K niin kuin kustannussopimus

Enää kaksi työpäivää ja sitten lomailen viikon. Rehellisesti voin kertoa, että kun tänä vuonna olen pitänyt lomaa vain kahdeksan päivää sateisena, tuulisena ja jääkylmänä heinäkuuna, tuskin maltan odottaa pientä lepohetkeä. Aion olla kokonaisen viikon erossa tietokoneestani joten blogikaan ei päivity silloin. Facebookiin tosin pääsen kännykällä, vaikka somebreikki varmasti tekisi hyvää.

Viime viikolla alkoi hyvien asioiden dominoefekti, joka tuntuu jatkuvan ja hyvä niin. Muistelen, että en niin kovin montaa postausta sitten luvannut itselleni, että nyt annan kaikenlaisten kirjaprojektien olla (hetken aikaa). Mutta sittenpä tässä kävi niin iloisesti, että sain ensimmäisen apurahan ikinä!

Apuraha tuli ehdotukselle, josta ystävänikin totesi, että tosi hyvä idea muuten. No minäpä sitä sitten apurahasta innostumaan ja ideaani kustantajalle ehdottamaan. Viisi minuuttia siitä, kun olin lähettänyt meilini, ajatukselleni näytettiin vihreää valoa. Eli tässä sitä ollaan taas, aloittelemassa uutta kirjaprojektia. Hupsista vain, näin pääsi taas käymään, mutta en pistä vastaan, sillä visio on kirkas. Ja kerranhan täällä vain eletään ainakin tässä muodossa.

Uusi kirjaprojektini ei ole Sisäisen voiman ja Sisäisen timantin jatko-osa. Mutta myös uuden kirjan teemaa: eronneen ihmisen tietä kärsimyksestä kohti jotain parempaa kuin koskaan ennen käsittelen tuttuun tyyliini hyvin arkisesti ja tunteiden kautta. Ja on ihan sama, oletko itse halunnut eroa vai onko sinut katalasti dumpattu, onko sinulla lapsia vai hoidatko viikko-viikko-systeemillä koiraa tai kissaa. Uskon, että moni pystyy samastumaan kirjaan ja sen hetkiin sisäisestä kaaoksesta aina sisäiseen loistoon! Mutta kerron projektista lisää talven mittaan, kun nyt ensin pääsen hommassa kunnolla vauhtiin. Projekti valmistuu joskus loppukesästä.

Mihinkä sitä tiikeri raidoistaan pääsisi?

Mutta pakko toki sanoa se, että enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni, silloin kun ensimmäisen kirjani kanssa kustantajia lähestyin. Ja näistä kirjahommeleista olen oppinut sen, että jos ajatus ei jätä rauhaan, sitä kannattaa viedä koko sydämellään eteenpäin. Ja keinot siihen eteenpäin viemiseen löytyvät kyllä, jos halua, intoa ja uskoa on tarpeeksi ja on todella valmis tekemään asian eteen hommia. Enpä olisi myöskään uskonut, että niistä tähän astisen elämäni kurjimmista tapahtumista syntyy niin paljon hyvää!

Elämä on ihmeellistä.

Jos sinulla on unelma, tartu siihen! Jos sinä haluat jotain niin paljon, ettet saa rauhaa asialta, ala hommiin. Usko siihen, että moni asia maailmassa on mahdollista. Ihmeitäkin tapahtuu kaiken aikaa.

Kepeää keskiviikkoa!

Eilen oli nättiä!