Oikea hetki..
..ihan kaikkeen on juuri nyt!
No nyt on kyllä jokainen päivä ollut erilainen ja täynnä tekemistä. Paitsi että olen tehnyt kirjoitushommia, olen juossut ympäri kaupunkia sijaistelemassa ryhmäliikuntatunteja. Kun käy saman päivän aikana neljässä eri mestassa ohjaamassa neljä erilaista jumppatuntia, voisi sanoa, että jokainen penni on kovalla ja hikisellä työllä ansaittu. Heh, olen näemmä vielä sitä ikäluokkaa, kun penni oli miljoonan alku! En silti valita, vaan olen kiitollinen siitä, että töitä on. Välillä tuntuu kyllä haasteelliselta pitää paletti kasassa, mutta onneksi ne hetket ovat melko harvassa ja kalenteri jeesaa. Tänään aamuna tosin ajatukseni meinasivat lähteä epätoivon tielle, mutta nopeasti sain psyykattua itseni hyviin keloihin ajattelemalla kaikkea sitä, mistä minä olen kiitollinen. Ja vaikka päivät ovat olleet juoksemista ees taas, tunnen vahvasti, kuinka silti olen paljon enemmän läsnä hetkessä. Niin siistiä!
Olen myös pyrkinyt kiinnittämään ajatukseni siihen, mitä kaikkea voin tehdä, enkä siihen, mikä juuri nyt ei ole mahdollista. Runsaasta liikunnasta huolimatta vai ehkä juuri siitä johtuen tämä syksy onkin ollut todella täynnä virtaa. Toki kaamos ja pimeys väsyttävät minuakin, mutta jos hyväksyisin uskomuksen, että en jaksa eikä energiaa ole, uskomus todella saattaisi alkaa toteuttaa itseään. Olen ihan loppu tähän pimeyteen -kela voikin olla vain tahaton veruke, jotta ei tarvitsisi tehdä mitään asioita, joita ei ole ihan pakko duunata.
Veemäisessä tilanteessa, kuten tänään aamulla yhden työhomman sakattua, itselläni toimii aina vain sama vanha Nyt on näin -hokema. Voivottelu ei muuta tee kuin syö voimia, joita tarvitaan sen hyvän, ihanan elämän ja asioiden edistämiseen, eikö totta! Muutos tapahtuu ajattelemalla ja ennen kaikkea tekemällä pieniä asioita nykyhetkessä. Emme voi tehdä asioita menneisyydessä emmekä tulevaisuudessa, vaan juuri tällä sekunnilla. Elämää voi paljon muuttaa fiksailemalla omia asenteitaan, mutta lopulta sekään ei ehkä riitä. Joten just do it! Jokainen kohtaamamme tilanne, joka kyseenalaistaa totuttuja tapojamme, antaa mahdollisuuden kokeilla uutta asennetta tai uutta toimintatapaa. Ja tämä on lopulta niin siistiä! On mieletöntä seurata, mihin kaikkeen itsestä on, kun eteen tulee mutkia.
Toivon meille kaikille enemmän uskoa, vähemmän murehtimista. Enemmän tekoja, vähemmän puhetta. Enemmän optimismia, vähemmän pessimismiä. Enemmän mielikuvittelua, vähemmän nojautumista tylsiin faktoihin ja eisekumminkaantuutapahtumaan-ajatteluun. Realismi on toki hyvästä, mutta siitäkin voisi vähän höllentää. Kaikki ei mene niin kuin ajattelee. Mutta moni asia voi mennä niin kuin kuvittelee. Kyllä maailma on ihmeellinen paikka ja arki voi parhaimmillaan olla todella hyvää, no juuh, vaikka sitten toisinaan hieman tasapaksua ja täynnä pieniä epäkohtia eli asioita, jotka menevät eri lailla kuin minäminäminä tahdon. Eikä edes tarvitse nähdä lopputulosta, tärkeää on vain uskaltaa. Omien haaveiden ja kaipaamien asioiden panttaaminen on vähän sama asia kuin se, että säilyttää “parempaa” astiastoa kaapissa “paremman” päivän varalle. Että nooooo näitä käytetään sitten, kun eteen tulee se oikea tilaisuus ja sopiva hetki. Entäs sitten, kun yhtäkkiä huomaa, ettei sellaista oikeaa ja sopivaa hetkeä tullutkaan ja elämä on vain vilahtanut ohitse täydellistä ajoitusta odotellessa.
Päivän jumpat x 3 odottavat! Rauhallista Itsenäisyyspäivää!
Comments are closed.