Mukavuusalueen reunamilla

No niin! Tänään vuorossa on hieman itseni haastamista ja mukavuusalueen reunamilla steppailua. Helsingin Kirjamessut nimittäin alkoivat tänään ja minulla on ilo olla paikalla tänään iltapäivällä Naisen iholla -kirjan tiimoilta niin haastattelijana kuin haastateltavanakin, myös sillä toisella kotimaisella. Toivon, uskon ja luotan, että kaikki menee nappiin ja pienet perhoset massussa kertovat vain siitä, että olen asialleni omistautunut ja haluan onnistua.

En sitä paitsi oikein edes keksi, mikä olisi kamalinta, mitä voisi tapahtua. Pienet mokat kun tässä globaalissa maailmassa tuntuvat aika mitättömiltä asioilta. Ja sitä paitsi minusta tuntuu, että olen niin monessa liemessä keitetty, että lopulta en ihan pienistä sattumuksista hätkähdä. Kirja-asiakin on tuttua minulle ja tatuoinneistahan voin esittää vain omia mielipiteitäni, sillä meillä ihmisillä kun on jokaisella asiaan kuin asiaan ne omat näkökantansa.

Ja lopulta, tätä esillä oloa kirjan parissa olen halunnut ja nyt pääsen puhumaan aiheesta, joka on itselleni mieleinen. Sillä hetkellä kun olen lavalla tai radiossa, pitää muistaa se, että juuri sillä hetkellä saan tehdä asiaa, josta nautin, jota olen itse halunnut tehdä, joka tuo minulle onnistumisen hetkiä ja uusia elämyksiä. Minua ei ole kukaan pakottanut puhumaan kirjasta, vaan olen itse suostunut pyydettäessä. Se on täysin oma valintani, mutta toki pieni jännitys on silti luonnollinen asia.

Tässä vielä loppukevennykseksi haluan kertoa eräästä tilanteesta, joka tapahtui useita vuosia sitten ohjatessani jumppaa Kumpulan Liikuntakeskuksessa. En enää muista mitä tuntia ohjasin, mutta sen muistan, että jumppasali oli täpö täynnä asiakkaita. Olin pukeutunut mustiin lököttäviin trikoohousuihin, jotka tuolloin olivat ihan lempijumppahousuni. Kesken tuntia kävin säätämässä musiikkilaitetta, ja kas, jäin housuistani kiinni räkkiin, jossa stereot olivat. Niinhän siinä kävi, että kääntyessäni takaisin asiakkaisiin päin tunsin, kuinka housuni olivat jossain tiukasti kiinni. En ehtinyt kuitenkaan enää pysähtyä vaan nousin seisomaan ja seuraavaksi kuului äänekäs kruts! Housuni repesivät keskeltä takapuolta noin 20 sentin matkalta niin, että alushousujen väri ei jäänyt kenellekään salissa olleelle epäselväksi. Tilanne oli todella, todella epämukava, mutta ennen kuin pakenin pukuhuoneeseen hakemaan pukukaapista neulepaidan ahterini suojaksi, kuittasin homman huumorilla. Asiakkailla oli hauskaa, mutta niin oli minullakin.

Tärkeää onkin se, että mokan tai jonkun ehkä snadisti epämiellyttävän yllätyksen kohdatessaan osaa nauraa ja ennen kaikkea osaa nauraa itselleen. Elämässä kun sattuu ja tapahtuu asioita, joihin ei voi aina varautua. Ja ihan totta, näin vuosikausia jälkeenpäin minua huvittaa tuo housuasia vielä ihan suunnattomasti ja muistelen sitä hymy huulillani. Vaikka toki tähtään aina parhaimpaan lopputulokseen, niin huumoria ei silti tarvitse unohtaa.

Ilon kautta siis, tänäänkin!

P.s. Minua ja kahta viehättävää tatuoitua naista voi kuulla messujen Kirjakahvilassa klo 14. Klo 16.10 olen eetterissä YleX-kanavalla.

Tänään tehdään taikoja! (Kuva: Pinterest)