Pieniä asioita…

…valtavia merkityksiä.

Huhhuh sentään, todella kannattaa miettiä sitä, mitä toivoo. Kun eilen kirjoitin haaveilevani purjehdusreissusta, Porsche Cayennesta, säännöllisestä matkustamisesta ja yhtäjaksoisista yöunista, niin arvatkaapas mikä noista toteutui saman tien!

No vieläpä se, joka meni toivelistassa ylitse muiden! Fantastico, kuten nelivuotiaani välillä toteaa.

Painoin pääni tyynyyn klo 22 ja sen jälkeen heräsin vasta kuudelta, jolloin kello soi. Enkä herännyt tuossa välissä kertaakaan! Olisin varmasti vetänyt unta kaaliin ilman kelloa tuon toivomani 10 tuntia ihan kevyesti. Mutta olin jo todella tyytyväinen siihenkin, että ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen nukuin kahdeksan tuntia ilman ainuttakaan heräilyä. Voitte kuvitella, miten energinen oloni oli aamulla. Toivon, että tämä asia jatkuu näin. Ja toki samassa hengenvedossa sitten mietin, milloin nuo toiset toiveeni toteutuvat, heh. Olen enemmän kuin valmis.

Merelle mieleni tekevi.

Uskon vahvasti siihen, että oli toive mikä tahansa aina kunnollisista yöunista maailmanympärimatkaan, kannattaa asia lausua ääneen tai vaikka kirjoittaa blogiin itselle (ja muutamalle muulle tuhannelle). Silloin toive muuttuu jotenkin konkreettisemmaksi itsellekin eikä ole vain jokin epämääräinen asia. Ja silloin siihen voi saada myös muiden ihmisten apua.

Kun alkuviikosta kirjoitin Facebookissani siitä, että 18-vuotias tyttäreni on epätoivoisesti etsinyt lukiokurssien ohelle osa-aikatöitä, sekin kantoi jo jonkin verran hedelmää ja yhteydenottoja esimerkiksi työn kautta tutuilta tyypeiltä. Kyllä moni ihminen on valmis auttamaan, kun vain tietää, missä asiassa apua kaivataan. Itsekin jeesin aina mielelläni kuin vain voin, sillä hyväntekemisestä tulee hyvä mieli niin monelle, myös itselle, eikä se ole mitenkään väärin. Eikä avun tarvitse aina olla materialistista, se voi olla myös henkistä tai jokin tapa olla ja toimia, että toiselle tulee hyvä fiilis. Aina voi sanoa jotain kaunista tai auttaa sillä tavoin kun pystyy. Ja mikä estää leipomasta vanhemmille mustikkapiirasta, pitämästä kaupan ovea auki perässä kulkevalle, viemästä naapurin koiraa ulos, antamasta hyvää palautetta työmaaruokalassa tai yllättämästä puoliso kukkapuskalla?

Ei mikään. Ingenting. Nix.

Toisen ilo on oma ilo ja jaettu ilo on moninkertainen ilo!

Kimmellyksessä on toivoa.

Se, että välittää ihmisistä, olivat he sitten tuttuja tai vieraita, tekee itsellekin hyvän fiiliksen. Ja se, kun näkee, miten toinen siitä ilahtuu, nostaa ilon kattoon. Liikaa viime aikoina on saanut uutisista lukea siitä, kuinka ihmiset ovat toisilleen välinpitämättömiä eikä enää edes toisen henki ole minkään arvoinen. Tehdäänhän kaikkemme, että saamme lukea enemmän niitä toisenlaisia uutisia, sitä, miten joku sai sinut hyvälle mielelle, auttoi sinua silloin kun et olisi enää jaksanut yksin ja sai sinut tuntemaan itsesi rakastetuksi ihmisenä.

Pidä huoli itsestäsi, pidä huoli muista. Kun edes suuri osa meistä tekee niin, sen vaikutukset ovat massiiviset. Pienillä asioilla on käsittämätön merkitys! Vai miten se menikään, että perhosen siiven räpsähdys toisella puolella maapalloa voi saada aikaan myrskyn toisella pallonpuoliskolla.

Parantavaa perjantaita sinulle!