Kirje itselle (postaus sisältää kirja-arvonnan)

Eilen ajellessani ohjaamaan mietin sitä, miksi moni meistä on niin ankara itselleen. Toki tiedän, miten sille ankaruuden tielle lipsuu helposti ja sieltä on vaikea nousta. On niin helppoa olla itseen tyytymätön, vaikka voisi arvostaa kaikkea sitä, millainen on tai mitä on saanut aikaan. Olen itsekin ollut itseeni joskus todella tyytymätön, ruoskinut itseäni aina vain parempiin suorituksiin, vaatinut itseltäni hirveästi, olen nähnyt itseni tekemisen, en olemisen kautta. Olen myös seissyt peilin edessä, en suinkaan hymyilemässä itselleni niin kuin nykyään, vaan enemmänkin ahdistelemassa ja tarkistelemassa vaikka sitten kehollisia epäkohtiani ja puhumassa itselleni rumasti. Tuolla on liikaa, tuolla liian vähän, miksen vain voi olla toisenlainen, miksi en pysty enempään, lenkille siitä läski, olen joskus miettinyt. Jälkeenpäin tämä kaikki tuntuu naurettavalta, epärealistiselta ja itse asiassa aika surulliselta. Kuinka paljon sitä onkaan itseään erilaisista asioista syyllistänyt, syytellyt, moittinut, ennen kuin on oppinut arvostamaan itseään, rakastamaan itseään, pitämään itseään hyvänä tyyppinä. Ja se, kun ei ole omissa nahoissa kotonaan, näkyy valitettavasti myös ulkopuolelle. Niin moni purkaa pahaa oloaan kanssaihmisiin, joilla ei ole osaa eikä arpaa mihinkään, he vain sattuvat paikalle jonain tiettynä hetkenä. Ja kuinka moni patoaa sen pahan olon sisälleen, kun ei osaa käsitellä tunteitaan. Patoaa, patoaa, patoaa ja räjähtää. Silti muutokseen ei aina ryhdytä, vaikka sitä haluttaisiinkin. Epäkohtia märehtimällä ei kuitenkaan päästä mihinkään uusiin tuloksiin. Tyytyväisyys ja rakkaus itseen ei lisäänny itseä mollaamalla tai vihaamalla.

xxx

Kiitoskirje itselleni. Minulta.

Mitään yhtäkkistä muutosta ei ole itsellenikään tapahtunut, vaan tämä itsen hyväksyminen ja itseen tyytyväisenä oleminen on varmasti vain luonnollinen jatke kaikelle itsetutkiskelulle ja työlle, mitä olen henkisesti viime vuosina tehnyt. Miksi vihata itseään, kun itseä voi myös rakastaa. Kaikki on niin paljon helpompaa, kun pitää itsestään ja arvostaa itseään.

Aamulla sitten käydessäni läpi kalenterini to do -listaa kalenterin välistä tipahti kirje, jonka olin päivännyt 27.5.14 ja kirjoittanut, kyllä vain, omalle itselleni:

Moi Jenny! Ylpeänä olen seurannut vierestä henkistä kasvuasi ja vastuunottoa omasta elämästäsi. Tosi hyvin olet osannut löytää voimaa omasta itsestäsi ja olet osannut upeasti irrottautua stressaamisesta, kontrollista ja muiden ihmisten elämän ottamisesta henkilökohtaisesti. Olet myös panostanut omaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiisi ja osaat nykyään nähdä oman tärkeytesi. Olet itsellesi armollisempi ja rakastat itseäsi kuin pientä lasta – ehdoitta ja ilman vaatimuksia, hyväksyvästi, lempeästi ja ilolla. Jatka samaan malliin, hyvä sinä! Voi hyvin, rakkaudella, Jennysesi

xx

Niin on nättiä! Kirje itselleni.

