Uni
Viime yönä näin unta, että olin ohjaamassa jumppaa valtavalla lumikentällä. Vaikka oli talvi, meillä oli sisätreenivaatteet päällä ja väkeä oli ihan valtavasti. Aloitin tunnin pitämisen, ja yhtäkkiä huomasin, että tossuni eivät pitäneet liukkaalla maalla vaan aloin lipsua pois kentän reunalta kohti isoa kuoppaa. Tajusin putoavani unessa kuoppaan niin, että ymmärsin, että en pääse sieltä omin voimin pois. Lunta tuli päälleni koko ajan lisää ja kauhoin sitä pois pääni yläpuolelta minkä ehdin, mutta se oli ihan toivotonta. Unessa ymmärsin kuolevani, mutta samalla oivalsin jotain: täytyy kerran kuolla, jotta tulee siksi, joka on. Seuraavaksi huomasin istuvani erään läheiseni kyydissä, joka ei tiennyt kohtalostani. Hän ei myöskään huomannut minun olevan autossa, joten ilmeisesti olin hänelle näkymätön, vaikka itseni hyvin vahvasti koin olemassa olevaksi. Ajoimme tuon tapahtumapaikan ohi, ja kuopan laidalle oli kertynyt jo runsaasti ihmisiä auttamaan minua: oli jumppareita, ensihoitajia ja palomiehiä kaivamassa lunta pois. Huomasin myös vanhan kollegani, joka oli hakenut koiransa nuuskuttamaan perääni. Istuin auton kyydissä täysin tyynenä. Tiesin, että olen kuollut, mutta oloni oli rauhallinen ja luottavainen. Unessakin ymmärsin, että on oltava kiitollinen joka sekunnista ja niissä fiiliksissä heräsin aamuun.
Liikaa jumppaa tällä viikolla kenties? Metrossa matkalla…tittidii… ohjaamaan oli pakko googlettaa, mitä oman kuoleman näkeminen unessa tarkoittaa. Ja se tarkoittaa hyviä asioita! Oma kuolema unessa merkitsee sisäisiä muutoksia, transformaatiota, itsensä löytämistä ja positiivista kehitystä elämässä. Se tarkoittaa suuria mahdollisuuksia, uuden kohtaamista ja menneen taakse jättämistä. Oma kuolema kuvaa jonkin asian tai vaiheen loppuunsaattamista ja uuden alkua, siirtymistä ehkä uuteen elämänvaiheeseen, muutosta parempaan. Todella jännittävää! Kävin muuten pari vuotta sitten uniryhmässä, jossa analysoimme toistemme unia. Tällainen uni olisi ollut hieno esittää siellä.
Muutos, uusi alku, uudet tuulet… No sehän sopii! Olen ollutkin kovasti sitä mieltä, että parempaa päin kohti mennään monellakin saralla, vaikka ihan tyytyväinen suurimmaksi osaksi olen nytkin. Mutta alitajunta se siellä unessa työskenteli puolestani ja haluaa ilmeisesti kertoa, että pitkällisen aherruksen jälkeen on aika alkaa ottaa vastaan niitä uusia, hyviä asioita. Sallia itselleen kaikki se hyvä, mitä tuleman pitää ja uskoa, että on sen arvoinen. Jihuu! Vähänkö alkoi jännittää, mihin kaikkeen upeaan ja mahtavaan tässä saa varautua.
Vaikka unen teema olisi voinut olla ahdistava, en herännyt hikisenä ja paniikissa huutaen, vaan jotenkin todella rauhallisena ja tyynenä, kuten olin myös ollut unen autossa matkustaessani. Päällimmäisenä tunteena oli voimakas kiitollisuus siitä, että edes saan herätä uuteen päivään, saan viettää aikaiset aamutunnit läheisteni kanssa ja saan lähteä ohjaamaan. Sitä vain fiilisteli suurella kiitollisuudella kaikkea aina ihmisistä kahvinkeittimeen, freesiin aamukahviin ja paikasta a paikkaan b minut kuljettavaan metrovaunuun, täpötäyteen salilliseen liikkumaan tulleita ihmisiä. Oi. Elämä kyllä on ihmeellistä, jos annamme sillä mahdollisuuden olla sitä. Kun emme ota asioita itsestäänselvyytenä, muuttuu arki kertakaikkisen hienoksi kokemukseksi.
Kivaa viikonloppua!
Comments are closed.