Itsetutkiskelu on avain..

..parempaan kaikkeen, uskon minä.

Upeeta, mahtavaa! On ollut hienoa huomata, miten Sisäinen voima – ja Sisäinen timantti -kirjojen yhteiselle Facebook-sivulle on löytänyt pian jo 12 000 tykkääjää. Kiitos jokaiselle ja kiitos myös sinulle, joka aktiivisesti jaat ajatelmia, tykkäät ja kommentoit. Vastavuoroisuus ja dialogi inspiroivat minua äärettömästi!

Mutta Fb-sivun suosio (ja toki ostetut kirjatkin) kertoo siitä, että arkiselle arjen parantamiselle on tilausta ja halua. Olen yhä samoilla linjoilla kuin vuosi sitten tätä tekstiä kirjoittaessani.

Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä paremmin tulet myös muiden kanssa toimeen.

Itsekin luen joka aamu ainakin yhden ajatelman Sisäisestä timantista tai sen pikkusiskosta ja jatkan muutenkin pienten mikroparannusten tekemistä, jotta eläisin parasta mahdollista arkea. Se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi tyytyväinen nykyhetkeen ja että haluaisin koko ajan enemmän ja enemmän. Todella moni asia on elämässäni juuri nyt paremmin kuin vaikka seitsemän tai kolme vuotta sitten. Mutta koska kaikki muuttuu, en itsekään halua jämähtää. Sitä paitsi arjen henkisyys on mielestäni yhtä tärkeää kuin se, että pompottaa menemään vaikka ryhmäliikuntatunnilla tai juoksee metsässä. Emme ole vain keho ja mieli tai vaikka sitten pelkkä sielu, vaan ihminen on kokonaisvaltainen, henkinen ja fyysinen kaiken kaikkiaan ihmeellinen paketti, joka osin toimii itsekseen ja osin kaipaa hieman muistuttamista.

Itsekin kaipaan aika ajoin muistutusta siitä, ettei itsestäänselvyyksiä ole. Se, mitä meillä on, voisi myös olla olematta. Tänään aamulla (erään kirjoittamani terveysjutun innoittamana tosin) mietin, että kuinkahan moni meistä mahtaa olla kiitollinen esimerkiksi suolistolleen siitä automaattisesta työstä, mitä se (ainakin useimmilla) tekee! Tai että näillä pakkasilla on katto pään päällä, ja vielä sellainen, että sen alla viihtyy. Edes työpaikka ei ole itsestäänselvyys näinä aikoina. No pakko sanoa, että enpä aina muista itsekään, vaikka nykyään usein muistankin. Mutta kiitollisuuskin on asia, joka voi kannatella vaikeina aikoina ja jonka voi oppia ottamaan tavalliseksi asiaksi omaa arkea. Toimii!

Itsetutkiskelu voi tuntua joskus raskaalta ja väsyttävältäkin, mutta se kannattaa.

Kun jaksaa tutkiskella itseä, omia tapojaan olla ja toimia ja esimerkiksi käyttäytymistään muiden ihmisten kanssa, tuottaa se tulosta. Sitä voi kuulkaas muuttua vaikka äkkipikaisesta italialaishenkisestä räjähtelijästä lehmänhermoiseksi rentoilijaksi. Kontrollifriikki voi alkaa elää nautinnollisempaa arkea kun ymmärtää syyt, miksei halua luovuttaa lankoja käsistään ja alkaa työskennellä sen eteen, että uskaltaa alkaa luottaa siihen, että elämä kantaa. Toki sekin on hyvä muistaa, että välillä itsen ja elämän muuttaminen on steppailua eteen ja taakse. Ja sekin kannattaa pitää mielessä, että ainoa tyyppi, jota itse voi muuttaa, on se itse.

Silloin, kun huomaa edistymisensä, on se voiton hetki. Sitä tuntee suurta iloa ja syvää mielenrauhaa, eikä itseä saa pois tolaltaan enää pakkaseen hyytynyt auto, lennon aikana kadonneet lastenrattaat, kynnykseen lyöty pikkuvarvas, salilla revenneet jumppahousut, työkoneen näppikselle kaatunut kahvi, liikenteessä kulkupeliäsi kolaroinut ja keskisormea näyttänyt kanssa-autoilija tai viidennen kerran oharit tehnyt ystävä. Sitä vain alkaa olla sellainen hyvä perusfiilis ja lämmin harmonia, siis ei aina, mutta useimmiten.

Uskon, että valoa on silloinkin, kun on pilkkopimeää.

Ja kun yllämainitut seikat eivät hetkauta enää ja on löytänyt työkaluja käsitellä arjen pieniä vastoinkäymisiä, sitä on myös valmiimpi kestämään niitä elämää suurempia pettymyksiä, arjen tragedioita ja massiivisia suruja, niitä elämänjaksoja, kun kaikki tuntuu pikimustalta ja synkeältä, eikä edes harmaan sävyjä ole näkyvissä.

Koska alkaa ymmärtää, ettei lopulta mikään ole kontrollissa, ja tietää myös sen, ettei kannata pelätä elämää.

Kuten Jaska Jokunen tai joku muu viisas on sanonut: Jonain päivänä me kuollaan, mutta kaikkina muina päivinä me eletään.

Eletään me mahdollisimman hyvin niin, että itsellä ja kohtaamillamme ihmisillä on hyvä olla.

Mahtavaa maanantaita!