Endorfiinihumalaa ja liikunnan iloa
Onpas ollut mahtavia ohjaussessareita tällä viikolla! Olen kiitollinen siitä, että saan liikkua ja vieläpä liikuttaa muita ihmisiä. Parasta.
Kappas! Tuleva maratoonari ei ole juossut nyt kahteen viikoon, mutta pakko jälleen kerran todeta, että kyllä vain liikunnan voima on mahtava. Juoksemisen sijaan olen tuuraillut nimittäin ahkerasti viimeisen kahden viikon aikana sisäpyöräilyä, bodypumpia, erilaisia intervallitunteja ja kokenut suurta liikunnan iloa ja ennen kaikkea liikunnan välittämisen iloa. Omakin kehoni on nauttinut monipuolisesta treenistä, tosin venytellä tulisi minunkin enemmän. Huomiselle olen suunnitellut juoksulenkkiä ja kyllähän se Berliinin maratonkin lähestyy huimaa vauhtia, mutta tunnen, että homma on täysin hanskassani, joten en aio alkaa hätäillä laisinkaan.
Jumpan vetäminen sivuduunina on kyllä aivan mahtava juttu, koska paitsi että itse pääsen liikkumaan, saan myös ison joukon ihmisiä liikkeelle ja tekemään hienoja asioita omalle hyvinvoinnilleen! Henkinen ja fyysinen olotilamme kulkevat vahvasti käsi kädessä, uskon näin. Kun on iloinen ja onnellinen, sitä haluaa tehdä itselleen hyviä asioita, kuten liikkua ja syödä terveellisesti. Ja vielä kun ohjaajana jumppatunnilla liikuttaa kymmeniä ihmisiä, tuntuu tunnin jälkeen todella siltä, että päivän hyvä työ on tehty, vaikka toki suurin kunnia kuuluu kullekin treenaajalle itselleen. Asiakkaat ovat olleet aivan mahtavia ja treenanneet tosissaan. Laskin jokunen päivä sitten, että olen ohjannut erilaisia ryhmäliikuntatunteja nyt jo 15 vuotta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Enkä todellakaan ole aikeissa lopettaa. Ja paitsi että koen saavani ihmiset liikkeelle, ryhmäliikuntatunti on oivallinen tilaisuus jakaa myös hyvää energiaa ja iloa ihmisille.
Eilen herätys tosin tuntui ensin hieman karunlaiselta, kello kun soi ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen jo ennen aamuseiskaa. Aamun ensimmäinen Bodypump-tuuraus sujui kuitenkin hyvin näin kesälomailijalta ja niin sitä vain sain virtaa tuostakin aamutreenistä. Iltapäivällä ohjelmassa oli vielä toinen pumppituuraus, mutta harvoinpa onneksi tuota herkkua saa nauttia kahdesti päivässä. Olin ajatellut, että päivän toinen tunti menisi nihkeämmin kuin ensimmäinen, mutta jaksoinkin sen jopa paremmin kuin ensimmäisen. Kehoni ei selkeästi ole siis vielä tottunut noin aikaiseen aamuliikuntaan, vaikka sitten vielä aikaisempia seiskan tuntejakin olen pyörittänyt monta vuotta, tosin en viimeiseen vuoteen enää lainkaan. Joka tapauksessa olen hyvin kiitollinen, että saan olla mukana liikkumassa monenlaisten ihmisten kanssa ja vieläpä innostaa ja rohkaista heitä urheilemaan. Olen harkinnut viime aikoina tekeväni vaikka sitten pienimuotoisen comebackin personal trainer -hommien pariin. Olenhan kouluttautunut FAF personal traineriksi reilu kymmenisen vuotta sitten liikunnanohjaajaopintojeni ohella, mutta sitten homma vain jäi, kun kirjoittaminen aikanaan vei mukanaan. Voisin kyllä taas nähdä itseni erityisesti aloittelevien liikkujien parissa, vaikka erilaisia sali- ja liikuntaohjelmia on tullut väännettyä aina jalkapalloilijoista poliisikouluun pyrkiville. Saa nähdä, mistä kaikesta sitä taas innostuu syksyn tullen!
Ja vielä noista kirjoitushommista. Eilen koin myös iloisen yllätyksen ruokakaupassa, kun huomasin, että uusin Vauva-lehti oli ilmestynyt. Tartuin lehteen innolla ja kun aloin selailla sitä, bongasin ensin yhden kirjoittamani jutun, sitten toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen. Ooh, tunsin oloni sangen tuotteliaaksi. Aika harvoin sitä osuu noin monta omaa juttua samaan lehteen, joten olen tyytyväinen ja iloinenkin. Toki kaikki kirjoittamani jutut ovat lukemisen väärtejä, mutta näin parivuotiaan vanhempana voin suositella erityisesti sivulta 50 alkavaa Parisuhde pulassa -juttua, jossa kahden loistavan asiantuntijan voimin ratkotaan (esikois)vauvaperheen vanhempien haasteita, joita uusi tilanne voi tuoda eteen. Ei muuta kuin lehtikikkarille ja lukemaan, jos teema on itselle ajankohtainen.
Ihastuttavaa lauantaita!
Jokke
On tullut seurailtua sun blogia jonkun aikaa, kun teemat ovat niin osuvasti sopineet omaan elämäntilanteeseen. Kiitokset mielenkiintoisista kirjoituksista!
Henkisen ja fyysisen olotilan yhteydestä tuli juuri luettua erittäin mielenkiintoinen kirja: Sakyong Miphamin kirjoittama Meditatiivinen juokseminen. Suosittelen.
Berliinin maratonin lähtö on muuten heti aamusta, joten hyvä kun saat keholle muistuteltua, miltä tuntuu lähteä liikkeelle pian heräämisen jälkeen. Tapahtuma on erittäin upea ja sulle on kyllä hieno kokemus luvassa. Itse kävin siellä juoksemassa vuonna 2010 ja kenties vielä joskus uudestaan.
Jenny B-H
Kiitos kommentista ja palautteestasi Jokke ja myös kirjavinkistä, etsinkin kyseisen opuksen käsiini!
Totta, enpä ole vielä ehtinyt tutkia Berliinin maran aikatauluja, mutta näinhän se on, lähtö on aamulla. Täytyy siis alkaa ottaa nyt elokuun tullen aamutreenejä enemmänkin aikatauluihin. Eilen kävin juoksemassa kympin 16 päivän tauon jälkeen puolen päivän kieppeillä ja tauko oli tehnyt myös hyvää, juokseminen oli alusta asti kevyttä ja viimeinen kilometri meni nopeiten kaikista. Tosin ne pitkät lenkit on otettava myös lukkariin asap.
Iloista maanantaita sinulle 🙂
Suvi
Jumppaohjaus on niin parasta noista mainitsemisistasi syistä. Vedin eilen ekat Sh’bamit 1,5 kuukauden ohjaustauon, kuukauden kesäloman ja kolmen viikon sairastelun jälkeen. Tuntui nihkeältä mennä vetämään uusi ohjelma niin pitkän liikkumattomuuden jälkeen, mutta annas olla kun pääsi lavalla ja oli pari biisiä takana. Huippufiilis!
Jenny B-H
Joo, se on aina huippufiilis, kun vain pääsee käyntiin 🙂 UUsi ohjelma on aina vähän jännä paikka, itse tosin ohjaan vain pumppia, mutta se, muistaako kaiken, tuo pienen oman jännityksensä.
Iloisia ohjaushetkiä ja kiitos kommentistasi!