Hyvinvointia ja arvontaa
Pieni työmuurahainen täällä hei! Aion pyytää hieman apuasi ja samalla arpoa muutaman upouuden tatskakirjan.
Lupasin eilen life coachiksi opiskelevalle kaverilleni, jonka koekaniinina olen ollut muuten jo neljä viikkoa, että hahmottelen seuraavasta kirjaunelmastani ensi viikolle luonnosta. Tässä vaiheessa on hyvä puhua vielä unelmasta, josta ajan kanssa tulee (toivottavasti) tavoite. Olen vielä hieman kahden vaiheilla tämän unelma-tavoitteeni rakenteesta ja sen spesifistä sisällöstä. Olen ajatellut jakaa opuksen useaan eri teemaan, mutta yhtäkkiä alkoi tuntua siltä, että aika vaikeaahan tässä valmiissa maailmassa on tehdä jotain, mitä ei olisi jo tehty. Life coachini sitten fiksusti kehoitti minua kysymään teiltä, mistä te haluaisitte lukea. Ja toisaalta, eihän sitä olekaan tarkoitus keksiä pyörää uudestaan, vaan freesata fillari tähän hetkeen sopivaksi minun oivalluksillani ja minun stailillani höystettynä. Mutta koska te, arvoisat lukijani, olette myös hyvinvointigenren asiantuntijoita, käännynkin nyt siis teidän puoleenne.
Ja mitä tulee noihin life coaching -sessioihin. Aika uskomatonta, että tunnin mittaisilla tuokioillamme on ollut minuun melkoisen suuri vaikutus. Olen nyt niin paljon järjestelmällisempi kuin vielä aloittaessamme ja aikaa ja muistia vapautuu ihan muihin juttuihin, kun hommat ovat totaalisen hanskassa koko ajan. Meininki nimittäin on ollut viime päivinä melko hektistä, mutta onneksi kevät alkoi tänään! Virtaa on juuri nytkin riittämiin, kiitos aamun kahvakuulasession. Oli taas vallan huipputreeni ihanan rautapallon kanssa!
Mutta takaisin siihen pikku pyyntööni: Jos ajatellaan hyvinvointiteemaista (pääasiallisesti elämäntaitoasioihin ja arjen parantamiseen keskittyvää) teosta, niin mikä sisällössä on se sinut koukuttava juttu, se, minkä vuoksi juuri sinä tarttuisit teokseen? Mitkä kehoon, mieleen, sieluun ja tunteisiin liittyvät asiat sinua kiinnostavat ja ennen kaikkea miksi? Arkeahan on melkoisen haastava muuttaa ainakaan kovin radikaalisti, joten helpompaa on muuttaa omaa suhtautumista omaan arkeen. Samalla voi tehdä niitä pieniä tekoja, jotka eivät vaadi liian suuria ponnisteluja, mutta saavat tämän kaiken tuntumaan upealta matkalta, sillä sitähän elämä on.
Kaikkien 3.3. sunnuntai-iltaan klo 21 mennessä tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvotaan kaksi Naisen iholla – 32 tarinaa tatuoinneista -kirjaa (Tammi 2013), halutessasi juuri sinulle signeerattuna. Ooh!
Mahtiperjantaita! Kas tässä vielä vinkkini viikonlopulle:
Anki
Kysymys on vaikea, mutta sen pitäisi kyllä varmaan olla tarpeeksi populaaristi kirjoitettu, yksinkertaistettu. Ehkä jos olisi teemoittain tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa leipätekstiä ja sitten luvun lopussa tai varrella olisi eri fontilla koottu näpsäköitä neuvoja, kuinka sitä hyvinvointia voi parantaa? On tietysti eri asia, miten näin monimutkaista asiaa voi yksinkertaistaa laadun kärsimättä…
ulla kauppinen
en ole vielä asiaan paljon perehtynyt, siis kirjaasi, mutta eka kommentti minkä luin että habituksesi on eduksi psykotera hommissa, niin sen varmasti allekirjoitan. katu-uskottavuus on kohillaan. huippua ja tsemppiä.
Jenny B-H
Kiitos Anki!
