Antaa elämän virrata..

..ilman, että takertuu mihinkään.

Terveisiä työhuoneelta! Viimeinen täysi työviikko ennen vapaita on ahdettu tupaten täyteen ja ihan omin pikku kätösinpä vielä sitä kalenteria on täytetty. Hommia riittää eikä tarvitse peukaloita pyöritellä, mutta hyvä niin. Hieman saan kyllä luovia, sillä kirjoittamani aiheet vaihtelevat todellakin laidasta laitaan, mutta olen inspiroitunut. Huonoa stressiä en tunne, sillä mitäpä sellainen edes auttaisi. Toki pieni deadlinepaine puskee päälle, mutta vain hyvällä tapaa. Toisinaan deadline kun on paras muusani.

Mutta olenpa tässä ehtinyt pohdiskellakin, viime päivinä lähinnä sitä, että miksihän ihminen helposti takertuu menneisiin epämiellyttäviin tai ikäviin kokemuksiin, käytös- ja ajatusmalleihin helpommin kuin niihin hyväksi havaittuihin toimintatapoihin ja mukaviin muistoihin. Moni pystyy listaamaan tältä istumalta heti elämänsä top 3 ikävintä kokemusta, kun toisinaan taas niitä huippuhetkiä joutuu ehkä enemmänkin funtsimaan. Deepak Chopra muuten kirjoittaa fiksusti, että erityisesti menneisyydessä oleskelevan mielen varasto on täynnä sekalaisia asioita, joista ei ole meille enää hyötyä. Niin totta! Tämä pätee myös vanhoihin uskomuksiin ja omiin tapoihimme toimia. Eikö ole jännä, että ihminen helposti vain toistaa samoja asioita päivästä toiseen, vaikka ne eivät edes veisi kohti toivottua lopputulosta. Toisinaan asioiden ja tekemisten tuttuus vain saa meidät tekemään niitä, ei se, onko tekeminen hauskaa tai palkitsevaa. Enemmän tulisi ajatella sitä, haluaako niitä asioita tehdä ja rohkeasti tarttua uusiinkin haasteisiin. Ehkä tämä tuttuun takertuminen johtuu siitä, että uudet asiat tuntuvat vierailta, pelottavilta ja ehkä työläiltäkin. Emme aina jaksa tai viitsi toimia toisin, vaikka se auttaisi meitä saamaan uudenlaisia kokemuksia ja elämyksiä ja ohjaisi meitä entistä parempiin lopputuloksiin.

Deepak Chopra kirjoittaa myös, että aina kun päästämme jostain irti, otamme jotain pois vanhasta maailmankaikkeudesta ja lisäämme tilalle jotain uutta. Ooh miten innostava ajatus! Itsellänikin on vielä useita asioita, joista haluan todella päästää irti. En vain ole tainnut vielä olla valmis lopulliseen irtipäästämiseen, koska näin ei ole vielä tapahtunut suhteessa tiettyihin juttuihin. Chopra on myös sitä mieltä, että jos meillä on jotain, mitä emme ole kyenneet halustamme huolimatta poistamaan, olemme kiertäneet ne asiat ja sen jälkeen sopeutuneet niiden olemassa oloon. Sekin on varmasti ihan totta, ihminenhän sopeutuu moneen asiaan, erityisesti kun toistoa on riittävästi. Chopra kirjoittaa, että kun avaamme sielullemme tilaa päästämällä irti vanhoista energioista, siitä hyötyy eniten meissä eniten apua tarvitseva osa. Kukapa ei haluaisi luopua itselle turhasta, tarpeettomasta tai hyödyttömästä vain saadakseen tilalle jotain raikasta ja uudella tapaa energisoivaa. Vau!

Kun viikonloppuna tuijottelin merelle, alitajunnastani pongahteli monia asioita, joista koen olevani entistä valmiimpi luopumaan. Eikä se, että itsestään löytää piirteitä, joita haluaa muuttaa, ole huono juttu. Itseään voi muutostoiveista huolimatta kohdella lempeästi ja ennen kaikkea armollisesti. Me olemme täällä elämänmittaisella oppimisen polulla, tulemme olemaan aina keskeneräisiä vai oletteko kuulleet valmiista ihmisestä! Kun sen tiedostaa ja hyväksyy, ettei oikeastaan edes kiirettä ole, on jo hyvällä tiellä. Ja sitä paitsi on tosi makea juttu, kun joku asia, joka ennen olisi musertanut mielen moneksi päiväksi, ei tunnukaan enää… no, oikeastaan yhtään miltään. Se tulee, se menee ja oma suhtautuminen siihen on neutraali. Asian voi ohittaa hetkessä eikä tarvitse miettiä sitä, että itsessä on jotain vikana. En usko, että tällä suhtautumisella on oikeastaan tekemistä niinkään itsevarmuuden kasvun kanssa vaan enemmänkin sen kanssa, että pystyy elämään muutenkin kuin vain omasta egosta käsin, osaa irrottautua siitä osasta itseä, joka haluaa tehdä itsestä tärkeän. Siitä minäminäminä-tyypistä.

Itsekin olen ollut sellainen, että huono palaute jostain työstäni tai ohjaamastani tunnista on saanut helposti vallan ja vaivannut mieltäni parikin päivää. Luulen, että asia on jäänyt pyörimään päähän siksi, että palaute on aiheuttanut häpeän ja riittämättömyyden tunteita. Ja ajatelkaas, näin on voinut olla silloinkin, vaikka sitten olisin saanut samasta duunista hehkutuspalautteen. Nykyään pystynkin niin paljon paremmin käsittelemään kumpaakin puolta. Ymmärrän ensinnäkin sen, että palaute on vain sen yhden ihmisen mielipide, oli palaute sitten mielestäni huono tai hyvä. Choprakin toteaa, että ego ei ole vallassa, kun menestyminen sen kummemmin kuin tappiokaan ei hetkauta, elämän virta tuo eteemme molempia, ohimenevästi. 

Syksy merkitsee itselleni aina uudistumisen aikaa, mutta nyt olen aika innostunut tästä irtipäästämisestä ja uudistumisesta jo näin keskellä kesää ennen lomia! Ohhoh sentään, se lienee tulee sitten tarpeeseen. Vanha tunkkainen energia, voimakkaat tunnekuohut, minulle epäsopivat tottumukset, uskomukset ja tunteissa jumiminen, tervemenoa! Minä en tarvitse teitä. Sen sijaan kaikki uusi ja jännittävä, tervetuloa!

Iloista alkuviikkoa!

Kun todella pysähtyy olemaan vain itsensä kanssa, alkaa tapahtua!