, ei myöskään mitään mikä minun pitäisi tehdä tai jota yritän tehdä. On vain ihania asioita, joita haluan tehdä tai yksinkertaisesti vain teen. Näin.

Eilen myös sitten tuon oman negistelyni kautta aloin taas pohtia ihmisiä, jotka valittavat koko ajan. En ymmärrä, miten joku jaksaa toimia niin. Toki aiheesta saa sanoa, mutta monella valittaminen on huono, automatisoitunut tapa. Paitsi että valittaminen pahentaa omaa oloa ja syventää omia ongelmia, se on myös todella raskasta kaikille, jotka siitä pääsevät tai enemmänkin siihen joutuvat osalliseksi. Ei tämä arki aina ole niin herkkua itsellänikään, mutta silti olen vahvasti sitä mieltä, ettei valittaminen ainakaan paranna sitä. Ja välillä on elämäntilanteita, jolloin asiat ovat tosi huonosti. Silloinkaan en itse ole valittamisella ratkaissut yhtään ongelmaa tai negistelyn myötä arki ei ole muuttunut paremmaksi. Vaikka elämäntilanne olisi mikä, silti niihin hyviin vaikka sitten pieniin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota ja ottaa ilo niistä irti. Myönteisellä asenteella elellessä myös ne erityisen haastavat asiat on helpompi ottaa vastaan. Sitä kestää enemmän vastoinkäymisiä ja silti jaksaa hymyillä. Ehkä siksi, että tietää, että kaikki menee ohi. Niin hyvä kuin huonokin.

Mutta näin se menee, asioilla on opetuksensa. Ilman tätä kauhee pöpöä en olisi ehkä valittanut  sydämeni kyllyydestä ja tämä negistelyn vaikutus arkeen ei olisi juuri nyt näin kirkas mitä se itselleni on. Eli kiitos kiitos kiitos!

Ilon kautta kohti viikonloppua!

Juurikin näin.