Erään ihastuttavan tuttavani Facebook-status kiinnitti eräänä aamuna huomioni. Siinä luki jotenkin näin: Vetovoiman laki toimii myös siinä, mitä itsestäsi ajattelet. Se oli osuvasti sanottu.

Vetovoiman laillahan tarkoitetaan sitä, että se mitä ajattelet, vahvistuu. Jos ajattelet itsestäsi huonoa, olosi tuntuu entistä kurjemmalta. Jos ajattelet itsestäsi hyvää, tunnet olosi iloiseksi ja hyvä mielesi ja positiivisuutesi tarttuu myös muihin.

Sitä saa, mitä tilaa. Tovi sitten koin jonkin sortin valaistumisen fyysisen itseni kanssa. Siihen asti olin tuskaillut raskauskilojen ja vatsamakkaroideni vuoksi, mutta yhtenä päivänä tuntui oikealta olla välittämättä niistä. Annoin olla. Ei ollut enää väliä, onko kiloja viisi tai kymmenen ylimääräistä. Päässäni oli kristallinkirkas ajatus, että ylimääräiset kyllä lähtevät, kun aika on kypsä. Ja kas, tuskailusta luopumisen jälkeen olen laihtunut pari kiloa.

Minulla on takanani pari huonoa päivää. Välillä on niin vaikea ajatella itsestään hyvää ja positiivista, on paljon helpompi jumittaa negatiivisissa asioissa. Toisinaan tulee niin helposti takerruttua vastoinkäymisiin, kun voisi hehkutella hyvillä asioilla, joita on saanut aikaan.  Autostamme puhkesi rengas parkkipaikallamme. Se oli syöstä minut epätoivoon, sillä hetkellisesti tuntui siltä, että pieniä vastoinkäymisiä seurasi jatkuvasti toinen, hieman isompi. Tirautettuani muutaman kyyneleen aloin ajatella, että apua, jos rengas olisikin puhjennut viikon takaisella Keski-Suomen reissullani. Mielikuvissa näin itseni keskellä pilkkopimeyttä lumisateessa puhjenneen autonrenkaan kanssa kapean maantien varrella rekkojen jyrätessä ohitseni. Houkuttelevalta ei kuulostanut myöskään ajatus siitä, että olisi jäänyt sateisen Länsiväylän varrelle. Eli tässäkin pikku epäonnessa oli oma onnensa.

Kun tuntuu oikein vattumaiselta, on hyvä muistaa, että onneksi ajattelumalleja voi muuttaa. Useimmissa asioissa voi nähdä jotain hyvääkin. Ja kun tuntuu karsealta ja kuvittelet olevasi yksin koko maailmassa kuten minä viime päivinä, halaa itseäsi. Kokeile edes, se tuntuu hauskalta ja saa olon paremmaksi.

Toisia tai heidän tekojaan ei saa tuomita tai arvostella, (mikä sekin on välillä vaikeaa), mutta huonosti ei kannata kohdella myöskään itseään. Jos päässä soi jatkuvasti tai ainakin usein omaan itseen ja omaan toimintaan kohdistuva valitusvirsi, se ei voi olla hyväksi.

Jos olet tyytymätön itsessäsi johonkin, tee asialle jotain. Jos asialle ei voi juuri sillä hetkellä tehdä mitään, anna olla. Sen aika tulee myöhemmin.

Uskon siihen, että itseään tai elämäänsä voi muuttaa vasta silloin, kun tuntee itseään. Pienen ristiriidan tarjoaa se, että mitä enemmän itsetutkiskelua harrastaa, sitä haastavammalta koko homma tuntuu! Jostain luin, että jokaisessa meissä on kolme henkilöä: Se, joka uskon olevani, se, mitä muut luulevat minun olevan ja se, mikä todella olen. Voi hyvinkin pitää paikkansa.

Uskon myös siihen, että päässämme hyrräävät kielteiset ajatukset ja niistä johtuvat tunteet ja teot (koskien sitten itseämme tai muita) johtuvat pelosta. Myönteiset ajatukset ja teot saavat alkunsa rakkaudesta. Mitä sydämessämme ajattelemme, sitä olemme. Ajattele siis hyvää itsestäsi. Silloin voit ajatella hyvää myös muista.

Itse olen kokenut suurta riittämättömyyden tunnetta lähiaikoina sen vuoksi, että tahtoisin tehdä enemmän muiden hyväksi kuin tällä hetkellä kykenen. Alkoi ahdistaa, kun huomasin, että mitä enemmän yrittää auttaa muita, sitä enemmän apua tarvitsevia havaitsee olevan. Yksi ihminen ei voi pelastaa koko maailmaa, mutta apu se on pienikin apu. Vaikka oma teko tuntuisi pisaralta valtameressä, se voi merkitä jollekin paljon.

Ei anneta ilon sammua, eikä valonkaan!

Rauhallista päivää ihan jokaiselle.