Ah, senkin opettava ärsytys!

Ohhoh! Päivän pelastanutta, mukavaa työkeikkaa lukuun ottamatta fiilarit olivat tänään tällaiset:

Pardon vain epäkorrektiuteni, mutta tämä kuvastaa niin hyvin päivän tuntemuksiani.

Mutta ei se mitään, tulipa taas kelailtua ja opittua paljon itsestään. Mielestäni on ihan ok myös näyttää välillä se, että aina ei elo ole pelkkää paistetta.

Kupolia kiristi huolella ja vaikka useimpina päivinä ärsytys on helppo tainnuttaa vain hengittelemällä, sikakovalla treenillä tai laskemalla kymmeneen, tänään ei tuntunut mikään mainituista tepsivän. Kun olin ajanut autolla 500 kilometriä ja ollut yksin ajatusteni kanssa, tunnin toisen perään, illemmalla osasin jo hieman huvittua aamun fiilareistani. Sitä paitsi autossa oli hyvää aikaa pohtia asioita, paitsi silloin, kun tuli hyvä biisi jota oli pakko laulaa täysillä mukana. Kas vanha kuorolainen täällä hei. Saatatte olla iloisia, ettette olleet kyydissä, heh. 

Olen pyrkinyt olemaan välittämättä muiden ihmisten teoista tai käytöksestä tai ylipäänsä elämän satunnaisesta epäoikeudenmukaisuudesta, mutta tänään koin tietyt asiat epäreiluiksi itselleni. Yllättäen tunsin itseni loukkaantuneeksi ja väärinymmärrretyksi. En vain kyennyt käsittelemään tunteitani ja jälkeenpäin ajatellen tuskin tahdoinkaan käsitellä niitä. Minähän ajattelin, että minäminäminä. Kuitenkin hermostumisen ja äänen korottamisen sijaan olisin voinut antaa ajatusten tulla ja mennä. Mutta kah, kun tänään ei lainkaan huvittanut tehdä niin.

Oikeasti kun uskon siihen, että ajatuksemme eivät ole faktoja, nehän ovat vain ajatuksia. Emmekä me reagoi ympäristöömme tai lähellämme oleviin ihmisiin, vaan nimenomaan tulkintoihimme ympäristöstä tai kyseisistä ihmisistä. Ja jokaisella meistä on juuri ne omat tulkintamme, eivätkä mitkään ole toisia oikeampia, vaan kaikki ne ovat samanarvoisia. Mielestäni ei kukaan voi sanoa toiselle, että hänen ajatuksensa on jotenkin väärä, vaikka se sitten olisi omasta poikkeava.

Sen sijaan, että olisin osoitellut ihmisiä ja heidän tekojaan, minäkin olisin kai voinut rehellisemmin vain kertoa, miltä minusta tuntuu ja miksi. Mutta minähän puolustauduin panssarivaunun tavoin. Huolimatta siitä, että olen kokemuksen kautta huomannut senkin, että mitä vähemmän olen jotain (negatiivista) mieltä jostain asioista tai ihmisistä, sen paremmin pystyn tunteitani kontrolloimaan. Joskus muuten luin Anna Kåverin kirjasta, että vaikeissa tilanteissa tulisi käyttää aikaikkunaa. Sillä kirjailija Kåver tarkoitti sitä, että mitä tahansa tilannetta tulee käsitellä juuri siinä hetkessä, eikä aikaikkunaa ja tapahtuneita asioita saisi laajentaa koko elämän mittaiseksi. Ensi kerran, kun törmään ongelmaan, josta en hengittelemällä selviä, otankin käyttöön Annan ohjeet:

Muistutan itseäni ajankohtaisesta ongelmasta. Tartun vain ongelmaan, joka on nyt. Sillä emmehän kykene käsittelemään mitään muuta tilannetta kuin juuri sillä hetkellä vallitsevaa. Tietenkin jälkikäteen voi puida katkerana loputtomiin vaikka vuosikymmeniä sitten tapahtuneita asioita, mutta ketä se hyödyttää, kysyn vain.

No, sellaista tämä elämä on. Jos kuitenkin pääpiirteittäin pysyy plussan puolella, niin näistä vatutuksen syvistäkin aalloista selvitään. Ja itselläni nämä fiilikset liittyvät aina selkeästi siihen, että olen nukkunut liian vähän. Ensin oli täysikuu, sitten lapsi heräsi kahtena yönä kello viisi ja lopulta itse heräsin tänään tikkana neljältä. Siis haloo! Senkin kerran kun saisi nukkua, niin olen hereillä siihen aikaan, mihin joskus hurjassa nuoruudessani menin nukkumaan, selkeä ikääntymisen merkki.

Muistinpa vielä yhden vinkin mahdolliseen tulevaan hermostumiseen. Jos joku, sama asia ottaa päähän toistuvasti, on hyvä pyrkiä muuttamaan omaa suhtautumistapaa. Kun käyttäytyykin ihan eri tavoin kuin aina aikaisemmin, tilanteen on pakko ratketa myös eri tavoin.

Ja vielä…

Kuohuttavakin tilanne on mahtava tilaisuus luoda jotain uutta ja kaunista! Tai ainakin oppia paljon itsestään ja myös ehkä muistakin.

Ja huomenna aion olla taas oma joustava itseni eli kuin kaisla myrskytuulessa.

Valoa keskiviikkoiltaan!

Harjoituksen alla, aina vain!