Rakasta.

Vielä enemmän.

Aargh, mikä tätä maailmaa vaivaa? Toisina hetkinä on vain vaikea ymmärtää sitä, että ei voi olla hyvää, jos ei ole pahaa. Kai? Mutta mitä tällainen tavallinen tallaaja voi tehdä, kun ongelmat maailmassamme tuntuvat liian suurilta? Miten pieni ihminen voi silloin toimia, kun joka puolella tuntuu tapahtuvan käsittämättömän pahoja asioita, surullisia tragedioita ja traagisia onnettomuuksia?

Itseäni huonot ja vielä huonommat uutiset alkavat helposti ahdistaa ja olen taas vaihteeksi kieltänyt itseltäni tiettyjen lehtien lukemisen. Se ei tarkoita sitä, että haluaisin sulkea uutisilta ja asioilta silmäni, mutta ketään ei auta minun klikkaukseni.

Uskon siihen, että jokainen meistä voi halutessaan tehdä paljonkin eikä sitä pienintäkään hyvää tekoa tarvitse yhtään vähätellä. Jos yksi ihminen ei voi koko maailmaa pelastaa, jokainen meistä voi elää ja toimia niin, että vähintään omalla lähipiirillä ja tutuilla että tuntemattomilla ihmisillä, jotka kohtaa päivittäin töissä, koulussa, ruokakaupassa, liikennevälineissä, liikenteessä tai vaikka harrastuksissa, on hyvä olla.

Jotta jaksat, tee asioita, joista tykkäät.

Toki toimia ja auttaa on hyvä sen oman jaksamisen rajoissa. Itseään ei ole hyvä uuvuttaa auttaessaan, sillä silloin syntyy yksi autettava lisää. Kuitenkin kaikenlaisia hyviä pieniä arjen tekoja on helppo tehdä kuin ohimennen, eivätkä ne usein edes maksa mitään. Silti ne tekevät monelle hyvän mielen. Joskus ne saattavat jopa pelastaa. 

Ei ole yhtään väärin ajatella toisia ihmisiä kohdatessa sitä, että saavatko tekoni tai sanani toisellekin hyvän mielen. Se on erittäin oikein! Ja ihmisiä kun olemme, niin välillä palaa päre ja tulee sanottua ja tehtyä asioita, jotka olisi myös voinut jättää sanomatta tai tekemättä, mutta lopulta niihinkään ei liiaksi kannata takertua. Hyvässä saumassa voi pyytää anteeksi. Mutta meistä jokainen voisi käyttää päiväkausia itsensä syyllistämiseen ja sättimiseen, että senkin homman hoidit sitten niin huonosti ja pitikin lipsauttaa niin, kun vain kupolia kiristi usein vieläpä niistä toisista riippumattomista syistä.

Huomaa myös kauneus ympärilläsi.

Sen sijaan, että antaa itselle ruoskaa, voi lisätä rakkauden määrää kohtaamisissa ja kaikissa tilanteissa. Olen varma, että se toimii satamiljoonaa kertaa paremmin kuin negistely. Sillä, että on ystävällinen vaikka sitten jollekulle ventovieraalle, ei menetä mitään, päinvastoin saa, ihan todella paljon.

Ketään ei auta eikä ongelmia poista se, että vetää pussin päähänsä ja leikkii tai kuvittelee, ettei maailman ongelmia ja tragedioita ole. Kuitenkaan en usko mässäilyn voimaan. Ei auta, että klikkaa auki toinen toistaan surkeampia uutisia ja ahdistuu lisää. Voisiko sen sijaan sittenkin mieluummin keskittyä niihin elämässä hyvin oleviin asioihin ja ammentaa sieltä iloa, joka sekin voi levitä ja auttaa monia muitakin.

Jos osaisin neuloa, kutoisin villasukat. Ihan kelle tahansa. (Koska en osaa, olen vienyt täysin käyttökelpoisia, ehjiä ja kivoja vaatteita niin ensikotiin kuin vastaanottokotiinkin useamman kerran viime vuosina.)

Pysähdy.

Ja vapaaehtoisia kaivataan joka puolella, monilla eri elämänalueilla. Mutta aloittaa voi vaikka siitä naapurin mummosta tai siitä äidistä tai isästä, joka seisoo siellä pihalla lapsensa kanssa aina yksin.

Tai omasta mummostaan, jos sellainen vielä on olemassa.

Äiti Teresa on sanonut näin:

What can you do to promote world peace? Go home and love your family.

Minä sanon siihen, että amen.

Olkoon meidän, sinun ja minun torstai jälleen toivoa täynnä.