Yksinkertaistettu täytyy varmaan ollakin ellei opusta sitten kohdista jollekin tietylle kohderyhmälle. Lähinnä mietin sellaista, että kun pallottelen tässä parinkymmenen teeman kanssa, että onkohan se liikaa. Onko joku hyvinvointiasia esimerkiksi sulla sellainen, joka nousisi ylitse muiden? Muistan joskus, että annoit palautetta noista unelmapostauksista 🙂
Laatu ei saa kärsiä, hih! Ihanaa viikonloppua sulle 🙂
Marjaana
Mun mielestä sanot sen itse jo täysin kattavasti:
”Arkeahan on melkoisen haastava muuttaa ainakaan kovin radikaalisti, joten helpompaa on muuttaa omaa suhtautumista omaan arkeen. Samalla voi tehdä niitä pieniä tekoja, jotka eivät vaadi liian suuria ponnisteluja, mutta saavat tämän kaiken tuntumaan upealta matkalta, sillä sitähän elämä on.”
Juuri tätä sä tarjoilet täällä blogissa ja se kiinnostaa muutenkin. Ei mitään liian vaikeaa, vaan helppoa ja arkipäiväistä iloisella otteella ja realistisesti. Mun mielestä toi mun lainaama kohta sopisi ihan suoraan kirjan myyntipuheeksi!
Hurjasti tsemppiä unelman kasvattamiseen! Nautiskele unelman kehittymisestä 🙂
Jenny B-H
Kiitos kommentista!
Taidatkin tarkoittaa nyt tuota Naisen iholla -kirjaa ja sen tämän päiväistä nostoa, jonka laitoin Facebookiin. Kyseessähän ei siis ole minun sitaattini, vaan kirjassa esiintyvän naisen, jolle varmasti kyllä ulkoisesta olemuksesta ja habituksesta on hyötyä myös psykoterapeutin ammatissa. Kirjan tekstithän ovat kyllä kirjoittamiani, mutta ne pohjautuvat kirjassa esiintyvien naisten haastatteluihin. Joka päivä nostan kirjan Facebook-sivulle jonkun pätkän kirjasta, henkilö kerrallaan.
Iloista viikonloppua sinulle 🙂
AMP
Kolme prinsiippiä. Siinä on kaikki. <3
tiina
Minua itseäni kiinnostaisi eniten ihmisen omat kokemukset.Esim.miten positiivinen ajattelu on vaikuttanut omaan hyvinvointiin,miten sen vaikutus on näkynyt läheisissä ym.. 🙂
Vilma
En tiedä, sopiiko tämä sun ajatuksiin, mutta mua kiinnostaisi kirja ihmisten stressistä/masennuksesta/uupumuksesta selviytymistarinoista. Elämänhallintaopuksia löytää aiheesta paljon, mutta miten ihmiset ovat tosi asiassa löytäneet taas tukevan maan jalkojen alle ja ilon elämään. Toinen kiinnostava kirja olis pikkulapsen vanhemman selviytymisopas. Juuri noita pieniä arjessa helpottavia juttuja siihen elämänvaiheeseen.
maisa
tuntemukset, hyvää oloa helposti arkeen.
Jenny B-H
Kiitos Marjaana! Sanoit kauniisti blogistani ja tuohon olen pyrkinytkin, tosin ilman varsinaisia pyrkimyksiä, että kepeää ja iloista saa olla, mutta ehkä jotain ajattelun aihetta kuitenkin.
Unelman kasvattaminen on hauska vaihe, kun ei ole kiire minnekään. Saa vain fiilistellä 🙂
Jenny B-H
Kiitos kommentistasi, AMP! Aina satunnaisesti olen tuosta lueskellut, tutustunkin vielä ajan kanssa uudemman kerran. Hienoa viikonloppua 🙂
Jenny B-H
Kyllä vain, tiina, erinomainen aihepiiri ja itseäkin tämä kiinnostaa. Kiitos kommentistasi!
Jenny B-H
Kiitos kommentistasi, Vilma!
Ennen kirjoitin paljon noita selviytymistarinoita lehtiin ja ne ovat lähes aina lehden luetuimpia juttuja. Moni tuntuu saavan niistä vertaistukea ja toivoa, kun itsellä on hankala tilanne. Tuo pikkulapsen vanhemman selviytymisopas tulisi täälläkin välillä tarpeeseen ja sen tyyppistä se voisi ollakin. Lisätään siihen soppaan vielä teini ja esiteini 🙂
Hienoa viikonloppua!
Jenny B-H
Kiitos Maisa viestistäsi!
Kyllä se arki taitaa nousta tuon unelmani perustukseksi.
