Painavaa asiaa

Kohta toivottavasti jo kevyempää! Elämäntaparemppani jumii sillä tapaa, että on aika ottaa kovat keinot käyttöön eli karkkilakko ja huomattavasti pienemmät ruoka-annokset.

Pari päivää sitten törmäsin Facebookissa mietelauseposteriin, jossa luki (englanniksi) jotenkin näin: Jos aina syöt samalla tapaa kuin mitä olet syönyt tähän asti, tulet aina painamaan saman verran kuin mitä painat nytkin. Ja silloin jokin naksahti päässäni. Toki olen tiennyt tämän, mutta sen näkeminen mustaa valkoisella aiheutti jonkun syvemmänlaisen oivaltamisen. Ja vaikka olenkin nyt tämän vuoden alusta terveellistänyt ruokavaliotani, ruoan määrät ovat yhä pysyneet suurehkoina eikä painossa ole tapahtunut juuri minkäänlaista muutosta, vaikka keho on kyllä kiinteytynyt.

On esimerkiksi hyvä syödä pähkinöitä, mutta ei kokonaista pussillista päivässä, joka tuntuu menevän alas että humps vain. No, sallinkin itseni herkutella vielä pääsiäisen, mutta nyt on sitten edessä karu arki, hih. No ei vainiskaan, kaikkea saa syödä, mutta pieniä määriä. Lisään myös kasvisten määrää entisestään, mutta ennen kaikkea minun on kiinnitettävä huomioni ruoan määrään. Joskus tammikuussa Kodin Kuvalehdessä oli kirjoittamani terveysjuttu, jossa kuusi oman alansa gurua antoi ravitsemukseen liittyviä vinkkejä. Yksi heistä totesi lopettavansa syömisen silloin, kun hänellä on vielä hieman nälkä. Ajattelin nyt ensiksi ottaa käytäntöön tämän neuvon.

Tiedän ihmisiä, jotka yksinkertaisesti syövät vain silloin, kun he ovat nälkäisiä. He usein myös osaavat lopettaa syömisen silloin, kun näläntunne on tyydytetty, vaikka sitten lautasella olisi vielä ruokaa jäljellä. Itselläni syöminen liittyy valitettavasti myös voimakkaasti erilaisiin tunnetiloihin. Jos minua väsyttää, tulee helposti napsittua kaikenlaista. Jos minulla on tylsää, saatan syödä silloinkin. Toisinaan syön myös siksi, että raskaan viikon jälkeen haluan palkita itseäni. Toisaalta taas mitä terveellisemmin elän eli urheilen, hyötyliikun ja keskityn hyväravintoiseen ruokaan, sitä vähemmän haluan pilata siihen astisia saavutuksia esimerkiksi sipsipussillisella.

Oli oma tavoite sitten painonpudotus tai mikä tahansa muu asia, vanhaa toistamalla ei saa uutta lopputulosta. Jos omilla teoilla ja toiminnalla ei pääse toivottuun lopputulokseen, on kokeiltava jotain muuta reittiä. Sen, joka tahtoo kehittyä, kannattaa tulkita omia vanhoja tapojaan. Miksi teen näin? Mitä siitä hyödyn? Voisinko tällä kertaa toimia toisin?

Eikä asiaa kannata lykätä ensi maanantaille tai huomiseen. Useimmiten asiaan voi tarttua jollain tapaa tässä ja nyt.

Esitinkin itselleni kysymyksen: mieti, mikä on ensimmäinen askel, jonka voin toteuttaa juuri nyt. Voinko tehdä jotakin?

Kyllä voin! Lähden tästä juoksulenkille, heippa!

Alan taas kirjata treenejäni tuohon blogin sivupalkkiin. Katsotaan, millainen tuntimäärä on kertynyt kuun loppuun mennessä.

Motivaatiokuva! (Kuva: Pinterest)

Motivaatiokuva! (Kuva: Pinterest)