Etsin ehkä juuri sinua!
Etsin muutamaan aikakauslehteen tulevaan juttuun haastateltavia.
Sopisitko ehkä sinä, sukulaisesti tai naapurisi tai kummin kaima?
Etsin haastateltavaksi perheitä, joissa vanhemmat kuuluvat eri uskontokuntiin. Mihin uskontoon lapsi kastetaan vai vaihtaako toinen vanhempi uskontokuntaa? Millaiset ristiäiset järjestettiin? Millaisia uskontoon liittyviä keskusteluja käytiin odotusaikana tai lapsen synnyttyä? Mitkä olivat kipeitä kohtia tai keskustelunaiheita? Miksi, miten niistä selvittiin? Perheelle tulisi olla vauva- tai taaperoikäinen lapsi.
Etsin myös haastateltavaksi pariskuntia, jotka ovat palanneet takaisin yhteen jo erottuaan. Minulla on jo yksi pariskunta, jossa vauvan syntymä on yhdistänyt heidät, joten kahden muun pariskunnan tarinan tulisi olla erilainen.
Jutut myös kuvataan ja jutuissa esiinnytään koko nimellä.
Ikä- tai asuinpaikkatoiveita ei ole ja kerron jutuista mielelläni lisää. Jos innostut, ota yhteyttä jenny AT jennyhenriksson.com
Viestiä saa mielellään välittää eteenpäin, kiitos paljon!
Kuva on viime talvelta, otettu näihin aikoihin. Toivottavasti löydän haastateltavat ennen kuin jäät tänä vuonna sulavat!
Lis
Ah Kiitos Jenny, kun näytät hyvää esimerkkiä siitä, miten ”mennään sen perään mitä haluataan”- ja uskotaan siihen. Tai ainakin tehdään kaikkensa että uskoo, ja tosiaan toteuttaa sen. Ilman mitään sen suurempia pelkoja.. tai..niin… Entä tiedä, onhan niitä meillä kaikilla.. välillä enemmän välillä vähemmän.. itsellä ne tosin tuntuu tulevan vähän ulos korvista tällä hetkellä. Pelkää tekemistä, ja vaa kokee niin suurta, ehkä sitä voisi sanoa ”paineeksi”/pakoksi” tai suorittamispakoksi, että se lamaanuttaa täysin.
Ei tunnu enää kivalta tehdä. Tekeminen ei ole ilon kautta. Ah, kuinka ahdistavaa se onkaan!:(
Mutta, kiitos siis sinulle, hyvästä esimerkistä, miten toteutetaan ne asiat mitä haluaa tehdä, ja pyytää apua kun sitä tarvitsee… ja kirjoittaa vaikka sitten facebookiin siitä mitä ”hakee” tällä hetkellä. Way to go 🙂
Kiitoskiitoskiitos sinulle! <3
ps. Jos sulla tulee semmonen tunne, niin olet kyllä kirjoittanu jo monesti peloista, mutta jos haluat, kirjoita uudestaan 🙂 Tekisi minulle terää varmasti!
Jenny B-H
Kiitos Lis kauniista kommentistasi!
Ymmärrän kyllä, mistä puhut, kuulostaa tutulta tietyissä vaiheissa kirjan tekemistä. Mietinkin silloin, että mitä hemmettiä, tämä oli suuri unelmani ja nyt kun saan sitä tehdä, olen aika ajoin valmis vetämään koko projektin vessasta alas. Onneksi nuo vaiheet aina hellittivät ja ymmärsin, että nuo fiilikset johtuivat varmasti juuri suorituspaineista ja kiireestäkin, mutta kaikista eniten minua helpotti kuulla se useammalta taholta, että nuo fiilikset ovat täysin normaaleja! Mitä pidempi projekti, sitä enemmän ihminen käy läpi kaikenlaisia tunteita, niin negatiivisia kuin myönteisiäkin. Ja aina tulee vaiheita, kun epäilee itseään ja ideoitaan ja on valmis lopettamaan koko homman juuri siihen paikkaan.
Kyllä se ilo löytyy sullakin taas, ota iisisti vain!
Ja hei, pelot ovat yksi lempiaiheistani, mielelläni kirjoitan niistä tässä lähiaikoina.
Kiitos vielä palautteestasi <3