Loomis
Minusta tuo 20 teemaa voisi olla ihan hyvä sekin, tyyliin eri perinteistä ”lainattuja” onnellisuuden työkaluja, joita kuka hyvänsä voi hyödyntää. Voihan siinä olla sillisalaatin aineksia, mutta miksipä ajatusta ei voisi vielä yhdistää – vaikka erillisessä kappaleessa – vanhemmuuden ja perhe-elämän hyvinvoinnin edistämiseen…(esim. mindfull parenting, mindfullnessin opettaminen lapsille ja taitaa kundaliinijoogaperinteessäkin olla noita vanhemmuuden työkaluja, Shantissa on muistaakseni ollut työpajoja aiheesta).
AMP
Samoin, kiitos 🙂 Katri Manninen on ihan viime aikoina kirjoittanut blogiinsa muutaman tekstin, joissa mielestäni hyvin tiivistyy, mistä on kyse. [tämä oli ei-maksettu mainos ;)] Niistä saa yleiskuvan kätevästi ja ripsakasti.
Anki
Juu, unelmat on aiheena aina yhtä mahtava. (: Ja olen itse enemmän kiinnostunut henkisestä puolesta. Psyykeen liittyviä asioita olisi hienoa lukea, psyyke kun vaikuttaa ratkaisevasti fyysiseenkin puoleen, samoin sosiaaliseen.
rauhapauliina
Minuakin kiinnostaisi kirja selviytymistarinoista. Ainakin burnouteista on naisille suunnattu teos, joka onkin hyvä. Muistaakseni siinä oli eri aihepiireihin jaoteltu tarinat. En nyt millään saa kirjan nimeä mieleen.
Olisipa hieno kirja, jos vaikka olisi masenuksesta selviytymistarina ja siihen työkaluja, selittämättömästä ahdistukseta selviytymistarina ja siihen työkalut, avioerosta, alan vaihdosta jne. Eli mukana vaikka eri asiantuntijoita ja sinua itseäsi 🙂
rauhapauliina
Nyt löysin kirjan, jota tarkoitin…http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Nuori++uranainen++uupuu/HS20050530SI1TL02v81
Oli aikoinaan minulle suureksi avuksi.
Meryli
Heippa!
Löysin nämä sivusi ihan sattumalta, kun etsin googlen kautta arjen onnellisuuteen liittyviä sivustoja. Ja mitä löysinkään, halleluja juuri sitä mitä halusinkin löytää :)! Olen ihan hukassa itseni ja ajatuksieni kanssa, elämässä kaiken pitäisi olla ihan kunnossa, mutta silti ahdistaa ja olo on huono. En ole ihan sinut itseni kanssa, ja tuntuu etten saa apua henkiseen ahdinkooni vaikka olen sitä hakenut. Siispä yritän nyt kaikin keinoin saada elämäni tasapainoon ja löytää mielenrauhan. Omalla kohdallani työ on se mikä hiertää…haluaisin jotain muuta, jotain missä kokisin riittäväni sellaisena kuin olen, ja jossa kokisin olevani hyvä. Tiedän jo senkin mitä haluaisin lähteä opiskelemaan, mutta jos se ei olekaan sitä mitä toivoin, jos en pärjääkään ja opikaan. Olen siis vankina oman pääni sisällä kaikkine ajatuksineni ja tunteineni jotka ovat yhtä sillisalaattia. Seuraavaksi lähden etsimään itseäni mindfulness-kurssilta :). Mutta siis, itseäni kiinnostaa ihan kaikki mielen hyvinvointiin liittyvät asiat, ja tällä hetkellä se kuinka/miten sitä tasapainoista elämää voi alkaa rakentamaan.
tiina
kun lueskelen sinun blogia taaksepäin niin sitä enemmän odotan tätä tulevaa kirjaasi! 🙂 Mahtavaa,että löysin blogisi =)
Sonja
Hei!
Päädyin lukemaan blogiasi, kun löysin facebookin kautta Naisen iholla-sivun yhteisen ystävämme kautta. Olenpa tainnut olla joskus myös ohjaamallasi tunnilla Unisportissa… 🙂 Ihan mielettömän kiinnostavaa luettavaa ja mukaansa tempaavasti kirjoitettuna!
Kirja on kyllä pakko hankkia: itsellänikin on yksi isompi tatuointi ja olen tuleva opettaja. Useat lainaukset kirjasta osuivat ja upposivat!
Itseäni on alkanut vähitellen kiinnostaa yhä enemmän elämänhallintaan liittyvät asiat, tietoinen downshiftaus, slow-life ja muutenkin stressittömämmän elämän tavoittelu omia asenteita muuttamalla. Ihmettelen oikein välillä, kun ihmiset valittavat kiirettä, ihan kuin siihen ei voisi itse vaikuttaa. 🙂
Minusta tässä lausessasi kiteytit hyvin paljon asiaa: ”Arkeahan on melkoisen haastava muuttaa ainakaan kovin radikaalisti, joten helpompaa on muuttaa omaa suhtautumista omaan arkeen.” Olisi kiva lukea kirjasta esim. muiden ihmisten kokemuksia sekä saada pieniä vinkkejä vaikka harjoitusten kautta, miten omaa suhtautumista voi lähteä muuttamaan!