Kirjoitin kirjeen viime toukokuussa, kun minulla oli ilo osallistua Jenni Emilia Kauppilan rakkauskurssille. Olin jo talvella hankkinut itselleni neljä henkilökohtaista valmennuskertaa Jennin luona, ja sain niistä hyvin paljon irti ja osa oivalluksistani siirtyi ihan käytännön arkeenkin. Esimerkiksi valmennuksessa tekemästäni oivalluksesta läsnäoloon liittyen kirjoitin täällä jo aemmin. Toukokuinen Jenni Emilian ohjaama rakkauskurssi tosin tuli itselläni hieman huonoon saumaan. Kun takana oli neljän kerran henkilökohtainen valmennus ja omat vasta alkaneet life coach -opinnot, kärsin kai jonkinlaisesta ähkystä, mitä tuli kurssittautumiseen ja itsetutkiskeluun. Olin esimerkiksi hieman laiska kurssilla saamiemme kotitehtävien suhteen ja Jennin Rakastan siis olen -esikoiskirjankin lueskelin vasta myöhemmin kesällä. Kirja on ihan mainio ja pitää sisällään 30 askelta, jotka johdattavat lukijaa kohti parempaa itsetuntemusta. Kirja on suunniteltu niin, että sen harjoitukset ja tekstit voi halutessaan läpikäydä viidessä viikossa. Kun palautat yhteyden omaan sisimpääsi, avaat maailman, jossa kaikki on mahdollista juuri nyt, Jenni Emilia kirjoittaa.

Tuon itselleni kirjoittaman kirjeen tarkoituksena oli kirkastaa minulle sitä, mihin tähtään kirjan avaaman prosessin avulla. Millaisista asioista voisin itseäni kurssin päätyttyä, kirjan luettuani tai ihan muuten vain kasvettuani kiittää? Kun kirjeen kirjoitin, suunnittelin sen avattavaksi noin kuukauden päähän, eli siihen hetkeen, kun kurssi oli ohi. Minä sen sitten onnellisena unohdin ja avasin vasta tänä aamuna. Mutta kirjeen sanoma kyllä kolahti, oikeastaan noiden mainitsemieni asioiden kanssa olen juuri nyt oikein hyvällä tolalla. Tuollaisen kirjeen voi kirjoittaa koska tahansa. Se kannattaa muotoilla niin, että ne asiat, joita kirjeessä käsittelee, ovat ikään kuin jo tapahtuneet.

xx

Muistan, kun Jenni Emilia totesi jossain vaiheessa, että monesti emme tee itsemme kanssa töitä, ennen kuin vasta sitten, kun olemme todella pulassa. Juuri näinhän kävi itsellenikin aikanaan. Kun kaikki oli ”hyvin”, arki joten kuten rullasi, en juuri miettinyt, miltä minusta tuntuu tai enhän edes osannut olla kiitollinen monesta, pidin asioita aika itsestäänselvyyksinä. Kun sitten elämä kiepsahti päälaelleen, riittävän kauan vellottua oli aika alkaa pohtia, miten voisin voida paremmin. Muutoksen ja kasvun ei tarvite kuitenkaan alkaa kriisien kautta, vaan se voi alkaa ihan vaikka tällä sekunnilla ja tältä istumalta. Jos halua muutokseen tai syvempään itsetuntemukseen on, Rakastan siis olen -kirja voi olla siinä oiva apu. Se riittää, että itse haluaa muutosta ja haluaa oppia tuntemaan itseään paremmin.

Ja iloiset uutiset tulevat tässä: Arvon kaksi Jenni Emilian Rakastan siis olen kirjaa (Wsoy 2014) kaikille tämän postauksen alle keskiviikkoon 8.10. klo 21 mennessä vastanneille. Kysymys kuuluu, että mitä sinä kirjoittaisit tulevaisuuden kiitoskirjeeseen itsellesi? Mistä asioista ja muutoksista haluat itseäsi kehua? Osallistua voit vapaamuotoisesti nimimerkillä. Voittajille ilmoitan henkilökohtaisesti, ja julkistan heidät myös blogissa ja blogin Facebook-sivuilla.

xx

Suosittelen lämpimästi.

Iloista alkanutta viikkoa!

P.s. Jenni Emilian seuraava rakkauskurssi järjestetään tammikuussa. Ilmoittautuminen on jo käynnissä, lisätietoa saat hänen Facebook-sivultaan.

xx

Minun kirjeeni. Minulle.