Keskitytkö hyvään vai mässäiletkö huonolla..

..Itse pyrin ensimmäiseen vaihtoehtoon. Kaikesta huolimatta.

Huomenta! Kellojen siirtäminen sai aikaan sen, että tänään heräsin jo puoli viiden kieppeillä, hieman turhan aikaisin, mutta tänään mennään näillä eväillä ja toivotaan energian riittävän iltaan asti. Makoilin sängyssä kuitenkin lähemmäs puoli kuutta ja pyrin lepäämään, siinäpä vasta oli aikaa kelailla monenlaista.

Nyt kun olen käynnistänyt nämä vähemmän somea – ja yksi uusi asia viikossa -projektini, päätin vielä pykätä kolmannenkin pystyyn tähän rinnalle kulkemaan eli yksinkertaisesti keskittyä asioihin, jotka ovat hyvin ja yksinkertaisesti lakata valittamasta lainkaan. Viime vuosina olen koko ajan vähentänyt epäkohtiin takertumista ja yhä useammin kiinnitänkin huomioni ja keskityn niihin hyviin asioihin elämässä. Oma muutos on ollut hieno nähdä ja myös se, että kun niitä hyviä uusia toimintamalleja vain jaksaa toistaa, ne alkavat muuttua automaattisiksi. Olen vähentänyt myös huimasti esimerkiksi lehtien mässäilyuutisten lukemista kuin myös oman arjen epäkohdissa vellomista. Omasta arjestani olen ajatellut, että nyt on näin ja tämä kuuluu osana minun omaan elämänprosessiini. Ennen uskoin, että elämä kulki vaiheissa ja yhden vaiheen jälkeen sitten tulee toinen jakso, mutta nyt ehkä osaan jo tarkastella asioita kokonaisuutena, sillä sitä tämä elämä lienee. Arki virtaa eteenpäin ja välillä se pitää sisällään niin sanotusti hyvältä tuntuvia asioita ja välillä aivan päinvastaisia. Joka tapauksessa noista negatiivisista ja välillä hirvittävistäkin uutisista olen ajatellut niin, että se, että minä ne luen, ei auta enää niitä ihmisiä, joita ne jutut koskevat. Se, että en halua lukea tietynlaisia uutisia, ei ole sama asia kuin että laittaisin pääni pussiin, en välittäisi vaan leikkisin, että maailma on lintukoto, jossa ei tapahdu ikinä mitään pahaa. Koen asian niin, että noita uutisia lukemalla, niitä kauhistelemalla ja ennen kaikkea niistä ahdistumalla ja niistä jauhamalla en auta ketään, vähiten itseäni, läheisiäni tai ihmisiä, joita uutiset koskevat. Parempi keino on olla tietoinen siitä, että maailmassa tapahtuu kaikenlaista ja sitten toimia itse niin, että olisi mahdollisimman hyvä ihminen niin itselleen, läheisilleen kuin jokaiselle, jonka täällä tallustaessa kohtaa.

Minulla on tunne, että ihan liikaa me ihmiset myös keskitymme vielä siihen, mitä meiltä puuttuu, sen sijaan, että olisimme kiitollisia siitä kaikesta, mitä meillä on tai olisimme onnellisia toisten puolesta. Liian paljon tarkkailemme toisia ja heidän asioitaan, kun voisimme keskittyä omiin asioihimme ja niiden edistämiseen. Liian usein kilpailemme toisten kanssa, kun voisimme vain keskittyä omaan arkeen ja sen luomiseen. Mielellään jäämme jumiin epäkohtiin sen sijaan että toimisimme niin, että edistäisimme toivomamme asian syntymistä. Onko se sitten laiskuutta, viitsimättömyyttä vai haluttomuutta päästä eteenpäin ja saavuttaa enemmän? Onko se epäonnistumisen pelko, joka antaa meille luvan olla tekemättä mitään? Vai onko se vain yksinkertaisesti se, että emme halua ottaa vastuuta arjestamme ja katsoa, mihin ehkä pystymme. En tiedä, mikä meidän kollektiivinen käsijarrumme on, mutta itse aion keskittyä jatkossa niihin asioihin, joiden haluan tapahtuvan.

Uskon siihen, että huonojen, surullisten ja ikävien tapahtumien, tilanteiden, ihmiskohtaloiden vatvomisen ja voivottelun sijaan aina voi toimia toisin. Kun ei lietso huonoa, vaan pirskottelee hyvää, inspiroi myös toisia. Ketään ei auta, että keskitymme kurjuuteen, köyhyyteen, suruun ja sairauksiin, vaan meitä auttaa se, että keskitymme hyvään ja toimimme sitä edistävästi, kukin parhaalla mahdollisella tavalla, joka juuri sillä hetkellä on itselle mahdollista. Jokainen voi omalla esimerkillään kannustaa toisia ja olla kanava hyvälle, ilolle ja rakkaudelle. Eikö?

Upeaa alkanutta viikkoa sinulle!

Nämä portaat ovat yhdet kauneimpia kaupungissa! Ja muistuttavat elämää, on mutkaa, suoraa ja sokkeloa.