8 viikon kuntoprojekti

..Alkoi viime viikolla. Lähtöpaino oli 73 kg.

Vaikka tätä postausta kirjoittaessani nautinkin eilen illalla pienestä suklaapalasta, olen päässyt jälleen mahtavan treeni-innon makuun ja olen kovaa vauhtia matkalla kohti terveempää ja vahvempaa kehoa. Osasyy tähän yhä jatkuvaan intooni on aktiivisuusmittari, josta kirjoitin muutama postaus sitten. Olen koukuttunut tuohon rannekkeeseen ja joka päivä tutkin nukkumiani, istumiani, kävelemiäni ja seisomiani tunteja. Yhä edelleen tulee vietettyä ihan liikaa aikaa näiden kahden kannikan päällä! No sitten minulle tarjoutui loistava mahdollisuus päästä messiin MT Personal Trainingin Tuukan ja Monnan harjoituksiin blogiyhteistyön merkeissä. Monna on vanha kollegani kymmenen vuoden takaa ja olemme tehneet yhteistyössä esimerkiksi aikakauslehtien kotijumppakuvauksia. Nyt olen osa #Challenge8-valmennusrinkiä, joka kestää arvatenkin kahdeksan viikkoa. Superkondis, olet melkein jo täällä.

Hurja vauhti!

Pienellä jännityksellä hinasin ahterini Helsingin viileimpään treenipaikkaan, Kisahalliin, viime lauantaiaamuna. Pelonsekaisin tuntein odotin pääseväni tekemään kuntotestejä, sillä sattuneesta syystä olin lupautunut jo aiemmin eräänlaiseen ihmiskokeeseen ja elänyt edeltävät viisi päivää lähes pelkällä sosemaisella ruokavaliolla, smoothiepaastolla (tästä voitte lukea pian lisää, ei ollut aivan meikäläisen lempijuttu se sellainen). Kuntotestit sujuivat kuitenkin ihan kohtuullisesti ja ainakin minulla on nyt varaa parantaa. Teimme 7-henkisen porukkamme kanssa yhteiset lämmittelyt ja sitten aloimme hommiin. Minuutti kyykkyjä, minuutti punnerruksia, minuutti burpee-hyppyjä ja minuutti istumaannousuja sai kyllä tämän 37-vuotiaan huohottamaan. Vedin itseni ihan piippuun esimerkiksi punnerruksissa, kun ei mennyt enää yhtäkään, niin ei mennyt! Niin mahtava tunne! Sunnuntaina kävin myös ohjaamassa oman intervallituntini ja vielä tiistaina kehossani ei ollut yhtään kohtaa, missä ei olisi tuntunut viikonlopun urheilut. Siis sillä lailla hyvällä tapaa. Tunsin, että olen tehnyt parhaani ja siitä tuli entistä parempi fiilinki.

Tuukka Pursiainen on koutsina paitsi innostava ja kannustava, myös huumorintajuinen ja rauhallisen jämäkkä. Jännä oli myös nähdä, miten rykelmä eri-ikäisiä naisia hitsautui jo 90 minuutin treenin aikana yhteen, vaikka kaikilla oli omat taustansa ja tavoitteensa ja taisimme olla hieman eri-ikäisiäkin. itse olin aivan fiiliksissä tuon lauantain treenisession jälkeen, toisista ihmisistä sain hurjasti virtaa ja onhan ohjaajan opastuksella aina erilaista liikkua. Ei tarvitse kelailla mitään sen enempää, tekee vain, mitä käsketään. Ja sitten nauttii niistä endorfiiniryöpyistä, jotka tekemistä seuraavat.

Kauniit lenkkimaastoni!

Seuraavaksi ohjelmassa on ruokapäiväkirjan pitäminen ja saamani treeniohjelman noudattaminen. Kun eilen vielä reippaan työpäivän päätteeksi olin kuopukseni kanssa palellut tunnin leikkipuistossa, sohva huusi nimeäni. Lisäksi eräs vanha materialistinen sotku ja asuntomietteet painoivat mieltä apeaksi. Oikeasti pitkästä aikaa minua rehellisesti sanottuna vitutti melko runsaasti, sen verran, että olisin voinut itkeä suuttumuksesta, kiukusta ja siitä, miten epäreilulta maailma tuossa hetkessä tuntuikaan. (Kyllä, minustakin joskus tuntuu tuolta edellä mainitulta, mutta tunteiden fiilistely on auttanut siinä, että nuo hetket ovat tosi lyhyitä entisten monen päivän harmitusten sijaan.) Mutta ei auttanut muu kuin vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä juoksemaan. Hölköttelin 8 kilometriä ja tein vielä sovitut intervallivedot peltomaisemissa. Ja miten huippu tunne olikaan taas sen jälkeen! Arki näytti jälleen valoisammalta. Osasin asettaa tuon menneisyyden arkea haittaavan mörön oikeisiin mittasuhteisiin: olen tehnyt asian kanssa niin paljon töitä, että kun vielä jaksan rykäistä hetken, se on ohi kokonaan. Ja kun homma on hoidettu, voin vain kiittää itseäni ja taputtaa olalle, miten hienosti olen selvinnyt arkeani hankaloittavista haasteista.

Kauniit lenkkimaastoni! Vihdoin pääsee metsään, voihan rakkaus!

On se kumma juttu, kun sitä vain saa pukattua itsensä liikkeelle tapahtui se sitten omin avuin tai kaverin, ryhmän tai koutsin avulla, sitä vallan puhkeaa loistoonsa, oli sen hetken tunnetilat millaiset tahansa. Ja kun liikunnasta saa taas rutiinin, sitä miettii, miten on voinut joskus olla liikkumatta. Ja vaikka olisi kuinka paska päivä, niin ne huolet jäävät sinne lenkkipolulle tai treenisalille. Murheet valuvat hien mukana ja katoavat hengästymisen myötä ilmaan. Kun minä liikun, mikään negatiivinen ei mahdu samaan hetkeen, aivot tyhjenevät ja tilalle astuu flow. Ja liikunnan jälkeen ne isotkin murheet näyttävät aina vähän pienemmiltä.

Ja kuntotestin jälkeen pärstä näytti tältä. Hyvä meno!

Tuskin maltan odottaa tulevan lauantain treenejä. Sitä ennen aion kyllä puuhastella kaikenlaista omin päin.

Toivotan sinulle iloisia liikuntahetkiä. Sinusta on vaikka mihin!

P.s. Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen -kirjani on nyt loppu lähes joka puolelta! Uusi otos lähtee painoon perjantaina ja sillä kestää valmistua noin kaksi viikkoa. Jos haluat kirjan hankkia signeerauksellani, minulla on vielä joitain kappaleita jäljellä (30 e + postarit), voit laittaa minulle sähköpostia.