Summa summarum

Tämä viikko meni melko reisille kirjoittamisen suhteen. Ohjelmassani oli niin paljon kaikkea töihin liittyvää oheistoimintaa, että en yksinkertaisesti ehtinyt. Mutta nimenomaan siis, se on töihin liittyvää oheistoimintaa. Eli työtä sekin.

Alkuviikosta tosin palautin muutaman jutun. Sitten vain pressipäiväilin ja minglailin, haastattelin ja myös metsästin haastateltavia. Tämä päivä kului auton huoltotoimenpiteiden parissa. Loppuillan siivosin ja toimin pyykkimuijana. Piksu taitaa olla yksi värikkäimpiä ilmestyksiä tulevana kesänä.

Kesän kuumin trendsetteri kenties? Piksu suosii erityisesti kotimaista ja tanskalaista lastenmuotia. Pyykkinarulla kuivuu parhaillaan pinkkiä, punaista, keltaista, mintunvihreää, ruskeaa, sinistä. Raidat ja erilaiset painokuosit ovat yhä erittäin in.

Jos en tahdo viettää äitienpäivää töitä tehden, saankin naputtaa erästä juttua kasaan huomenna. Tänään aion kuitenkin nyt loppuillasta noudattaa mottoa Älä tee mitään tänään, minkä voit tehdä huomenna. Heh.

Olen ottanut tavakseni tarkistaa tulevan viikon ohjelman kalentereistani jo perjantai-iltana. Sillä tavoin vietän viikonloppuni huolehtimatta, että mitäs sitä tulevalla viikolla pitikään tehdä. Ensi viikolla työohjelmaa on riittämiin ja kirjoituskoulun deadlinetkin paukkuvat. Minulla on ainakin tapaaminen mahdollisen uuden toimeksiantajan kanssa, muutama haastattelu, yksi pressipäivä ja uniryhmän tapaaminen. Minun on myös sisustettava työpisteeni: Aloitan sen rohkeasti viemällä paikalle ikivanhan Billnäsin pöydän ja työtuolin. Wow, vähänkö kreisiä.

Mitä uniryhmään tulee, seuraavalla kerralla lienee minun vuoroni kertoa unestani ja käydä sitä läpi ryhmän ja terapeutin kanssa. Olen viime päivinä nähnyt jälleen aivan huikeita ja jännittäviä unia, mutta typeryyttäni en ole kirjannut niitä ylös. Nyt olisi siis suotavaa saada joku ajankohtaisiin asioihin pureutuva uni paperille. Eli yksi sellainen, kiitos.

Kaikesta hässäkästä, muutoksesta ja menosta huolimatta minulla on todella rauhallinen ja hyvä fiilinki. Koko ajan tuntuu siltä, että elämä on juuri niin kuin pitääkin. Ja että se on tässä ja nyt.  Vaikka päivät ovatkin melko aikataulutettuja, ei pukkaa lainkaan stressiä. Okei, yksi asia on pielessä: Urheilemaan pitäisi päästä. Senkin aion ottaa ohjelmaani asap. Ensi maanantaina.

Puolisoni tietää, miten paljon rakastan erilaisia kylttejä. Hän päätti ilahduttaa minua tällaisella, joka sijaitsee Kaapelitehtaan vieressä. Hihi, ajatus on tärkein.

Tämä tosiasia kolahti ihan hippusen enemmän kuin yllä olevan kyltin asia, sekin tärkeä tosin. Kuva: 365q.ca