Synkka on päivän sana…

…ja kaikki liittyy kaikkeen. Kun dominopalat alkavat kaatua, tapahtuu monia yllättäviä asioita! Kyllä maailma vain on ihmeellinen paikka, kun sille antaa mahdollisuuden olla sellainen.

Reilu viikko sitten reissasin pari päivää Etelä-Virossa ja tutustuin muutamaan minulle aiemmin kasvoilta vieraaseen, mutta nimeltä tuttuun toimittajaan. Kas kummaa, tämän matkan jälkeen olen törmännyt heistä muutamaan jo kerran pari. Perjantaiaamuna taas olin kuuntelemassa erästä infoa majakkalaiva Relandersgrundissa Helsingin Katajanokalla. Kunnostettu laiva on seissyt samassa paikassa liki 10 vuotta ja olen kulkenut siitä ohi kymmeniä, ellen satoja kertoja, mutta ikinä en ole poikennut laivaan sisään. On muuten todella viihtyisä paikka, voin suositella. Laivan kansiterassin lisäksi siellä on pieni sisustusputiikki, jossa myydään muun muassa puutarhakalusteita ja valaisimia. No, kuinkas sitten kävikään, jo seuraavana päivänä, eli lauantaina, pääsin laivaan toistamiseen, koska ystäväni ystävä järkkäsi siellä valmistujaisjuhlansa ja kävimme piipahtamassa tilaisuudessa kesken ystäväni synttärijuhlinnan. Todella hassua!

Laiva on laitettu sisältä todella viihtyisäksi ja terassilta näimme upean auringonlaskun. Tuonne heti, kun helle alkaa!

Hauskin asia, jonka maailmankaikkeus on viime aikoina järjestänyt, lie se, miten sain käsiini ruotsalaiskirjailija Josefine Lindénin esikoisteoksen Tiden går så långsamt när man tittar på den (Litet Förlag 2014). Olin lukenut Josefinen haastattelun jostain ruotsalaismediasta, kun törmäsin häneen sattumalta instagramissa ja aloin seurata häntä. Josefine seurasi minua takaisin ja jonkin ajan kuluttua viestitti minulle, että on tulossa Suomeen luennoimaan kirjasta. Juuri tuona päivänä minä taas olin Berliinissä, mutta Josefine pyysi osoitettani, koska hän halusi lähettää kirjansa minulle luettavaksi. Hetken kuluttua hänen Suomessa asuva ystävänsä otti yhteyttä ja kertoi, että hänellä on ”minun” kirjani ja sanoi toimittavansa teoksen minulle. Viime perjantaina sain kirjan hyppysiini ja heti lauantaina ollessani Niina Stoltin ja Mirkku Merikallion Ihana nainen -kuvauselämyksessä, törmäsin tuohon samaiseen, kirjan minulle juuri postittaneeseen ystävättäreen! Kyllä voi maailma olla pieni ja näin ovat maailmankaikkeuden tiet lukemattomat. Ja hei, Ihana nainen -kuvauksen jälkeen lähdin ystäväni synttärijuhliin, jotka kulkivat nimellä Ihanat naiset rannalla! Sattumaako?!

Terkut ihana nainen -kuvauselämyksestä! Juu normisti en ihan näytä tältä!

On mielenkiintoista, miten asiat voivat mennä juuri näin, kuten yllä, mutta lopulta se tuo vain uskoa siihen, että mitä vain voi maailmassa tapahtua. Kun uskaltaa heittäytyä tutuilta poluilta ja ensinnäkin alkaa katsoa maailmaa ihmettelevin silmin vähän niin kuin pienet lapset tekevät, mikään ei enää ole mahdotonta! Uskon vahvasti siihen, että kun itse on valmis ihmeisiin, niitä alkaa myös tapahtua. Saamme koko ajan monenlaisia merkkejä monista eri asioista, mutta aina niihin vain ei kiinnitä huomiota tai niitä edes ehdi noteerata. Silmät siis auki ja aistit avoimeksi!

Ja kun noita merkkejä mietin, niin lähes joka kerta kun olen esimerkiksi törmännyt todella tiukkoihin haasteisiin ja itsestäni riippumattomiin esteisiin työasioissa, minulla on keikkaa vastaanottaessa ollut sisälläni pieni kalvava epäilys, että onkohan tämä nyt hyvä juttu tai mitähän tästä tulee, onpa mulla outo fiilis. Ja joka kerta tuo fiilis on lopulta ollut oikeassa, jostain syystä asia on mennyt vaikeimman kautta ja tuonut mukanaan paljon stressiä ja vienyt mukaan runsaasti energiaa. Jälkeenpäin on helppo olla jälkiviisas, mutta sen sijaan kannattaa ehkä pistää mieleen noita omia tuntemuksia epävarmuuden hetkellä ja todella kuulostella niitä silloin, kun ne puskevat pinnalle toistamiseen. Niillä kun usein on jokin sanoma ja voi säästyä monelta harmilta tekemällä tuollaisessa tilanteessa sittenkin toisin.

Josefinen kirjasta ja Ihana nainen -kuvauselämyksestä on tulossa postauksia myöhemmin.

Upeaa yllätysten juhannusviikkoa juuri sinulle!