Juuri nyt…
..voi ottaa ensimmäisen askeleen, oli kyse sitten mistä asiasta tahansa.
Jee, tänään on minun mielestäni kevään ensimmäinen päivä. Lisäksi hyvää fiilistä on tuonut se, että yksi jännittävä projekti on minun kohdallani ohi. Nyt ei siis muuta kuin odottamaan Naisen iholla -dokumentin valmistumista ja ilmestymistä. Ja koska minun hommani dokkarissa ovat tehty, se tarkoittaa sitä, että minulla on tilaa ja energiaa mennä taas seuraavia unelmia ja tavoitteita kohti, toki tästä hetkestä nauttien.
Mieleeni nousi tässä päivänä eräänä muutama lempisetäni Wayne W. Dyerin viisas sana: menestys edellyttää pienten asioiden ajattelemista. Tottahan tämä, sillä ne suuret asiat ja menestys koostuvat ainakin useimmiten juuri monista pienistä asioista. Dyer myös kehottaa hoitamaan vaikeat asiat silloin, kun ne vielä ovat helppoja. Aaaah. Tämäkin kolahti. Itse ainakin tunnistan itsessäni sen, miten joidenkin asioiden hoitamista lykkää joskus viimeiseen asti. Deadline on joskus paras muusani, ehhehe. Mieluummin sitä vaikka järjestää sukkalaatikon ja silittää alushousut, kun esimerkiksi soittaa jonkun puhelun, joka jostain syystä ei tunnu itsestä mieluisalta. Dyer myös kannustaa meitä tekemään suuria asioita silloin kun ne ovat vielä pieniä. Juurikin näin. Hän myös lohduttaa, että emme kykene saamaan aikaan valtavasti tänään, mutta voimme ottaa ensimmäisen askeleen.
Ensimmäinen askel! Tänään onkin hyvä päivä herätä ja ottaa se askel. Juuri tänään!! Juuri tältä istumalta voi suunnata kohti unelmia ja ihan huippua elämää! Juuri nyt on hyvä hetki alkaa tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa. Tässä muodossa täällä ollaan vain kerran. Entäpä jos tämä päivä olisi ensimmäisesi tai viimeisesi. Tekisitkö jotain toisin, nyt heti.
Mukavaa viikonloppua sinulle!
Hanna
Upea juttu! Odotan innolla dokkarin ulostuloa, se on varmasti silmäkarkkia 🙂
Silloin kun löysin sattuman kautta blogiisi, ja aloitin lukemaan sitä alusta, en tiennyt että sinun lusikkasi oli Naisen iholla-kirjan sopassa. Oli hauskaa jossain vaiheessa tajuta tämä; ai tää on se tyyppi, jonka kirjaa olen selannut ahkerasti!
Minä olen juurikin tuollainen ”paineen alla parasta”- tyyppi, joka hikoilee viime metreillä jonkun keskeneräisen työn kanssa. Taidan kuitenkin harjoitella asioiden tekemistä ajallaan ja rauhassa, kun tuntuu että tuo projektin palauttamista edeltävinä päivinä tapahtuva loppurutistus on hieman liian stressaavaa.
Ihanaa maaliskuuta!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Hanna palautteestasi ja kommentistasi! Hienoa, että eksyit blogiini ja helpottavaa kuulla, että on muitakin, jotka hiovat timantteja paineen alla 😉
Ihanaa viikkoa sinulle!