Tänään lupasin itselleni…

…pitää itsestäni parempaa huolta ja aloittaa sen heti. Tänä vuonna olen päästänyt kuntoni repsahtamaan ja samalla olen muuttunut hieman liikapainoiseksi keski-ikää lähenteleväksi tädiksi. Ja se on käynyt kuin vahingossa. Toivottavasti muutos toiseen suuntaan käy yhtä helposti. On helpottavaa sanoa asia ääneen, mutta ennen kaikkea on helpottavaa myöntää asia itselleen. Lakata selittelemästä ja laskettelemasta valkoisia valheita itselleen. Voin kertoa, että asian kuin asian ääneen lausuminen toimii! Jei!

Joulukuu se mennä huristaa ja vuosi alkaa lähetä loppuaan. Hyvä niin, sillä ainakin itsestäni tuntuu aina ihan mahtavalta aloittaa uusi vuosi. Ja se hetki, kun saa avata uuden kalenterin, on ihan mieletön. Ei yhtään merkintää, vaan pelkkää puhtautta! Sillä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista ja mitä vain huippua voi tapahtua. Ihan kuin edessä olisi valkoinen tyhjä kangas, jonka itse voi värittää sellaiseksi kuin haluaa. Ja toden totta aion sen värittää erilaiseksi kuin tämän vuoden.

En ole koskaan ollut hyvä tekemään uudenvuodenlupauksia, ehkä siksi, että ajattelen, että oikeasti ihminen voi milloin tahansa muuttaa elämänsä suuntaa, jos vain haluaa. Asioiden jättäminen uudelle vuodelle tai ensi maanantaille, mystiselle päivälle, joka niin usein jättää saapumatta, on aika turha homma. Uskon siihen, että päätöksiä ja muutoksia tehdään tässä hetkessä, ei sitten kun. Sitten kun on kuin mikämikämaa, joka tavallaan on olemassa, muttei sitten kuitenkaan. Minun mielestäni se, että lupaa itselleen tehdä jonkin asian sitten joskus, on sama asia kuin antaa itsensä olla tekemättä asiaa kuitenkaan. En ole ikinä käsittänyt sitä, miksi aika moni, myös minä itse, valehtelee itselleen. Miksei sitten samantien päätä, että on tyytyväinen näin, miten asiat ovat, eikä viitsi lasketella itselleen edes niitä valkoisia valheita.

Koska en ole tyytyväinen, päätin tehdä toisin. Siksi päätin tänään, että otan täyden vastuun terveydestäni ja hyvinvoinnistani. Tällä sekunnilla. Pakko sanoa, etten ole tehnyt niin. Olen odottanut, että joku muu hoitaa homman. Tai että asia vain jotenkin hoituu, ilman, että itse teen mitään eri tavoin kuin ennen.

Tähän johti se, kun kävimme eilen hassun keskustelun kotonamme.

Olin juuri ollut ahdistunut lievästä ylipainostani ja kaikista tulevista ja menneistä joulun ajan syömingeistä. Yritin löytää vaatekaapistani jotain sopivaa päälle pantavaa sitä kuitenkaan löytämättä. Kaikki vaatteet tuntuivat kinnaavan ja puristavan ja huonosti nukutun yön jälkeen otti päähän.

Kun sitten puolisoni kysyi minulta jotain, vastasin ilmeisesti turhan kireästi. Sitten hän pari tuntia myöhemmin totesi, että kyllä minä tiedän, miksi olit kiukkuinen. Sä ajattelit että sä oot lihava eikä mikään vaate mahtunut sun päälle.

Bingo.

Samalla hetkellä, kun ymmärsin, että toinenhan lukee itseäni kuin avointa kirjaa, tajusin sen, etteivät ne vaatteet ala mahtua päälleni ilman, että otan itse vastuun hyvinvoinnistani. Minun itseni on ymmärrettävä se, miten minun kannattaa toimia. Jos haluan voida hyvin, minun itseni pitää miettiä, mitä itse voin tehdä, jotta voisin hyvin. On ihan sama mitä kuka muu sanoo, motivaation tulee tulla itsestä.

Jos terveys ja hyvinvointi ovat yksi arvoistani, niin vievätkö ajatukseni minua niitä kohti? Ja vielä tärkeämpää on se, vievätkö tekoni minua niitä kohti?

Hups.

Olin kai tosiaan ajatellut, että homma hoituu itsekseen. Mieliteon hetkellä olin miettinyt, että nooooo jos nyt tämän kerran, että ensi kerralla olen sitten tiukempi.

Mutta kun sitä ensi kertaa ei tule, koska meillä on aina vain tämä hetki.

Tulinkin (jälleen) siihen tulokseen, että on ihan turha ahdistua asiasta, jos ei myös ole valmis tekemään jotain asian eteen. On ihan turha valittaa, jos ei halua muuttaa toimintaansa. Ja ennen kaikkea, on ihan turha kiukutella muille jostain asiasta, jonka eteen vain ei ole itse jaksanut tai viitsinyt nähdä vaivaa. On myös turha kiukutella itselle. Kiukuttelun sijaan kannattaa tehdä päätöksiä ja miettiä uusia tapoja toimia.

Muutoksen, oli kyse sitten vähemmistä kiloista tai mistä tahansa, tulee lähteä itsestä.

Jos haluat muuttaa jotain elämässäsi, niin ala toimia nyt. Nyt heti ala toimia toisin, jotta asiakin tai tilanne muuttuisi. Vaikka huomenna on ensi maanantai, asiaa ei kannata jättää sinne. Ainoa hetki, jolloin voimme tehdä muutoksia ja ratkaisuja, on tämä hetki. Mutta jos olet tyytyväinen, hyvä niin.

Minä alan toimia nyt. Ja toivon, että ensi vuonna saan elää 15 kiloa kevyempänä. Pidä minulle peukkuja!

P.s. Sisäinen timantti -kirjan voitti Sanni! Laitan sinulle vielä sähköpostia. Onneksi olkoon!