Usko itseesi

Usko itseesi. Aina silloin tällöin se on helpommin sanottu kuin tehty. Joskus olemme oman onnemme käsijarruja. Joskus itseen uskominen on vähän kiven alla. Esimerkiksi silloin, kun on ollut kolme viikkoa flunssassa, joka ei näytä menevän ohi. Tiedättehän, silloin kun olo on vähän nuutunut, nuhainen, ylähuuli ja nenänalus ovat niistetty kuin hiekkapaperiksi ja juuri kun olet haukannut ison palan leipää, alkaa aivastuttaa.

Uuh. Silloin olo on vähän kuin maan matosella.

Tänään kuitenkin mietin sitä, että olen pian keskellä prosessia, jossa tarvitsen uskoa. Ja nimen omaan uskoa itseeni. Silloin ei ole varaa tuntea itseään maan matoseksi, kun pitää olla vahva ja itsevarma.

No mitäpä sitten teen, kun olo tuntuu nihkeältä?

No toki luen omia kirjoituksiani. Tänään kahlasin iltapuhteiksi viime kesän muistivihkoani, jossa on runsaasti myös Sisäisen timantin tarinoita.

Mutta sieltä luin näin:

Näet sen, mitä odotat näkeväsi. Saat sitä, mitä odotat saavasi. Pystyt siihen, mihin oletat pystyväsi.

Entä jos luovut uskomuksistasi edes yhdeksi päiväksi?

Kuvittelet mahdollisuutesi rajattomiksi. Uskot ihmeisiin. Näet fyysisen kehosi lävitse ja ymmärrät, että olet niin paljon enemmän.

Ja lopulta, unohdat miten, sillä tässä hetkessä sinun ei tarvitse tietää kaikkea. Unohdat milloin, sillä asioilla on juuri oikea aikansa.

Voin kertoa, että lukeminen toimi. Aloin uskoa noin, jo ihan hitusen.

Tänään kun menen nukkumaan, luen nuo lauseet vielä ajatuksella läpi ja jätän ne yöksi muhimaan alitajuntaani. Ehkä huomenna olen jo terveempi ja usko itseenikin on jälleen entisellään!

Koska mitä jos se meneekin niin, että näemme sen vasta sitten, kun olemme ensin uskoneet siihen?

Sitä sopii pohtia.

Rauhallisia unia!