Viola
Moikka,
sekä Vilma ja rauhapauliina kannattivat selviytymistarinoita ja minäkin komppaan heitä. Selviytymistarinat ovat usein kirjoitettu aika yleisellä tasolla, tyyliin ”Tiina löysi terapiassa itsensä ja elää nyt onnellista arkea”, vaikka ainakin itseäni kiinnostaa, millaisia muutoksia juuri arjessa käytännön tasolla on tapahtunut. Monista vaikeuksista, esim. addiktiosta, masennuksesta, paniikki- tai syömishäiriöistä, kärsitään vuosi kausia, joten myös toipuminen ja elämän muuttaminen on pitkä prosessi. Olisi tosi mielenkiintoista kuulla juuri pienistä, ja miksei tietysti isoistakin muutoksista, jotka ovat auttaneet toipumisessa.
Lisäksi pienten lasten vanhempien hyvinvointi ja erityisesti yhden vanhemman perheiden hyvinvointi kiinnostavat. Nämä omaa elämää liippaavat aiheet kun kiinnostavat aina. 🙂
marge
blogisi otsikkona on kokonaisvaltainen hyvinvointi, olisiko siinä ohjenuoraa? oletan, että jos sinulla on jo parikymmentä teemaa kasassa, siinä on kokonaisvaltaisuutta kerrakseen. itse rakastan tällaisissa kirjoissa tietoruutuja, vinkkejä, kuvatekstejä. voisiko tatskakirja toimia tyylimallina tälle? jokaisesta teemasta nainen kertomassa (lyhyesti) oman tarinansa, omia ajatuksiaan tai vinkkejään?
tekstisi ovat niin loistava, että jos tuleva kirjasi on yhtään tämänsuuntainen, niin olen ensimmäisenä sitä ostamassa 🙂
Henna
Moi Jenny,
Hmmm, asiaan. Minä lukisin tänä päivänä mielellään elämäntapamuutoksesta painonhallinassa ja sen vaikutuksesta ja suhtautumisesta ympäristöön (perhe, ystävät, työkaverit, itseni jne.) muuttuuko persoona, voiko muuttua?
Mukavaa sunnuntaita ja kevään jatkoa koko perheelle.
Henna
Jenny B-H
Kiitos Henna kommentistasi!
Voisi ajatella, että jos muutos on iso, niin uskoisin, että ihminen muutenkin muuttuu kuin vain ulkonäöllisesti. Meneehän siinä monesti myös elämäntavat uusiksi, mikä saattaa taas vaikuttaa ympäristöönkin. Tämä onkin tosi kiinnostava teema!
Hienoa sunnuntaita!
Jenny B-H
Kiitos Marge kommentistasi ja palautteestasi! Hih, jo yksi mahdollinen ostaja olemassa 🙂
Totta, tuo palasteltu rakenne toimii myös tietokirjassa hienosti. Aikakauslehdethän sitä paljon käyttävätkin.
Mahtavaa sunnuntaita sulle!
Jenny B-H
Kiitos kommentistasi Viola!
Totta, silloin kun homma jää yleiselle tasolle niin lukijahan jää ihan hämmentyneeksi, että mitä OIKEASTI tapahtui. Omasta kokemuksestani voin yhtyä sanoihisi, että toipuminen erilaisista asioista vie todellakin vuosia ja itselläni se on vaatinut rutkasti omaa ponnistelua ulkopuolisen avun lisäksi.
Myös nuo pikkulapsiperhejutut on kiinnostavia. Oletko muuten lukenut Eve Mantun kirjaa Musta tulee perhe? Se käsittääkseni käsitteli juuri tuota yhden vanhemman näkökulmaa.
Ihanaa sunnuntaita sinulle ja lapselle!
Jenny B-H
Hei Sonja!
Iso kiitos palautteestasi ja hauskaa, että olet innostunut myös Naisen iholla -kirjasta. Kyseisessä kirjassa on tosiaan mukana eläkkeellä oleva yläasteen opettaja ja myös yläasteen opinto-ohjaaja.
