Happy happy joy joy

Tänään on taas ollut sellainen päivä, että downshiftaus, hidastaminen on ollut pelkkä kaukainen ajatus. Mietin juuri ystäväni kanssa tässä eräänä päivänä, että on se kumma, että juuri kun päättää yrittää alkaa elää kiireettömämpää elämää, niin eikös pukkaa kaikenlaisia projekteja ja hauskaa tekemistä. Siis hauskaa. Eihän sellainen voi olla pahasta. Olenkin alkanut tulla siihen tulokseen, että eikö sitä voi tehdä koko ajan kaikenlaista, kunhan tykkää siitä, mitä tekee. Ja sellaisessa onnellisessa asemassa tunnen useimmiten olevani. Paitsi että viihdyn superhyvin kotona, työ tarjoaa jatkuvasti haasteita ja mahdollisuuksia onnistua.

Tarjoilija, otan siis molemmat, kiitos.

Kultainen keskitie on ollut minulle aina hieman vieras käsite. Joko paahdan täysillä tai sitten tuijotan kattoon lamaantuneena. Jälkimmäistä tosin tapahtuu harvemmin, mutta mielestäni sekin on välillä hyvästä. Silloin otan sen hetken itselleni. Olen äärilaitojen ihminen paitsi teoissani, myös tunteissani: Joko oloni on hyvin onnellinen, iloinen ja positiivinen tai sitten kaikki on ihan penaalista. Olen jo alkanut luovuttaa ja hyväksyä sen, että minä nyt satun olemaan tällainen. Mieluummin olen oma itseni kuin tasapaksu tai tyyppi, joka esittää muuta kuin on. Ehkä täydellisempi ihminen olisi sellainen, joka kulkisi hillitysti keskitietä eikä juuri näyttäisi fiiliksiään. Minä en osaa tavoitella olotilaa, jonka koen itselleni epäaidoksi.

Kiitollisuus, iloisuus, tyytyväisyys ja onnellisuus ovat loistavia elämänlankoja, tosin eivät aina helpoimpia mahdollisia. Huonosti nukutut yöunet, päälle pukkaavat deadlinet, kiukkuinen vauva ja ärhentelevä teini saavat toki joskus pinnan koetukselle. Silloin olisi varmastikin paljon helpompaa olla ärsyyntynyt, ahdistunut, pettynyt ja kateellinen. Mutta ketä se sitten hyödyttäisi?

Kaverini kirjoitti facebookissaan, että liikunta selkeästi lisää onnellisuutta. Minulla ja hänellä se on liikunta, jollain joku muu. Kannattaa miettiä niitä omia keinojaan.

Joku viisas kiinalaisgubbe sanoi joskus, että tyytyväisellä ihmisellä on kaikki. Ja tällä hän ei varmaankaan tarkoittanut ainakaan kaikkia maailman rikkauksia.

Jostain luin myös, että tyytyväinen ihminen jaksaa mitä vain, kun hänellä on tavoitteita ja tarkoitus elämälleen.

Olen samaa mieltä.

Tänään minut teki äärettömän ylpeäksi ja tyytyväiseksi tämä pikku noita, joka uskaltautui reippaasti virpomaan yksin.