Kauneutta on kaikkialla

Tänään kävin eräässä työhön liittyvässä tapahtumassa Musiikkitalossa ja mietin, miten sitä välillä kulkeekin kotikaupungissaan kuin laput silmillä. Kun liikkuu sitä samaa tuttua päiväkoti-työpaikka-ruokakauppa-treenisali-koti-reittiä vaihtelevassa järjestyksessä joskus toki jonkun mutkan kautta, niin moni upea asia jää huomaamatta. Usein on niin sitä paitsi niin kiire, ettei ehdi nähdä eikä ainakaan katsoa.

Mutta tänään tietoisesti ihastelin Musiikkitaloa, Suomen kansallismuseon jykeviä piirteitä ja sen kauniita joulukoristeita, eduskuntatalon näppärästi kätkettyä julkisivuremonttia. Yhtäkkiä lähes pakahduin siitä ajatuksesta, miten kauniissa kaupungissa saankaan asua. Eikä tämä kauneus ole vain Helsingin etuoikeus, upeutta on myös muilla paikkakunnilla etelästä pohojoseen.

Mutta niinpä sitä vain on helppo alkaa pitää niitä kotikulmiakin itsestäänselvyytenä. Sitä haikailee aika ajoin maailmalle ihastelemaan muiden ihmeitä, vaikka ihmeitä voi kohdata jokaisella kävelyaskeleella tutuissakin paikoissa. Täytyy vain rohjeta avata silmät ja antaa omillekin kulmille mahdollisuus yllättää myönteisesti.

Kaunista keskiviikkoa sinulle! Ollaan valppaina!

Ihana, ihana Musiikkitalo.