Kadonnut laturi ja pari muuta ärsytystä

Eilen aamulla pienessä kiireessä etsin puhelimeni laturia. Joudun välillä päivän aikana soittelemaan niin paljon, että laturi kulkee aina mukanani. Myöskin soitan jumppatuntieni musiikit usein puhelimestani, joten pulassa ollaan, jos laturi on hukassa. Siinä sitten yritin muistella minne olin kapistuksen edellisenä iltana laittanut ja hetkellisesti säikähdin, kun luulin jättäneeni sen salille sisäpyöräilysaliin. Samalla yksi tyttäristäni pörräsi ympärilläni kysymässä sataa ja yhtä asiaa ja huomasin ääneni kiristyvän ja nousevan. Samalla sekunnilla sitä jäinkin itselleni kiinni siitä, että olin tiuskaisemassa jotain lapselleni siksi, että minua vatutti oma toimintani ja se, että olin hukannut puhelimeni laturin, jota tarvitsin. Ja toki se laturikin löytyi sitten sänkyni vierestä, että ihan tallessa oli. En ehtinyt vain olla nousevan kiukkuni kanssa, hei, aamulla on sata muutakin asiaa tehtävänä. Onneksi ehdin pysähtyä ja ymmärtää tilanteen, ennen kuin aloin tuoda kiukkuani esille. Säästyin loppupäivän morkkikselta.

Mutta näinhän me ihmiset usein toimimme. Meitä stressaa joku asia, oli se sitten hetkellisesti kadonnut esine, jokin työn puolesta tuleva paine, omin pikku kätösin liian kireäksi luodut aikataulut, jokin omaan itsetuntoon liittyvä asia tai vaikka se, että mietimme liikaa, mitä muut meistä ajattelevat. Miten sitä tuomme sitten esiin on kuitenkin usein ihan väärä tilanne ja monesti homma purkautuu juurikin kadonneeseen laturiin, eteisessä haisevaan roskapussiin, jota kukaan ei ole vienyt ulos tai jonkun sukkiin olohuoneen lattialla. Juuri muutama päivä sitten keskustelin erään valmennettavan kanssa, joka totesi, että deadlinen lähestyessä hänellä alkaa pinna kiristyä, vaikka aikaa hoitaa asia loppuun on ollut hyvinkin riittävästi. Pinnan kiristyminen näkyy sitten äreytenä ja toisille ihmisille tiuskimisena ja erityisesti häntä ärsyttää, jos lapset alkavat aamuisin hidastella eivätkä pue ja syö riittävän nopeasti. Hän totesi alkavansa silloin hoputtaa lapsia pukemaan ja kun kysyin, toimiiko se, hän vastasi lähes nauraen, että no ei toimi, ei todellakaan. Se on vain samanlainen keino purkaa omaa huonoa oloa ja itsestä ja omasta toiminnasta johtuvaa ärsyyntymistä eikä siis toimi, itsekin olen sitä joskus kokeillut. Lapset ovat vatutuksessaan niin rehellisiä, jos aikuinen alkaa hoputtaa ja se alkaa ärsyttää lasta, iskee hän jarrut pohjaan eikä todellakaan toimi enää yhteistyössä, ja miksi toimisikaan, eihän vanhempikaan käyttäydy aikuismaisesti.

Mitä halusin sanoa, on siis hyvä tunnistaa oman pinnan kiristyminen ja se, ettei pura omaa ärsytystä toiseen, jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ihan oikeasti sillä on valtava merkitys, miten toisillemme asioita ilmaisemme. Huonotuulisuus tarttuu helposti, ja synnyttää erilaisia vastareaktioita. Itseäni on auttanut paljon jo se, että pysähdyn, ymmärrän sen, että asialla ei ole mitään tekemistä kenenkään muun kanssa kuin itseni. Minua nyt vain sattuu vituttamaan suunnattomasti, että olen hukannut laturini eikä minulla olisi juuri nyt aikaa sitä etsiä.

Voimakkaat tunteet tarttuvat, pienikin tiuskaisu voi aiheuttaa ketjureaktion. Ja vaikka jos elämäni olisi tällä hetkellä aivan syvältä, olisin pahalla mielellä jonkun toisen sanomisista tai jokin asia, jonka haluan tapahtuvan, ei tapahdu, se tuskin on sen seuraavan kohtaamani ihmisen vika. Eikös.

Onneksi jos jotain huonoa, niin paljon hyvääkin. Yhtä lailla kun me voimme tartuttaa toisiimme hyvää tuulta. Jokainen meistä voi valita, millaista fiilistä ympäristöönsä haluaa levittää.

Ja vielä vinkki: itse törmätessäni äkäisiin ja kiukutteleviin aikuisiin ihmisiin pyrin kuvittelemaan itseni ison saippuakuplan sisään. Että kiukuttele sinä vain, minä täällä kuplassa hymistelen enkä aio ottaa tuota vastaan ja pilata omaa päivääni. Kun hieman harjoittelee, toisen mielialoista projisoitumisen välttäminen on aina vain helpompaa. Että toinen voi tiuskaista ja itse vain hengähdän, toki tunnen ehkä ärsyyntymisen nousevan sisälläni, mutta muistan, että sekin on vain tunne, eikä minun tarvitse lähteä hänen juttuihinsa mukaan.

Iloista keskiviikkoa!

Rakkautta sinulle! (Kuva: Pinterest)