Ansaittu hedelmähetki
On se jännä, miten ihminen oppii itsestään koko ajan.
Eilen sain viimeiset kirjan tekstit valmiiksi. Nyt minun tehtävänäni on enää lähinnä duunailla graafikkomme Suvin upeaan taittoon pientä hienosäätöä ja viilailua: tavuttaa sanoja oikein ja metsästää orporivejä.
Kun eilen istuin yötä myöten hämärässä keittiössä ja painoin viimeisen kerran send-nappulaa, mietin, että miltä minusta nyt tuntuu. Miltä minusta nyt kuuluisi tuntua?
Vaikea sanoa, kun olen ensikertalaisena liikenteessä.
Jatkoin fiiliksieni tunnustelua. Ainakin oloni oli helpottunut, onnellinen, iloinen mutta hieman haikeakin. Tässäkö tämä nyt oli. Tältäkö nyt tuntuu. Tämäkö on se hetki, kun hommat on tehty. Selvisin hienosti, tosin myöhässä aikatauluista. Missä ovat serpentiinit, paukkukaramellit, skumpat ja villi meininki?
Monenlaisia ajatuksia risteili päässäni. Stressi laukesi, päätä alkoi jomottaa. Olo oli kuin vuoden häitään järjestäneellä morsiammella, iski tyhjyys. Mutta onneksi vain hetkellisesti.
Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siellä missä on, sanotaan Pikku prinssissä.
Kirjailija Saul Bellow taas on todennut, että Kaikki on valmista mukavaan, viihtyisään ja hauskaan elämään. Silti jokin meissä saattaa kysyä, mitä seuraavaksi?
Nyt on minun hedelmähetkeni ja aion ottaa siitä kaiken irti.
Hienoa perjantaita!
No juurikin näin! (Kuva: Pinterest)
mirka
Itselläni tulee aina kahden viikon tyhjyys ison näyttelyn tai kirjaprojektin jälkeen ( vasta kaksi kirjaa tehnyt) ja vähän höntti, massahtanut olo ja sitä on ihan ulalla omien tuntemuksiensa kanssa. Mutta kun tietää että se menee ohi ja taas on virtaa vaikka mihin. Tuonkin tuntemuksen pitää antaa tulla ja ”kulua” pois omia aikojaan (minun mielestäni).
Hyvä siitä tulee<3
Jenny B-H
Kiitos, kiva kuulla 🙂
Ja kaksi kirjaa ei suinkaan ole ”vasta” vaan enemmänkin ”jo”!! 🙂
Näin se varmasti on, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja niiden pitää juurikin vain antaa lipua pois 🙂
Tämä lienee myös jonkin sortin väsymyksen purkautumista, joulu sattuukin juuri sopivaan saumaan. Tosin ensi viikolla on vielä paljon töitä, tänään oli selkeästi keskittymisvaikeuksia työhommien kanssa, en vain jaksanut. Huomenna on uusi päivä.
Valoa!
Johanna
Näihin valmistumisen hetkiin liittyy olemassa olevan hetken tiedostamisen lisäksi se, että ottaa sen hetken vastaan sellaisena kuin se on. Pystyy olemaan avoin, ilman odotuksia ja mielikuvia, katsomaan omaa reaktiotaan aidosti silmiin. Itselläni sieltä löytyi hiljainen riemu ja ylpeys siitä, että minä tein sen. Ja tunne siitä, kuinka se sisäinen tunne kantaa niin paljon pidemmälle kuin ulkopuolelta satavat onnittelut (jotka nekin toki lämmittävät). Ja taas ympyrä sulkeutuu: jotta voisi aidosti iloita saavutuksistaan, pitää löytää ensin se ilo itsestä. Sitten vasta kykenee aidosti iloitsemaan asiasta toisten kanssa. Hiukan muunneltuna siis ajatus siitä, että muutos lähtee omasta itsestä. Onnea Sinulle omasta saavutuksestasi! Sinä teit sen! 🙂
Jenny B-H
Kiitos viestistäsi ja toivotuksista, näin se varmasti on!
Itse en ole vielä ihan sisäistänyt koko asiaa, että tavallaan lähes kaikki on valmista. Luulen, että se ilon hetki saapuu ja asia konkretisoituu tässä, kun vielä loput viilailut on tehty ja oikeasti kaikki on valmista.
Nyt ensi sijaisena tunteena on ollut helpotus siitä, että isoimmasta urakasta selvisin. Ja olen kyllä tyytyväinen itseeni 🙂 Vaikka matka oli hieno, niin en ollut aivan täysin ymmärtänyt sitä, mitä se vaatii tässä kaiken muun arjen ohella.
Mutta voin kuvitella sitä hetkeä, kun saan painotuoreen kirjan kätösiini ensimmäisen kerran, hih!
Kivaa lauantaita sinulle!
Katariina
Ha! Täällä on ollut vähän samat meiningit. Tosin itse en ole puskenut kirjaa tähän maailmaan vaan pakertanut saadakseni tarpeeksi opintopisteitä kasaan ja voidakseni sanoa hyvästit (ainakin hetkeksi) yliopistomaailmalle. Nyt heilun ihanassa välivaiheessa ennen kuin työt ja uusi vaihe elämässä alkaa 🙂 Ei muuta kuin valtavat onnittelut kirjasta! Nautitaan joka hetkestä!