Uusi aluevaltaukseni!

Onpa olleet taas pari hyvin ajankohtaista ja itseä opettavaa päivää life coach -opintojen parissa Valmentamossa. Käsittelimme muun muassa uravalmennusta ja ajanhallintaa, mistä erityisesti jälkimmäinen kolahti aika kipeästi omaan nilkkaani. Minun on ollut viime aikoina taas vaikeaa erottaa työtä ja harrastamista, erityisesti kun teen työkseni sellaisia asioita, joita moni harrastaa – liikuntaa ja kirjoittamista. Kuitenkin mustaa valkoisella auttoi minua näkemään sen faktan, että voisin omissa hommissani toimia tehokkaammin. Silloin säästäisin aikaa, energiaa ja hermoja ja minulle jäisi enemmän tilaa olla läsnä kotona. Miten helppoa ja itsestäänselvää onkaan olla läsnä ohjatessa, haastatellessa ja valmentaessa, mutta kotona läsnäolo ikävä kyllä kaatuu yhä edelleen monesti kännykän räpläämiseen ja somettamiseen. Harjoitukset siis jatkuvat! Vaikka opettelen kovasti sitä, että vaikka lapsi lukee, leikkii tai katsoo lastenohjelmia, minä voin istua vieressä ja vain olla. Aina ei tarvitse olla jotain käden ulottuvilla, enhän tahdo jäädä lasteni muistikuviin äitinä, jonka käteen oli kasvanut äly(tön)puhelin!

Oma ajankäyttöni selkeytyi minulle erityisesti, kun jaoimme ajankäyttömme eräänlaiseen piirakkaan. Perhe ja parisuhde jäivät kyllä omassa piirakassa ikävästi työn jalkoihin, ja siihen tulee tulla muutos, niin kauan kuin minulla on perhe ja parisuhde. Lapset nimittäin kasvavat supernopeasti ja kas, yhtäkkiä kotona on melkein täysi-ikäinen daami, yksi yläkoululainen ja missä välissä se pian neljävuotias on oppinut piirtämään minut niin, että minulla on pyöreä pää, iloinen ilme ja päästä lähtevät kädet ja jalat! Niin kauan kun tyttäreni vielä ovat kiinnostuneet seurastani, niin kauan tulee minun olla enemmän läsnä. Piste. Mutta mitä voin sitten tehdä, että tämä ei jäisi vain kauniiksi puheeksi vaan astuisi todella käytäntöön? No aika pieniä juttuja, mutta isoja muutoksia. 1) Päätin alkaa kehittää keskittymistäni vartin meditaatiosessioilla päivittäin. Ja ohhoh, miten vaikeaa voikaan taas vain olla, kun ei ole meditoinut iäisyyksiin…2) Alan tehdä oikeiden asioiden to do -listoja. Käyn tarkemmin päiväni läpi edellisenä iltana. 3) Säästän aikaa ja energiaa, kun ollessani kirjoittamassa suljen samalla sähköpostin ja kännykän (muuten saatan ravata vähän väliä lukemassa meiliä, instagramia ja facebookia). 4) Teen mielikuvaharjoituksen, millainen on se Jenny, joka handlaa ajankäytön (ja joka ei tee ”koko ajan” töitä tai jotain niihin liittyvää)? Millainen on se Jenny, jonka ajankäyttö on ihan holtitonta ja työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt (vaikka aina näitä kahta ei voi täysin erottaa, teemmehän töitä ja olemme vapaalla samalla pääkopalla)? Pureudun siihen, millaisia tunteita huonon ajanhallinnan takana on. Pitääkö minun tehdä maailma valmiiksi juuri nyt? Olenko muuten huono tai riittämätön ihminen? Ketä haluan miellyttää? Yritänkö kelvata jollekulle muulle itseni lisäksi? Nämä ovat hyvin kiinnostavia asioita, joita kannattaa välillä pysähtyä pohtimaan. Pohdin myös sitä, mikä olennainen muutos itsessäni tulee tapahtua, jotta saan ajankäyttöni hallintaan? 

Tulin siihen tulokseen, että oma ajankäyttöni on täysin kiinni minusta itsestäni ja myös asenteestani. Hyväksyn kunkin tilanteen ja toimin sen mukaan. Jos on kiire, olen tehokas ja jos on hiljaista, en murehdi sitä, että on hiljaista, vaan keskityn enemmän perheeseen, kotiin, itseeni. Priorisoin, delegoin, deletoin. Ah. Pieniä tuttuja asioita, mutta isoja oivalluksia.

Pohdimme myös uraa ja itse yritin saada tolkkua sille, miksi minulla paikoin on se tunne, että poljen paikallani, vaikka teenkin hitosti kaikkea. Ehkä syy jumittamiseen on se, että fokusointi on jäänyt vähemmälle. Toisaalta tämä oma palettini sopii minulle, saan kirjoittaa, valmentaa, ohjata liikuntaa. Mikään niistä ei sulje toistaan pois, vaan enemmän ne tukevat toisiaan. Unelmani on tehdä töitä kuusi tuntia päivässä neljä päivää viikossa. Sitä kohti siis!

Mutta nyt pikku uutinen uudesta aluevalloituksestani, kokonaisesta valmennusviikonlopusta.

Innoissani voin kertoa, että pidän marraskuun lopussa 22.11.-23.11. kehon ja mielen rentoutusviikonlopun historiallisessa kartanomiljöössä Jamilahden opistossa Haminassa. Lue lisää alta:

Elämä on pitkälti myös sellaista, millaista me itse siitä teemme. Toki kaikkeen ei voi vaikuttaa, joten relax.

Upeaa torstai-iltaa sinulle!

Joskus parhaat oivallukset tulevat tässä asennossa!