Sunnuntain energiapläjäys…

…tulee tässä. Lähetän jokaiselle lukijalle lämpimiä ajatuksia ja hyvää fiilistä.

Nyt ovat pullat aika hyvin uunissa. Hommat etenevät haluttua tahtia, töitä on riittävästi aina kuun loppuun asti ja sitten onkin pikku loman aika. Treenit sujuvat, liikunta on vahvasti osa elämää ja juokseminen on alkanut rullata. Viikon liikunnallisiin ilonhetkiin lukeutuivat muun muassa torstaiaamun mäkitreenit ystävän kanssa, tuli tyypättyä ensimmäistä kertaa millaista on juoksennella Vuosaarenhuippua ylös ja alas hiekkateitä sekä kapoisia polkuja pitkin. Hikeä pukkasi pintaan, helle oli kova ja treenin jälkeen tuli kulautettua alas 1,5 litraa vettä. Edellisillan ohjaukset tosin painoivat vielä reisissä, mutta 40 minuuttia ja reilu viisi kilometriä sykettä rankasti nostattavaa maastoa teki kyllä terää ja taidanpa painella mestoille ensi viikolla uudestaan. Juoksunälkä todella kasvaa syödessä ja oikein odotan, milloin pääsen seuraavan kerran juoksemaan. Tänään olisi tarkoitus vetää samainen 16 kilsan lenkki, joka päätti viime viikonloppunikin rentoihin tunnelmiin, mutta tämän viikonlopun sivistynyt synttärijuhlinta Viking Gracella hieman painaa jäsenissä. Grace on muuten hieno paatti ja koko minireissu oli ihan täydellinen niin sään, ruoan, palvelun, maisemien kuin seurankin puolesta. Voin suositella.

Liikuntakoukussa siis ollaan ja vahvasti, lepopäiviä unohtamatta ja itselle kuitenkin armoa antaen ja omia fiiliksiä tunnustellen. Jos ei huvita liikkua eikä ”pakkoa” ole töiden puolesta, jään hyvällä omatunnolla pihamaalle pötköttelemään. Vaikka ohjauksia on ollut nyt normaalia enemmän, ei kertakaan niistä ole tuntunut pakolta, vaan olen mennyt tosi mielelläni sijaistelemaan tunteja ja innostus on pysynyt hienosti päällä. Hyvät fiilikset siis kaiken kaikkiaan ja samassa putkessa aion pysytelläkin.

Liikunta on kyllä sellainen asia, että sen saaminen pienen parin vuoden soutaa huopaa -hapuilun jälkeen säännöllisesti päiväjärjestykseen on tehnyt itselleni pelkkää hyvää (ja samalla ympärilläni oleville ihmisille) kokonaisvaltaisesti, tuonut lisää energiaa ja liikkuminen myös saa oloni paljon varmemmaksi. Eikä ole edes niin väliä, mitä vaaka näyttää, vaan se on pääasia, miltä itsestä tuntuu. Ja kun itsestä tuntuu hyvältä, ei tarvitse vertailla itseään kehenkään muuhun vaan on paljon helpompi porskuttaa eteenpäin ja tehdä niitä omia juttujaan sydän roihuten. Tosin on kyllä myönnettävä, että ystävien ja tuttavien viime aikaiset ooooh sä oot laihtunut -kommentit ovat kyllä hieman hivelleet itsetuntoani ja saaneet tsemppaamaan ehkä jopa vähän kovemmin, mutta lopulta kaikki lähtee vain itsestä.

Kun voi itsensä kanssa hyvin, se kyllä näkyy ja kuuluu lopulle maailmalle. Kun rakastaa itseään ja ennen kaikkea hyväksyy itsensä, se toimii parhaiten. Jos ei rakasta itseään, miten voisi rakastaa ketään muutakaan. Uskon, että jos haluaa parantaa suhteita toisiin, tulee parantaa ensin suhdetta itseen. Jos haluaa kokea enemmän rakkautta, lienee hyvä rakastaa itseään ensin enemmän. Nuo ovat hyviä muistutuksia, vaikkei mistään itsetuntokriisistä kärsikään. Suhde itseen on yksi elämän tärkeimmistä ihmissuhteista!

Jossakin vaiheessa minäkin kun oivalsin, että tie niin onnellisempaan kuin terveempään, energisempään ja iloisempaankin minään käy toki treenisalin tai lenkkipolun kautta, mutta yhtä tärkeää on pitää siitä tyypistä, joka katsoo peilissä vastaan. Kun oikein tarkastelee, huomaa, että se on tosi hyvä tyyppi. Ei tietenkään täydellinen, mutta eihän kukaan ole. Itseinholla, itsevihalla tai itsensä syyllistämisellä ei kuitenkaan pötki minnekään paitsi kohti huonovointisuutta.

Ja tästä itsensä tykkäilystä hyötyvät kaikki! Kun me diggailemme itsestämme, sen huippufiiliksen nostattama hyvä energia välittyy myös ympäristöön ja samalla muutamme maailmaa. Muutamme maailmaa olemalla omia, ihania itsejämme. Antakaamme siis valomme loistaa!

Tämä lause on jäänyt mieleeni erityisen hyvin: Mitä etsitkin, ole sitä ensin itse. Hieno lause.