No nyt on tyhjä takki..

..mutta se lienee ison projektin jälkeen ihan normaali fiilis.

Sieltä se putkahti torstaina uunituoreena painosta käsiini, toinen kirjani Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen (readme.fi). Torstainen hetki oli todella jännittävä, sillä enhän itse tällä kertaa edes tiennyt, minkä kokoinen kirja fyysisesti on. Ja se on aivan loistavan kompakti paketti, mahtuu isompaan käsilaukkuun. Siinä on 448 sivua, ja se on pieni ja paksu. Kuten tekijänsäkin, vitsailin.

Perjantaina pidin pienimuotoiset kirjan julkistamisjuhlat, joista postaan myöhemmin alkavalla viikolla. Jos haluatte tietää mainion vuokrattavan juhlapaikan Helsingistä, paljastan sen ilomielin! Olin koko viikon saanut jännittää, ehdinkö saada kirjan lämpimäiset ajoissa käsiini. Olisi ollut vähän kummallista juhlistaa jotain, mitä vielä ei fyysisesti olisi ollut olemassa.

Perjantain tunnelmia.

Koko tämä viikko meni siis pienessä jännityksessä, ja muutenkin oli paljon tekemistä. Eilinen meni vielä perjantain haipissa, hieman ylikierroksilla, mutta tänään olikin sitten takki aivan tyhjä. En muista, milloin olisin nukkunut päiväunet, mutta tänään simahdin kesken erään toisen kirjan lukemisen.

Jo aamulla fiilistelin tuntemuksiani, että tässäkö se nyt taas oli, tuntui omituiselta. Asia, jota olen työstänyt viime elokuusta jollain tapaa päivittäin, on nyt tullut muotoonsa ja projekti on tältä osin lopussa. Olo oli kuin vuoden häitään järjestelleellä morsiolla, jo toista kertaa. Tuntui ja tuntuu vieläkin vähän tyhjältä ja haikealta, mutta toisaalta fiilis on todella loistava. Nyt voin nauttia tämän projektin hedelmistä ja keskittyä normityöhön ja perheeseen. Todellakaan en kaipaa nyt mitään isoa proggista tähän arjen oheen puristettavaksi, vaikka ideoita on monenlaisia. Näin on hyvä. Toki toivon ja työskentelen sen eteen, että kirja saa lisää huomiota mediassa. Aion myös jatkaa kirjan aktiivisen Facebook-sivun päivittämistä tuttuun tyyliin. Kirjan postitus sen Adlibriksestä ennakkotilanneille alkaa käsittääkseni huomenna ja lähipäivien aikana kirja alkaa saapua myös kauppoihin ympäri maan. Muistakaa myös, että suuri osa maamme kirjastoista on tilannut kirjaa valikoimiinsa. Jos ostaminen ei houkuta, sen voi aina lainata. Helsingissä tosin varauksia näyttää olevan tällä hetkellä 33.

Sain ihan sikana kukkia! Kiitollinen olo.

Enpä olisi silloin vuosia sitten uskonut, että kaikista niistä sen hetkiseen elämänjaksooni lukeutuneista pulmallisista tilanteista, valvotuista öistä, epätoivosta, ahdistuksesta, surusta ja tietämättömyydestä syntyy jotain, josta moni ihminen voi itselleen ammentaa, mitä sitten sillä hetkellä kaipaakaan. Arki on kyllä hassua ja se, kun oppii kääntämään menetykset, epäkohdat ja negatiiviset kokemukset omiksi vahvuuksiksi, ja voi ehkä omien kokemusten kautta auttaaa muitakin, on kyllä hienoin lahja, jonka elämältä voi saada. Ja siltikin sitä on kaukana täydellisyydestä, tekee virheitä, oppii matkalla, satuttaa joskus muita, satuttaa joskus itseään, on keskeneräinen, välillä myös epävarma. Sellaista se elämä on. Lopulta tärkeintä tässä kaikessa on se, että hyväksyy, näkee, on läsnä ja pyytää anteeeksi, jos tarvetta on.

Kunpa vain me ihmiset emme ottaisi niin vakavasti kaikkea ja kaikkia. Kunpa me näkisimme asiat enemmän myös muiden näkökulmasta. Kunpa todella tahtoisimme hyvää toisillemme. Kunpa ymmärtäisimme sen, että aika vähän on asioita, jotka ovat todella vakavia. Kunpa me osaisimme ottaa rennommin ja elää sen oman arkemme flowssa. Kun osaisimme nauttia siitä mitä meillä on, niin kauan kun meillä on se. Kunpa keskittyisimme vähemmän epäkohtiin ja arvostaisimme enemmän sitä, mitä meillä on. Kunpa osaisimme enemmän antaa olla, kohdata asiat sellaisinaan ja olla vähemmän huolissamme.

Minä uskon, että me kyllä osaamme. Moni meistä, myös minä itse, vain tarvitsemme siinä hieman muistutusta.

Kun katsot ympärillesi, huomaat, että asiat ovat sittenkin ihan ookoo. Eikö?

Ihanaa sunnuntai-iltaa!