Hyvää energiaa…

…saa tänään lähettää tänne suuntaan, kiitosta vain.

Viime yö ei vastannut aivan odotuksiani hyvästä yöunesta. Kaksivuotias päätti kömpiä jälleen väliimme ja kun nukkuu 26 kokoa olevat jalat naamalla ja pieni, mutta ihastuttava ihminen repii vähän väliä peittoa päältä, en voi sanoa, että aamulla olisi kovin levännyt olo. Heräsin yöllä ehkä noin kymmenen kertaa ja taisi se syvä uni jäädä kokonaan nukkumatta. Toisaalta kyllä näin unia. Olen erääseen työjuttuun etsiskellyt SATOn vuokralaisia minihaastatteluja varten, mutta vielä on muutama löytämättä (onko täällä ketään, jos, ota yhteyttä asap!). Unessani olin mennyt johonkin kyseisen firman taloyhtiöön ja sain haastattelut hoidettua paikan päällä. Olin kovin tyytyväinen ja helpottunut. Tosin viimeisen puuttuvan haastattelun tehtyäni tajusin unessa itsekin, että hei, tämä on unta, ja kommenttien kerääminen on oikeassa elämässä yhä tekemättä! Kauhea fiilis. Juoksin viime yönä muuten myös maratonin aikaan 2.30, aika hyvin, eikö. Syyskuuta ja Berliiniä ajatellen oikea IRL-tavoitteeni tosin on 4.15.

Että näin rentouttava yö meillä, paljon ei auta, että klo 22 olin jo pää tyynyssä.

No, kun sitten sain itseni aamulla kammettua ylös sängystä, oikein tunsin, miten olen nukkumattomuudesta johtuvan kielteisen energian ympäröimä. Ihan kuin olisin ollut jonkinlaisen kiukkukuplan sisällä leijumassa. Silloin kaikkein parasta olisi pysytellä hiljaa ja olla huomaamaton, mutta aivan en siihen pystynyt. Olisi kuitenkin kannattanut keskittyä vaikka hengitykseen ja hoitaa aamutoimet ja lähteä, mutta oikein tunsin itseni alkavan nostattaa paniikkitunnelmaa, että tämä päivä menee varmasti ihan pilalle, miten selviän tämän päivän ohjauksista, miten mä jaksan tehdä sitä ja tätä nyt kun tuntuu tältä. Aargh.

Ja sitä saa mitä tilaa, joten noissa fiiliksissä mentiin kohti parkkipaikkaa. Treeni- ja läppärikassini tuntuivat painavan tonnin ja autokin oli totta kai aivan lumen peitossa. Pakkasta oli liikaa ja tiputin hanskani hankeen.

Onneksi itselleni auto tai joskus myös aamubussi työhuoneelle toimiikin sitten hetkenä, jolloin pystyn kokoamaan itseni ja jäsentelemään asioita kirkkaasti. Niin kävi myös tänään. Matkan varrella oli sopiva ruuhka, ja työhuoneelle saapui asioita järjellä ja sydämellä jäsennellyt pieni työmuurahainen.

Eilen illalla muuten lueskelin Judith Orloffin kirjaa Myönteinen energia (Basam Books 2011) ja siellä sanottiin keskittymisen pelastavan energian ja että harjoittelemalla keskittymisestä tulee toinen luonto. Orloff kirjoitti, että kun itse huomaa energian vaihtelut, oivaltaa, missä kohdin on joutua pois raiteilta, oli kyse sitten mistä tahansa asiasta. Aivan. Huonosti nukuttu yö onkin itselläni yksi energiasyöpöistä. Ja vaikka sen kohta horjahdan raiteilta -fiiliksen tunnistankin, en silti aina osaa toimia sen mukaisesti. Huonona hetkenä ei aina muista harjoitella keskittymistä hengittelemällä. Ja kuten Orloffkin sanoo, on voitto säilyä avoimena ja silti sisäisesti vahvana ja nähdä itseä ympäröivä kielteinen energia, mutta ilman, että antaa sen vaikuttaa itseensä. No, harjoitukset ovat käynnissä. Jokainen voi itse omalla panoksellaan vaikuttaa paljon.

Vielä yksi asia: tiedätkö sen tunteen, kun tapaa jonkun ihmisen ja tuntee, kuinka energiat ovat virittyneet täysin samalle aaltopituudelle! Eilen kävin työasioissa tapaamassa kohtuullisen uutta ystävääni ja vaikka näimme toisemme vasta toisen kerran, ei siltä tunnu. Tämän ihastuttavan naisen kanssa tuntuu siltä kuin olisimme ystäviä vähintäänkin lapsuudesta jos ei entisistä elämistä. En osaa selittää sitä, miksi asia on näin, mutta niin se vain on. Tunnen, että tällaiset ihmiset ovat sielun ihmisiä ja heidät on tarkoitettu löytyväksi juuri sillä hetkellä, kun he elämäämme astuvat. Ei aikaisemmin, ei myöhempään. Mutta on se jännä, miten joidenkin kanssa vain synkkaa ja sitten joidenkin kanssa ei, vaikka yrittäisi pitää hommaa pakolla kasassa. Paljon voi olla tosin kiinni itsestäkin ja omasta suhtautumisesta sekä mielikuvista.

Täällä alkaa väsymys jo hellittää. Pian pääsenkin ohjaamaan sekä sisäpyöräilyä että Bodypumpia, joista saa taas niin paljon virtaa, että illan ehkä jaksaa viettää pyykkimuijana.

Iloista torstaita!

Tämä unohtui herätessäni itseltäni, plääh. (Kuva: Pinterest)