Ja niin totta mitä sanoit kiireestä, kiire on itselläni aina omaa syytä, sitä on tullut vain haalittua liikaa tekemistä. Ja kerran eräs slowlife-luennoitsija totesi, että hän ei ymmärrä, kun ihmiset puhuvat omasta ajasta. Että koko elämähän sitä on omaa aikaa, sillä itse tekee valintansa. Tavallaan totta tuokin 🙂
Hienoa sunnuntaipäivää sinulle, törmäilkäämme siis tunneilla 🙂
Jenny B-H
Tiina, kiitos 🙂
Jenny B-H
Hei vain Meryli ja iso kiitos ilostuttavasta palautteestasi!
Olen käsitellyt noita mainitsemiasi asioita jonkin verran myös täällä blogissani, kun sinulla on aikaa, lähde selailemaan sivuja taaksepäin.
Kuulostaa hyvin tutulta nuo, mitä pohdit ja varmasti olet jonkinlaisen muutoksen äärellä, kun olet noita asioita alkanut ylipäänsä pohtimaan. Se on jo ensimmäinen askel kohti sitä elämää, jota sinä voit elää ja kohti sitä itseäsi, joka sinä olet, mutta joka on ehkä ollut hukassa!
Iloista päivää sinulle 🙂
Jenny B-H
Moi, kiitos tuosta kirjalinkistä, muistan kirjan, mutta en ole sitä lukenut.
Tuo rakenne on kyllä toimiva sekin ja tuo myös, mitä ehdotit. Hm, tästä tulee hyvin kiinnostavaa, sillä mitä enemmän luen teidän kommenttejanne, sitä enemmän saan itse ideoita tulevaan unelma-tavoitteeseeni kuin myös blogiteksteihin. Joten kiitos kaikille ja kiitos sinulle rauhapauliina!
Mahtavaa sunnuntaita!
Jenny B-H
Hei Loomis, kiinnostavia nuo Shantin työpajat, täytyykin tutustua. Kiitos sinulle kommentistasi. Hieman tuota sillisalaattiajatusta olen pelännyt, mutta eihän kaikkea tarvitse yksien kansien väliin laittaa, täytyy vain malttaa hieman 🙂
Mahtavaa sunnuntaita sinulle!
Jenny B-H
Aivan, Katrin blogia olenkin joskus silmäillyt ja siellä tuohon olinkin jo tainnut törmätä. Kiitos muistutuksesta 🙂
Maria
Yleisesti olen oppinut hallitsemaan elämääni paremmin ja lukenut opuksen jos toisenkin. Olen löytänyt voimaa mitä ihmeellisemmistä asoista, liikkunut aina paljo ja pitänyt siitä. Pääasiallisesti olen hyvällä tuulella ja positiivinen, MUTTA kirjoita ”sairastuttavista” ihmissuhteista. Jokaiselta varmaan löytyy suvusta (biologisesta tai puolison yms. mukana tulevasta suvusta ihmisiä jotka myrkyttävät kaiken ympärillään. Työpaikalta ne sankarit jotka on luotu myrkyttämään maailmaa ympärillään. Silkkaa faktaa/kokemusta tälläisistä ihmisistä ja kuinka niistä saa otettua niskalenkin tai vähintään kuinka olla ottamatta näistä itseensä tai olla pahoittamatta mieltänsä kyseisten ihmisten takia. Nim. juuri tunti sitten oman mielensä pahoittanut tälläisen myrkyttäjä ihmisen vuoksi.
AMP
Toivottavasti sieltä löytyy ajatuksiaherättelevää materiaalia 🙂 Omasta mielestä yksi vapauttavimmista jutuista 3P:ssä on se, ettei siihen liity mitään ns. tekniikoita, ei siis mitään juttuja, mitkä pitäisi erikseen muistaa tehdä tm. Vain Yksi Oivallus ja siinä se sitten on – koko loppuelämän ajan <3
Tuula
Muakin kiinnostaisi lukea ihmisten selviytymistarinoista masennuksesta, sairauksista tms. sekä haastavasta pikkulapsiarjesta. Itse olen läpikäynyt synn. jälkeisen masennuksen, sairastan nivelreumaa ja pyöritän pikkulapsielämää ilman ihmeempiä tukiverkostoja, joten siksikin aihe kiinnostaa. Asenne ratkaisee paljon, mutta välillä se kieltämättä on haasteellista pitää positiivisena, kun hankaluuksia pukkaa monelta suunnalta. Siksipä sitä kaipaisikin tsemppausta ja selväjärkistä ohjeistusta psyykkisestä omavalmennuksesta ja elämäntapojen vaikutuksesta koko pakettiin 🙂