Vastaan väittäminen…

..on ajan tuhlausta ja vie energiaa.

Milloin sinä väittelit viimeksi? Näin jälkikäteen ajateltuna: kannattiko?

Itse voin kertoa, että minä olin alkaa väitellä tässä eräänä aamuna. Noo rehellisesti sanottuna ehkä väittelinkin muutaman minuutin verran, mutta sitten ymmärsin, että oman muka ainoan oikean mielipiteeni tuominen esiin oli ihan turhaa. Sehän oli vain minun mielipiteeni eikä ainoa oikea, ei todellakaan.

Olen kyllä ollut joskus kova väittelemään, sitä en kiellä. Mutta sellainen ei tule sielusta, se nousee egosta. Ei hyvä.

Suosittelen muuten tietoisesti havainnoimaan, miltä se kuulostaa, kun seuraavan kerran väittelet jonkun kanssa. Minulla on empiiristä tutkimustietoa, että kahden aikuisenkin väittely kuulostaa samalta kuin taaperoiden kina hiekkalaatikolla ellei jopa tyhmemmältä.

Tänään tahdonkin jakaa kanssanne muumitarinan, jonka luin jostain muumikirjasta useita vuosia sitten. Muumipeikko ja Nipsu ovat veneretkellä. Nipsu toteaa, etteivät he ole kokeneet ainuttakaan seikkailua koko päivänä, vaan pelkkiä samanlaisia harmaita rantoja. Siihen Muumipeikko vastaa hämmentyneenä, että hänestä on kyllin jännittävää liukua alas mutkittelevaa jokea, kun koskaan ei tiedä, mitä mutkan takana odottaa.

Kas, kaksi tyyppiä ja kaksi aivan erilaista näkökulmaa samaan asiaan. Tarinassa tulee humoristisesti esille se, kuinka me kaikki näemme ja koemme saman asian aivan eri tavoin. Tämä erilaisuus onkin hyvä muistaa, myös silloin, kun ei yhtään huvittaisi ja haluaisi vain tuoda omaa erinomaista mielipidettä esille. Se, että itse kokee jonkin asian jollakin tapaa, ei tarkoita sitä, että joku muu kokisi sen juuri niin. Mutta kenen määritys siitä, miten asioiden ”kuuluu” olla, on oikea? Erityisesti silloin, jos joku luulee tietävänsä meidän asiamme paremmin kuin me itse, vaikkei edes tunne meitä, kannattaa vain henkäistä syvään ja antaa olla. Let it go, let it go, kuten Frozenissakin sanotaan.

Mutta muissa tapauksissa lienee yhtä paljon ”oikeita” vastauksia kuin hyviä kysymyksiäkin. Ja kun huomaa päässeensä oikeassa olemisen tarpeesta, elämä on taas paljon helpompaa. Vain harvoin välitänkään enää hukata energiaani turhaan pätemiseen tai typeriin väittelyihin. Ja joskus on ihan hyvä pitää mielipiteensä vain omanaan. Ja joskus on vain ymmärrettävä se, että jonkun toisen mielipide meistä ei itse asiassa kuulu meille juuri ollenkaan.

Toimii aika hyvin. Ei aina, mutta useimmiten.

Huippuviikkoa sinulle!

Tämä tuoli oli ennen vihreä. Nyt se on punainen. Kumpana ”parempi”, se on makuasia.