Arjen tuntemuksia

Se on taas uusi viikko alkanut! Itse aloitin aamuni tänään palaverissa, mutta suurinpiirtein samaan aikaan olin myös radiossa. Vartin mittainen haastatteluni blogista ja bloggaamisesta Yle Puheen Bloginautti-ohjelmaan nauhoitettiin nimittäin jo viime viikolla. Alkavat nämä radiohommat olla aika tuttua kauraa, tuokin meni vallan ookoo ja ilman jännitystä.

Luin Facebookista, että moni ei ollut tänään niin hyvä kaveri maanantain kanssa, mutta itse olen enemmänkin siinä olotilassa, että mitähän jännittävää, mahtavaa ja upeaa seuraavaksi tapahtuu! Kannattaa kokeilla tätä metodia, itseään kun voi innostaa lähes loputtomiin.

Lapset viettivät menneen viikonlopun serkun kanssa mökkeilemässä. Olipas omituista vastata ja huolehtia vain itsestään liki 48 tunnin ajan, kun näitä vapaahetkiä on todella harvoin. Oudon, mutta hauskan viikonlopun jälkeen olisin voinut antautua väsymyksen upottamaksi, mutta sen sijaan päätin skarpata ja pitää fiilikset energisinä. Päätin, että minun ei tarvitse antaa valtaa negatiivisille ajatuksilleni, minun ei tarvitse edes kuunnella niitä. Ne voivat tulla, mutta ainakaan niiden ei tarvitse määritellä sitä, miten koko päiväni sujuu. Eli pienestä univelasta huolimatta täällä ollaan melko reippaina ja viimeisetkin dinkku-elämän rippeet poistuvat heti, kun pääsen iltapäivällä ohjaamaan sisäpyöräilyä, hikoilemaan kuona-aineet pois ja kokemaan endorfiinien ilotulituksen. Parasta.

Mutta aikamoisiahan voivat nämä arkiset tunnetilat olla erityisesti kun väsymys painaa ja selvästi taas sitä tuli huomattua, miten tiukkaa yhteistyötä keho tekee mielen kanssa. Kun toinen voi heikommin, se vaikuttaa myös toiseen, ihan sama, kummin päin asiaa kelailee. Väsymys sinällään on itselleni tuttua, sillä oppihan kuopukseni vasta liki kaksivuotiaana nukkumaan katkeamattomia öitä. Sen takia tämä valvominenkaan ei ole lempipuuhaani, kun riittävä uni on kaukana itsestäänselvyydestä, sitä todella oppii arvostamaan aivan eri lailla. Muutenkin omasta hyvinvoinnista, niin fyysisestä kuin henkisestäkin on syytä pitää hyvää huolta, mutta toki sitä tarvitsee aina välillä tuollaista täydellistä nollausta, kun voi juoda samppanjaa ja olla ilman velvoitteita. Ennen kaikkea ymmärsin jälleen, ettei siitäkään kannata potea huonoa omatuntoa. Kun vain opimme olemaan tyytyväisiä kaikkeen, mitä teemme, siitä seuraa paljon muutakin hyvää. Ja jos asiaan ei voi olla tyytyväinen, sitä ei kannata tehdä, oli se sitten mikä tahansa. Turhaa on kuitenkin jälkikäteen voivotella tai murehtia, sillä silloin näitä tuntemuksia tulee pyöriteltyä omassa energiakentässä ja sitähän saamme lisää, mitä tilaamme, eikö.

Ja oikeasti oli kyse sitten väsymyksestä kuin mistä tahansa muustakin tunnetilasta, niin vaikka ne voivat toki olla myös fyysisiä tuntemuksia, uskon vahvasti siihen, että oma mielemme tuottaa kokemukset tai ainakin vahventaa niitä, oli kyse sitten vaikka onnellisuudesta tai kärsimyksestä. Eikä rauha löydy toisesta ihmisestä tai tilanteesta, vaan se löytyy meistä itsestämme. No, onneksi saamme valita, millaisiin fiiliksiin haluamme uppoutua, vaikka helppoa se valitseminen ei välttämättä aina ole.

Muutama postaus sitten kirjoitin juoksun flowsta ja siitä, että tekiessäni jotain pyrin olemaan yhtä sen kanssa, mitä teen, oli kyse sitten tiskaamisesta, kirjoittamisesta tai juoksemisesta. Asiaa voi oikeastaan katsoa myös tältä kannalta, että kun keskittyy diggailemaan täysillä sitä, mitä tekee, kaikki sujuu ja asian tekeminen ei myöskään vie kaikkia energioita, vaan enemmänkin lisää niitä. Sanotaan nyt vaikka, että minulla olisi tiskaamista kohtaan hyvin vastahankaisia ajatuksia, niin kyllä vain se tiskaaminen tuntuisi nihkeältä. Jos taas menen innoissani ohjaamaan sisäpyöräilyä ja rakastan joka hetkeä tai ainakin nautin joka sekunnista, uskon, että tunti hujahtaa kuin hetkessä ja myös asiakkaat saavat siitä enemmän irti. Toki aina on asioita, joita tekee mieluummin kuin toisia, mutta silti suhtautumista niihin epämieluisiin asioihin voi aina pohtia.

Arjen tunneharjoitukset jatkuvat, mahtavaa viikkoa sinulle!

Ja tämä se pätee muuhunkin kuin urheiluun! (Kuva: Pinterest)