Kiitos sinulle!

Eilinen Hidasta elämää -sivuston Facebook-sivuille nostettu jonkin hetken takainen postaukseni sai osakseen niin paljon tykkäyksiä, että meinasin vallan tipahtaa tuolilta! Kiitos jokaiselle lukijalle ja tykkääjälle, teitä oli melkoinen määrä ja joku lienee eksynyt tännekin Hidasta elämää -saitin kakkosblogini siivittämänä. HE-sivustolla postailen harvemmin kuin täällä omassa osoitteessani, jossa kirjoitan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista sielua, kehoa, ajatuksia tai mieltä unohtamatta. Yhtälailla kirjoitan niin henkisestä kuin fyysisestäkin hyvinvoinnista.

Ammattilainen olen vain omassa elämässäni ja arjessani, joista kirjoituksiani useimmiten ammennan. Toki luen paljon juuri esimerkiksi hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta, blogeja ja lehtiä ja työssäni toimittajana pääsen haastattelemaan kaikenlaisia asiantuntijoita, joilta matkaan tarttuu usein jotain viisasta. Useimmiten kuitenkin se riittää, että kuljen silmät auki ja korvat höröllä missä ikinä sitten liikunkaan. Keskityn monesti paljon myös siihen, mitä ajattelen ja mitä tunnen. Postausteni aiheet kumpuavatkin omista keloistani ja omasta kulloisestakin elämäntilanteesta. Kirjoitan pitkälti itselleni, vaikka teitä lukijoita onkin jo melkoinen määrä. Kirjoitan, koska sillä tapaa viesti menee parhaiten itselleni perille, olen tyyppi, joka hahmottaa asiat ja näkee asiat eri näkökulmista kirjoittamisen kautta. Ja koska muistettavaa on paljon, toimivat kirjoitukseni myös muistilappuina ennen kaikkea itselleni. On vain tuplahyöty, jos joku muukin niistä jotain irti saa, joten ole hyvä.

Uskon siihen, että kun on itse ollut pulassa, hädässä, autettuna ja luullut, ettei askel enää kauaksi kanna, sieltä ylös rämmittyä on suuri halu ja palava intohimo jeesata myös muita. Jos omana itsenään voi kannustaa jota kuta toistakin uskomaan siihen, että vielä koittaa päivä, kun on helppo hengittää ja valoa tulvii sisään ämpärikaupalla, niin mikäs sen mainiompaa. Jokaisella meistä on omat kokemuksemme, muistomme ja tilanteemme. Halutessamme voi olla mahdollista kääntää monenlaiset kokemukset voitoksi ja elämän suureksi käännekohdaksi.

Oma lasini oli joskus kauan sitten pitkään puoliksi tyhjä. Nyt se on jo vuosia ollut lähes poikkeuksetta vähintään puoliksi täynnä, paikoin jopa ihan piripinnassa! Se on jännä, miten sama ihminen voi nähdä asiat niin eri tavoin. Se kertoo siitä, että ihminen kasvaa ja etenee polullaan. Oppii uutta eikä ole ikinä valmis. Eikä tarvitsekaan olla. Nykyään myös useimmat niistä entisistä arjen velvollisuuksista tarjoavat aiheen kiitollisuuteen. Sitä paitsi tiskatessakin voi meditoida!

Toki joskus vieläkin kiristää kupolia, mutta enpä joskus ennen osannut suhtautua tunteisiini niin kuin nykyään. Ärsytyksen noustessa useimmiten pysähdynkin miettimään, missä tunne tuntuu ja oikein fiilistelen sitä, annan sen tulla ja mennä kuin pilvet taivaalla. Ulkoiset olosuhteet eivät enää ihan yhtä usein pysty pompauttamaan minua tunnetilasta toiseen. Joskus ennen erityisesti stressin äärirajoilla ollessani saatoin räjähtää ja toimia sen mukaisesti, kun en ymmärtänyt, että tunteen hyväksyminen ja kokeminen ei tarkoita sitä, että se pitää tuoda näyttävästi esille.

Uskon siihen, että monesti pidämme normaalina olotilanamme jotain sellaista, johon olemme vain yksinkertaisesti tottuneet. Ja aina se, mihin olemme tottuneet, ei tee meille hyvää tai saa meitä iloiseksi. Mutta ihminen vain on sellainen, että kaikkeen tottuu, jopa epämukavuuksiin. Ja kun asioista ja tavoista tulee automaatioita, emme välttämättä osaa edes kaivata muuta. Eikö ole jännä! Uraudumme tekemään ja suorittamaan asioita niin kuin olemme ne aina tehneet. Ja kun on vähän väliä kiireinen, stressaantunut tai alakuloinen, ei ehkä edes osaa ajatella, että arki voi todellakin pääasiallisesti olla jotain aivan muuta, aivan päinvastaista ja aivan ihanaa, elämä saa olla pääosin nautintoa elämäntilanteesta riippumatta, vaikka toki mutkat matkassa ja korkea aallokkokin kuuluu asiaan. Kuitenkaan sitä ei välttämättä tule edes mietittyä, että millaista olotilaa haluamme päivittäin kokea. Itsekin olen havahtunut näihin kysymyksiin vasta viimeisen vuoden pari aikana. Nykyään herätessäni aamulla useimmiten siksi juuri mietinkin, että mitähän ihanaa haluan juuri tänään kokea. Kokeilkaas! Tuon kysymyksen esittäminen itselle heti simmujen avauduttua virittää fiilikset plussan puolelle ja vaikka tuntisi itsensä kuinka väsyneeksi, päivästä muodostuu heti aamusta mukavampi ja väsymyskin unohtuu, kun miettii kaikkea sitä ihanaa, mitä eteen voi tulla.

Paljon on itsestä kiinni.

Ihanaa perjantaita sinulle!